Väitös (sisätautioppi): FM Petri Niinisalo
Aika
11.5.2024 klo 12.00 - 16.00
FM Petri Niinisalo esittää väitöskirjansa ”Indoleamine 2,3-dioxygenase in cardiometabolic health” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 11.05.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Medisiina D, Säätiö-sali, Kiinamyllynkatu 10, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Risto Kerkelä (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori Risto Kaaja (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on sisätautioppi.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9715-2 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Immuunipuolustuksella on tärkeä rooli ihmisen sydän- ja verisuonisairauksissa. Puolustuksen säätely määrittää lihavuudesta johtuvien ja aineenvaihduntaan liittyvien sairauksien etenemistä. Epäsuotuisan kehityksen tuloksena aineenvaihduntasairaudet voivat johtaa sydänsairauksiin, kuten ateroskleroosiin, ja ennenaikaiseen kuolemaan. Aikaisemmat tutkimukset ovat korostaneet solunsisäisen entsyymin – indoleamiini-2,3-dioksigenaasin (IDO) – suojaavaa roolia ateroskleroosin kehittymisessä. Tämä näkökulma on kuitenkin kyseenalaistettu, mikä on aiheuttanut epävarmuutta entsyymin todellisesta toiminnasta. Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli selvittää IDO:n roolia ja toimintamekanismeja ihmisen sydämeen ja aineenvaihduntaan liittyvien sairauksien kehittymisessä.
Kahden kohorttitutkimuksen tietojen perusteella IDO:n ja ateroskleroosiin liittyvien riskitekijöiden välisissä yhteyksissä havaittiin merkittävää vaihtelua. Potilaiden ikä ja sukupuoli näytti vaikuttavan yhteyksien merkitsevyyteen. Naisilla oli enemmän yhteyksiä kuin miehillä. Lisäksi naisten IDO-aktiivisuudella oli potentiaalinen yhteys lihavuuden etenemisen hidastumiseen vaihdevuosia edeltävässä tilassa. Miehillä mekanismi oli oletettavasti erilainen. IDO ennusti lisääntynyttä lihavuusriskiä jo 30 ikävuoden jälkeen. Kolmannessa tutkimuksessa kerättyjen ateroskleroottisten kudosnäytteiden perusteella IDO:n sijainniksi määritettiin monosyyttisolut. Lisäksi osoitettiin IDO:n ja tulehdukseen liittyvien komponenttien korostunut ilmentyminen kudosnäytteissä.
IDO:n esiintyminen ja toiminta sydämeen ja aineenvaihduntaan liittyvissä sairauksissa on varmaa, mutta tarkka tehtävä ja rooli on kuitenkin edelleen epäselvä. Saadut tulokset eivät tue IDO:n käyttöä terapeuttisena kohteena tai diagnostisena merkkiaineena. Käyttö merkkiaineena ei anna riittäviä todisteita ateroskleroottisen tilan arvioimiseksi. Ristiriitaiset tulokset puolestaan viittaavat siihen, että entsyymin luonne saattaa vaihdella ja olla ulkoisten immunologisten signaalien säätelyn alainen.
Vastaväittäjänä toimii professori Risto Kerkelä (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori Risto Kaaja (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on sisätautioppi.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9715-2 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Immuunipuolustuksella on tärkeä rooli ihmisen sydän- ja verisuonisairauksissa. Puolustuksen säätely määrittää lihavuudesta johtuvien ja aineenvaihduntaan liittyvien sairauksien etenemistä. Epäsuotuisan kehityksen tuloksena aineenvaihduntasairaudet voivat johtaa sydänsairauksiin, kuten ateroskleroosiin, ja ennenaikaiseen kuolemaan. Aikaisemmat tutkimukset ovat korostaneet solunsisäisen entsyymin – indoleamiini-2,3-dioksigenaasin (IDO) – suojaavaa roolia ateroskleroosin kehittymisessä. Tämä näkökulma on kuitenkin kyseenalaistettu, mikä on aiheuttanut epävarmuutta entsyymin todellisesta toiminnasta. Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli selvittää IDO:n roolia ja toimintamekanismeja ihmisen sydämeen ja aineenvaihduntaan liittyvien sairauksien kehittymisessä.
Kahden kohorttitutkimuksen tietojen perusteella IDO:n ja ateroskleroosiin liittyvien riskitekijöiden välisissä yhteyksissä havaittiin merkittävää vaihtelua. Potilaiden ikä ja sukupuoli näytti vaikuttavan yhteyksien merkitsevyyteen. Naisilla oli enemmän yhteyksiä kuin miehillä. Lisäksi naisten IDO-aktiivisuudella oli potentiaalinen yhteys lihavuuden etenemisen hidastumiseen vaihdevuosia edeltävässä tilassa. Miehillä mekanismi oli oletettavasti erilainen. IDO ennusti lisääntynyttä lihavuusriskiä jo 30 ikävuoden jälkeen. Kolmannessa tutkimuksessa kerättyjen ateroskleroottisten kudosnäytteiden perusteella IDO:n sijainniksi määritettiin monosyyttisolut. Lisäksi osoitettiin IDO:n ja tulehdukseen liittyvien komponenttien korostunut ilmentyminen kudosnäytteissä.
IDO:n esiintyminen ja toiminta sydämeen ja aineenvaihduntaan liittyvissä sairauksissa on varmaa, mutta tarkka tehtävä ja rooli on kuitenkin edelleen epäselvä. Saadut tulokset eivät tue IDO:n käyttöä terapeuttisena kohteena tai diagnostisena merkkiaineena. Käyttö merkkiaineena ei anna riittäviä todisteita ateroskleroottisen tilan arvioimiseksi. Ristiriitaiset tulokset puolestaan viittaavat siihen, että entsyymin luonne saattaa vaihdella ja olla ulkoisten immunologisten signaalien säätelyn alainen.
Viestintä