Väitös (psykologia): PsM Otso Rantonen
PsM Otso Rantonen esittää väitöskirjansa ”Risk of Mental Disorders Among Social Workers: Comparative Study Between Professions in Nordic Countries” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 6.6.2025 klo 12.00 (Turun yliopisto, Publicum, Pub2-luentosali, Assistentinkatu 7, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/5b8c035b-1116-45c5-b179-0863ec3d159f/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii tutkimusprofessori Ari Väänänen (Työterveyslaitos) ja kustoksena dosentti Paula Salo (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on psykologia.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Väitöstutkimuksessa tutkittiin mielenterveyden häiriöihin sairastumisen riskiä sosiaalityöntekijöillä verrattuna muiden ammattien työntekijöihin sekä sitä, selittyykö kohonnut riski suuremmalla työstressillä sosiaalityössä.
Ensimmäisessä osatutkimuksessa riski mielenterveyden häiriöistä johtuville sairauspoissaoloille ja työkyvyttömyydelle oli suurempi sosiaalityössä verrattuna varhaiskasvatuksen opettajiin ja erityisopettajiin, ja Ruotsissa, mutta ei Suomessa, sosiaalityöntekijöillä oli suurempi riski myös verrattuna psykologeihin.
Toisessa osatutkimuksessa masennuslääkkeiden käytön todennäköisyys sosiaalityössä oli 30% suurempi verrattuna opetusammateissa työskenteleviin ja toimistotyöntekijöihin. Lisäksi todennäköisyys oli 10% suurempi verrattuna muihin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisiin. Tulokset olivat samansuuntaisia Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa.
Kolmannessa osatutkimuksessa sosiaalityöntekijöillä todettiin noin 2-kertainen riski masennus- tai ahdistuneisuushäiriöistä johtuvalle työkyvyttömyydelle verrattuna opetusalan ammattilaisiin ja 1,5-kertainen riski verrattuna toimistotyöntekijöihin, jotka eivät tehneet ihmissuhdetyötä. Lisäksi todettiin, että vertailussa opetusalan ammattilaisiin, korkea työstressi selitti osittain korkeampaa riskiä. Työstressiä mitattiin korkeiden työn vaatimusten ja matalien vaikuttamismahdollisuuksien yhdistelmänä sekä korkeiden työn ponnisteluiden ja matalien palkkioiden tai arvostuksen yhdistelmänä.
Tutkimuksen perusteella sosiaalityö on yksi merkittävimmistä ammatillisista riskiryhmistä mielenterveyden häiriölle. Tutkimuksessa osoitettiin, että työstressillä voi olla vaikutusta riskiin, mutta todennäköisesti muut tekijät ovat merkittävämpiä riskin kannalta ja näitä tulisi selvittää jatkotutkimuksissa. Käytännön johtopäätöksenä tutkimus viittaa siihen, että mielenterveyden häiriöiden riskiä tulisi hallita organisaatioissa panostamalla ennaltaehkäiseviin käytäntöihin ja hallitsemalla työstressin määrää.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/5b8c035b-1116-45c5-b179-0863ec3d159f/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii tutkimusprofessori Ari Väänänen (Työterveyslaitos) ja kustoksena dosentti Paula Salo (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on psykologia.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Väitöstutkimuksessa tutkittiin mielenterveyden häiriöihin sairastumisen riskiä sosiaalityöntekijöillä verrattuna muiden ammattien työntekijöihin sekä sitä, selittyykö kohonnut riski suuremmalla työstressillä sosiaalityössä.
Ensimmäisessä osatutkimuksessa riski mielenterveyden häiriöistä johtuville sairauspoissaoloille ja työkyvyttömyydelle oli suurempi sosiaalityössä verrattuna varhaiskasvatuksen opettajiin ja erityisopettajiin, ja Ruotsissa, mutta ei Suomessa, sosiaalityöntekijöillä oli suurempi riski myös verrattuna psykologeihin.
Toisessa osatutkimuksessa masennuslääkkeiden käytön todennäköisyys sosiaalityössä oli 30% suurempi verrattuna opetusammateissa työskenteleviin ja toimistotyöntekijöihin. Lisäksi todennäköisyys oli 10% suurempi verrattuna muihin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisiin. Tulokset olivat samansuuntaisia Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa.
Kolmannessa osatutkimuksessa sosiaalityöntekijöillä todettiin noin 2-kertainen riski masennus- tai ahdistuneisuushäiriöistä johtuvalle työkyvyttömyydelle verrattuna opetusalan ammattilaisiin ja 1,5-kertainen riski verrattuna toimistotyöntekijöihin, jotka eivät tehneet ihmissuhdetyötä. Lisäksi todettiin, että vertailussa opetusalan ammattilaisiin, korkea työstressi selitti osittain korkeampaa riskiä. Työstressiä mitattiin korkeiden työn vaatimusten ja matalien vaikuttamismahdollisuuksien yhdistelmänä sekä korkeiden työn ponnisteluiden ja matalien palkkioiden tai arvostuksen yhdistelmänä.
Tutkimuksen perusteella sosiaalityö on yksi merkittävimmistä ammatillisista riskiryhmistä mielenterveyden häiriölle. Tutkimuksessa osoitettiin, että työstressillä voi olla vaikutusta riskiin, mutta todennäköisesti muut tekijät ovat merkittävämpiä riskin kannalta ja näitä tulisi selvittää jatkotutkimuksissa. Käytännön johtopäätöksenä tutkimus viittaa siihen, että mielenterveyden häiriöiden riskiä tulisi hallita organisaatioissa panostamalla ennaltaehkäiseviin käytäntöihin ja hallitsemalla työstressin määrää.
Viestintä