Väitös (psykologia): PsM Viivi Mondolin
Aika
3.10.2025 klo 12.00 – 16.00
PsM Viivi Mondolin esittää väitöskirjansa ”The Stability and Protective Role of Trait Resilience in Mental Health During Early Parenthood - the FinnBrain Birth Cohort Study” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 3.10.2025 klo 12.00 (Turun yliopisto, Dentalia, Arje Scheinin -sali, Lemminkäisenkatu 2, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/ab84588a-81f4-4990-b02e-a00b9e37d296/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Kieran ODonnell (Yale, Yhdysvallat) ja kustoksena emeritusprofessori Hasse Karlsson (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on psykologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://www.utupub.fi/handle/10024/194124 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Piirreresilienssi on yksilön ominaisuus, joka auttaa selviytymään vastoinkäymisistä. Piirreresilienssin on havaittu olevan johdonmukaisesti yhteydessä parempaan mielenterveyteen. Kuitenkin ymmärrys siitä, miten pysyvää se on tai miten sitä voidaan vahvistaa, on vasta lisääntymässä. Raskausaika ja varhainen vanhemmuus ovat muutosten ja haasteiden aikaa, mikä tekee niistä kiinnostavan ja merkittävän ajanjakson piirreresilienssin tutkimiselle. Viime vuosina näihin ajanjaksoihin suuntautuva resilienssitutkimus onkin lisääntynyt, joskin isät ovat jääneet vähälle huomiolle.
Väitöstutkimuksessani tarkasteltiin äitien ja isien piirreresilienssin yhteyksiä masennus- ja ahdistusoireisiin, haitallisiin lapsuudenkokemuksiin ja varhaisen vanhemmuuden aikana koettuihin kuormittaviin elämäntapahtumiin. Lisäksi tutkittiin piirreresilienssin pysyvyyttä kuuden vuoden seurannassa alkaen raskausajasta, sekä sen yhteyksiä telomeereihin, biologisen ikääntymisen markkeriin.
Tulokset osoittivat, että piirreresilienssi oli yhteydessä vähäisempään masennus- ja ahdistusoireiluun riippumatta haitallisista lapsuudenkokemuksista tai koetuista kuormittavista elämäntapahtumista. Piirreresilienssi osoitti kuuden vuoden seurannassa merkittävää pysyvyyttä, mutta myös alttiutta muutokselle. Vastoin odotuksia telomeerit eivät olleet yhteydessä piirreresilienssiin, lapsuuden haitallisiin kokemuksiin eivätkä psyykkiseen oireiluun.
Piirreresilienssin merkitys sekä äitien että isien mielenterveydessä näyttää vakuuttavalta. Erityisesti tulokset isien piirreresilienssistä tuovat aiemmin niukasti tutkittua näkökulmaa vanhempien mielenterveyden tarkasteluun. Tutkimus tuo myös uutta tietoa piirreresilienssin pysyvyydestä, jota on tutkittu tähän mennessä rajallisesti. Piirreresilienssin taipumus pysyvyyteen, mutta toisaalta alttius muutokselle, tekevät siitä arvokkaan kohteen mielenterveyden tukemisessa. Piirreresilienssin tunnistaminen ja huomioiminen esimerkiksi mielenterveystyön osana voi edistää vanhempien kokonaisvaltaista kohtaamista ja tukemista.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/ab84588a-81f4-4990-b02e-a00b9e37d296/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Kieran ODonnell (Yale, Yhdysvallat) ja kustoksena emeritusprofessori Hasse Karlsson (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on psykologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://www.utupub.fi/handle/10024/194124 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Piirreresilienssi on yksilön ominaisuus, joka auttaa selviytymään vastoinkäymisistä. Piirreresilienssin on havaittu olevan johdonmukaisesti yhteydessä parempaan mielenterveyteen. Kuitenkin ymmärrys siitä, miten pysyvää se on tai miten sitä voidaan vahvistaa, on vasta lisääntymässä. Raskausaika ja varhainen vanhemmuus ovat muutosten ja haasteiden aikaa, mikä tekee niistä kiinnostavan ja merkittävän ajanjakson piirreresilienssin tutkimiselle. Viime vuosina näihin ajanjaksoihin suuntautuva resilienssitutkimus onkin lisääntynyt, joskin isät ovat jääneet vähälle huomiolle.
Väitöstutkimuksessani tarkasteltiin äitien ja isien piirreresilienssin yhteyksiä masennus- ja ahdistusoireisiin, haitallisiin lapsuudenkokemuksiin ja varhaisen vanhemmuuden aikana koettuihin kuormittaviin elämäntapahtumiin. Lisäksi tutkittiin piirreresilienssin pysyvyyttä kuuden vuoden seurannassa alkaen raskausajasta, sekä sen yhteyksiä telomeereihin, biologisen ikääntymisen markkeriin.
Tulokset osoittivat, että piirreresilienssi oli yhteydessä vähäisempään masennus- ja ahdistusoireiluun riippumatta haitallisista lapsuudenkokemuksista tai koetuista kuormittavista elämäntapahtumista. Piirreresilienssi osoitti kuuden vuoden seurannassa merkittävää pysyvyyttä, mutta myös alttiutta muutokselle. Vastoin odotuksia telomeerit eivät olleet yhteydessä piirreresilienssiin, lapsuuden haitallisiin kokemuksiin eivätkä psyykkiseen oireiluun.
Piirreresilienssin merkitys sekä äitien että isien mielenterveydessä näyttää vakuuttavalta. Erityisesti tulokset isien piirreresilienssistä tuovat aiemmin niukasti tutkittua näkökulmaa vanhempien mielenterveyden tarkasteluun. Tutkimus tuo myös uutta tietoa piirreresilienssin pysyvyydestä, jota on tutkittu tähän mennessä rajallisesti. Piirreresilienssin taipumus pysyvyyteen, mutta toisaalta alttius muutokselle, tekevät siitä arvokkaan kohteen mielenterveyden tukemisessa. Piirreresilienssin tunnistaminen ja huomioiminen esimerkiksi mielenterveystyön osana voi edistää vanhempien kokonaisvaltaista kohtaamista ja tukemista.
Viestintä