Väitös (sosiologia): VTM Helena Hautala
VTM Helena Hautala esittää väitöskirjansa ”Kodin resurssipuutteet koulun sosiaalisissa ja kulttuurisissa rakenteissa. Huono-osaisuuden, sosiaalisen kouluhyvinvoinnin ja koulupudokkuuden väliset kytkökset” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 21.11.2025 klo 12.00 (Turun yliopisto, Publicum, Pub 1, Assistentinkatu 7, Turku).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Venla Bernelius (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Johanna Kallio (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on sosiologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0451-8 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Huono-osaisuuden, lapsen kouluhyvinvoinnin ja koulupudokkuusriskin väliset kytkökset
Väitöskirja tarkastelee koulutuksellisen eriarvoisuuden ilmiötä analysoimalla perheen huono-osaisuuden, lapsen kouluhyvinvoinnin ja koulupudokkuusriskin välisiä kytköksiä.
Tulokset osoittavat, että lapsen kokema taloudellinen huono-osaisuus on yhteydessä kielteisempään kokemukseen opettaja- ja vertaissuhteista sekä luokkayhteisöön kuulumisesta koulussa. Myönteisesti koetut perhesuhteet tarjoavat vain osittaista suojaa ja yhteyden voimakkuus vaihtelee koulun sosioekonomisen rakenteen mukaan. Sosiaalisen kouluhyvinvoinnin kannalta merkityksellistä on se, miten lapsi kouluympäristössä vertautuu taloudellisessa mielessä muihin. Huono-osaisuus ennustaa myös kohonnutta koulupudokkuusriskiä, erityisesti poikien keskuudessa.
Sosioekonomiset erot lasten sosiaalisessa kouluhyvinvoinnissa näyttäytyvät yhtenä mahdollisena mekanismina koulutuksellisen eriarvoisuuden taustalla. Huono-osaisuuden yhteys lapsen sosiaaliseen kouluhyvinvointiin ja koulupudokkuuteen näyttäytyy systeemisenä ja dynaamisena ilmiönä, joka syntyy lapsen, vanhempien, vertaisten ja opettajien välisessä vuorovaikutuksessa, niin kodin resurssipuutteiden kuin koulun sosiaalisten ja kulttuuristen rakenteiden ulottuvuuksilla. Poikasukupuoli näyttäytyy erityisenä haavoittuvuustekijänä ilmiössä.
Tutkimus osoittaa, ettei suomalainen peruskoulu ole sosioekonomisista hierarkioista vapaa, vaan hierarkiat ilmenevät osana koulun sosiaalisia ja kulttuurisia rakenteita, jotka säätelevät lasten mahdollisuuksia kokea kuuluvuutta, välittämistä ja luottamusta kouluyhteisössä. Vaikka tasa-arvo muodollisesti toteutuu, eriarvoisuus voi uusiutua arkisissa ja usein huomaamattomissa, piiloon jäävissä vuorovaikutustilanteissa. Koulupudokkuudessa on kyse monivaiheisesta prosessista, johon liittyviä syrjäytymisen, mutta myös syrjäyttämisen mekanismeja, tulisi tarkastella kriittisesti.
Vastaväittäjänä toimii dosentti Venla Bernelius (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Johanna Kallio (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on sosiologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0451-8 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Huono-osaisuuden, lapsen kouluhyvinvoinnin ja koulupudokkuusriskin väliset kytkökset
Väitöskirja tarkastelee koulutuksellisen eriarvoisuuden ilmiötä analysoimalla perheen huono-osaisuuden, lapsen kouluhyvinvoinnin ja koulupudokkuusriskin välisiä kytköksiä.
Tulokset osoittavat, että lapsen kokema taloudellinen huono-osaisuus on yhteydessä kielteisempään kokemukseen opettaja- ja vertaissuhteista sekä luokkayhteisöön kuulumisesta koulussa. Myönteisesti koetut perhesuhteet tarjoavat vain osittaista suojaa ja yhteyden voimakkuus vaihtelee koulun sosioekonomisen rakenteen mukaan. Sosiaalisen kouluhyvinvoinnin kannalta merkityksellistä on se, miten lapsi kouluympäristössä vertautuu taloudellisessa mielessä muihin. Huono-osaisuus ennustaa myös kohonnutta koulupudokkuusriskiä, erityisesti poikien keskuudessa.
Sosioekonomiset erot lasten sosiaalisessa kouluhyvinvoinnissa näyttäytyvät yhtenä mahdollisena mekanismina koulutuksellisen eriarvoisuuden taustalla. Huono-osaisuuden yhteys lapsen sosiaaliseen kouluhyvinvointiin ja koulupudokkuuteen näyttäytyy systeemisenä ja dynaamisena ilmiönä, joka syntyy lapsen, vanhempien, vertaisten ja opettajien välisessä vuorovaikutuksessa, niin kodin resurssipuutteiden kuin koulun sosiaalisten ja kulttuuristen rakenteiden ulottuvuuksilla. Poikasukupuoli näyttäytyy erityisenä haavoittuvuustekijänä ilmiössä.
Tutkimus osoittaa, ettei suomalainen peruskoulu ole sosioekonomisista hierarkioista vapaa, vaan hierarkiat ilmenevät osana koulun sosiaalisia ja kulttuurisia rakenteita, jotka säätelevät lasten mahdollisuuksia kokea kuuluvuutta, välittämistä ja luottamusta kouluyhteisössä. Vaikka tasa-arvo muodollisesti toteutuu, eriarvoisuus voi uusiutua arkisissa ja usein huomaamattomissa, piiloon jäävissä vuorovaikutustilanteissa. Koulupudokkuudessa on kyse monivaiheisesta prosessista, johon liittyviä syrjäytymisen, mutta myös syrjäyttämisen mekanismeja, tulisi tarkastella kriittisesti.