Väitös (psykologia): PsM Sanni Aalto
PsM Sanni Aalto esittää väitöskirjansa ”Wellbeing Dynamics of Migrant Adolescents – Role of Teachers and School as a Context” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 5.12.2025 klo 12.00 (Turun yliopisto, Publicum, Pub2-luentosali, Assistentinkatu 7, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/a2038204-b79c-4271-b828-23ac6c879d9e/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Metin Özdemir (Örebron yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena professori Kirsi Peltonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on psykologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0400-6 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Väitöstutkimus tarkasteli maahanmuuttajanuorten hyvinvointia ja opettajien monikulttuurisuusasenteita sekä arvioi kahden psykososiaalisen kouluintervention vaikuttavuutta maahanmuuttajanuorten hyvinvoinnin tukemisessa. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli ymmärtää, mitkä tekijät vaikuttavat maahanmuuttajanuorten hyvinvointiin ja millaisin koulun keinoin heidän hyvinvointiaan ja sopeutumistaan voidaan edistää.
Tulokset osoittivat, että maahanmuuttajaoppilaat jakautuivat neljään ryhmään mielenterveysoireidensa ja resilienssinsä perusteella. Suurin osa nuorista voi hyvin, mutta yli kolmasosa toi esiin merkittävämpiä mielenterveysoireita. Erityisesti posttraumaattiset stressioireet jakautuivat ryhmissä eri tavoin: intrusiiviset oireet liittyivät heikompaan hyvinvointiin, kun taas välttelyoireet yhdistyivät vähäisempiin oireisiin ja jopa korkeampaan resilienssiin. Heikompaan mielenterveyteen olivat yhteydessä pakolaistausta, syrjintäkokemukset, arjen stressitekijät ja vähäinen perheen tuki.
Opettajien kohdalla monikulttuurisuusasenteet olivat yhteydessä positiivisempaan kokemukseen omasta pystyvyydestä opettajana, mikä oli edelleen yhteydessä sekä vahvempaan työhön omistautumiseen että vähäisempään työuupumukseen. Vaikka monikulttuurisuusasenteet olivat itsessään merkityksellisiä koetulle työhön omistautumiselle, työuupumuksen ehkäisemisessä pystyvyyden kokemukset kuvautuvat tarpeellisena välittävänä tekijänä. Tutkimuksessa arvioidut psykososiaaliset interventiot eivät yleisesti lisänneet nuorten hyvinvointia, vaan niiden hyöty riippui oppilaiden iästä, sukupuolesta sekä stressi- ja syrjintäkokemuksista.
Väitöstutkimus korostaa yksilöllisten ja kontekstuaalisten tekijöiden merkitystä maahanmuuttajanuorten hyvinvoinnin ja interventioiden vaikuttavuuden kannalta. Opettajien monikulttuurisuusasenteet näyttäytyvät merkittävänä tekijänä etenkin työhön omistautumiselle ja pystyvyyden kokemuksille monikulttuurisessa luokkaympäristössä. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että maahanmuuttajanuorten tukeminen edellyttää tiivistä yhteistyötä koulun, mielenterveys- ja sosiaalipalveluiden välillä, jotta nuorten sopeutumista voidaan tukea riittävän kokonaisvaltaisesti.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/a2038204-b79c-4271-b828-23ac6c879d9e/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Metin Özdemir (Örebron yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena professori Kirsi Peltonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on psykologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0400-6 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Väitöstutkimus tarkasteli maahanmuuttajanuorten hyvinvointia ja opettajien monikulttuurisuusasenteita sekä arvioi kahden psykososiaalisen kouluintervention vaikuttavuutta maahanmuuttajanuorten hyvinvoinnin tukemisessa. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli ymmärtää, mitkä tekijät vaikuttavat maahanmuuttajanuorten hyvinvointiin ja millaisin koulun keinoin heidän hyvinvointiaan ja sopeutumistaan voidaan edistää.
Tulokset osoittivat, että maahanmuuttajaoppilaat jakautuivat neljään ryhmään mielenterveysoireidensa ja resilienssinsä perusteella. Suurin osa nuorista voi hyvin, mutta yli kolmasosa toi esiin merkittävämpiä mielenterveysoireita. Erityisesti posttraumaattiset stressioireet jakautuivat ryhmissä eri tavoin: intrusiiviset oireet liittyivät heikompaan hyvinvointiin, kun taas välttelyoireet yhdistyivät vähäisempiin oireisiin ja jopa korkeampaan resilienssiin. Heikompaan mielenterveyteen olivat yhteydessä pakolaistausta, syrjintäkokemukset, arjen stressitekijät ja vähäinen perheen tuki.
Opettajien kohdalla monikulttuurisuusasenteet olivat yhteydessä positiivisempaan kokemukseen omasta pystyvyydestä opettajana, mikä oli edelleen yhteydessä sekä vahvempaan työhön omistautumiseen että vähäisempään työuupumukseen. Vaikka monikulttuurisuusasenteet olivat itsessään merkityksellisiä koetulle työhön omistautumiselle, työuupumuksen ehkäisemisessä pystyvyyden kokemukset kuvautuvat tarpeellisena välittävänä tekijänä. Tutkimuksessa arvioidut psykososiaaliset interventiot eivät yleisesti lisänneet nuorten hyvinvointia, vaan niiden hyöty riippui oppilaiden iästä, sukupuolesta sekä stressi- ja syrjintäkokemuksista.
Väitöstutkimus korostaa yksilöllisten ja kontekstuaalisten tekijöiden merkitystä maahanmuuttajanuorten hyvinvoinnin ja interventioiden vaikuttavuuden kannalta. Opettajien monikulttuurisuusasenteet näyttäytyvät merkittävänä tekijänä etenkin työhön omistautumiselle ja pystyvyyden kokemuksille monikulttuurisessa luokkaympäristössä. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että maahanmuuttajanuorten tukeminen edellyttää tiivistä yhteistyötä koulun, mielenterveys- ja sosiaalipalveluiden välillä, jotta nuorten sopeutumista voidaan tukea riittävän kokonaisvaltaisesti.
Viestintä