Väitös (Suomen historia): FL Heli Teittinen
FL Heli Teittinen esittää väitöskirjansa ”Hyviä ja uskollisia tyttöjä rakkaalle isänmaalle. Pikkulottaidentiteetin rakentaminen Lotta Svärd -järjestössä 1931–1944” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 28.8.2026 klo 12.00 (Turun yliopisto, Publicum, Mauno Koivisto -sali, Assistentinkatu 7, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Pia Olsson (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Kirsi Vainio-Korhonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on Suomen historia.
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Hyviä ja uskollisia tyttöjä rakkaalle isänmaalle. Pikkulottaidentiteetin rakentaminen Lotta Svärd -järjestössä 1931–1944
Pikkulotat kokivat olevansa isänmaan palvelijoita, jotka pienin voimin mutta innostuneina ja uhrautuvina halusivat antaa oman panoksensa rakkaalle isänmaalleen. He löysivät turvaa uskonnosta ja osoittivat myös voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Lotta Svärd -järjestön tyttötyö oli tärkeää myös järjestön tulevaisuudelle
Tutkimuksessa keskitytään aiemmin sivuun jääneisiin pikkulottiin ja heidän kasvatukseensa. Lotta Svärd -järjestön tyttöjäsenet, pikkulotat (lottatytöt) olivat 8–16-vuotiaita. Lähtökohtana oli järjestön säännöissä mainittu tavoite kasvattaa pikkulottia rakastamaan uskontoa, kotia ja isänmaata.
Lotta Svärdin tyttötyö alkoi sisäpoliittisesti levottomalla kaudella 1930-luvun alussa. Aloitteentekijänä oli keskusjohtokunnan puheenjohtaja Fanni Luukkonen. Lotta Svärdin tyttöstyösihteeri Saara Forsius, pikkulottien ”Marketta-täti” kehitti pikkulottien kasvatusta merkittävästi.
Pikkulottien kasvatuksella rakennettiin ihanteellisen pikkulotan identiteettiä
Pikkulottien identiteettiä ja sen rakentamista tarkastellaan kahdelta suunnalta: lottajärjestön kasvatustavoitteena ja tytöissä rakentuneena identiteettinä. Tutkimus osoittaa, että lottajärjestön tietoisena tavoitteena oli ihanteellisen pikkulotan identiteetin rakentaminen. Sitä tavoiteltiin ja tuotettiin eri toimijoiden kautta.
Lottajärjestö asetti pikkulotille vaatimuksia, joita nämä pyrkivät kuuliaisesti täyttämään. Aktiiviset lotta-opettajat olivat merkittäviä pikkulottien kasvattajia. Kodin ja koulun yhteistyö oli tärkeää, ja pikkulottien kautta oli mahdollista ulottaa maanpuolustushenkisyyttä myös koteihin, joissa se ei ollut luontaista. Myös lottajärjestön julkaisema aineisto, kuten lehdet, oppaat ja pikkulotille suunnattu oppikirja olivat tässä keskeisiä.
Sotavuosina ilmestyneissä pikkulottaromaaneissa tuotettiin ihanteellisen ja rohkean pikkulotan identiteettiä, joka tarjosi samastumisen mahdollisuuksia. Lottajärjestö rakensi pikkulottien identiteettiä myös kenraali Mannerheimin elämään liittyvällä isänmaan historian oppikirjalla. Isänmaan historiaa opettamalla saatiin herätettyä ja vahvistettua maanpuolustustahtoa. Oppikirja vahvisti sankarikuvastonsa kautta nuorten isänmaallisuutta ja loi aikakauteen sopivaa viholliskuvaa. Samalla, kun lottajärjestö rakensi pikkulottien identiteettiä, se turvasi myös omaa tulevaisuuttaan kasvattamalla esimerkillisiä ja sitoutuneita jäseniä.
Pikkulottien identiteetin rakentuminen sisältä päin
Pikkulottien tuottamaa kirjeaineistoa analysoimalla tarkastellaan pikkulottien identiteetin rakentumista sisältä päin. Kirjeissään omalle Pikkulotta-lehdelleen tytöt ilmaisivat luottavansa Jumalaan ja uskoivat yhteisöllisyyden tuomaan voimaan. Tyttöjen tuottamat tekstit vaikuttivat toisiin pikkulottiin. Niissä ilmenevä voimakas uskonnollisuus vahvisti myös kuvaa uhrautuvasta ja kaikkensa isänmaalleen antavasta pikkulotasta.
Tutkimustuloksilla voidaan hahmottaa maanpuolustushenkisten nuorisojärjestöjen toimintaa myös nykyaikaan heijastuen. Tutkimani aikakauden nuorisojärjestöt olivat kurinalaisempia, johtajavetoisia ja esimerkiksi uskonnollisuutensa vuoksi varsin toisentyyppisiä kuin nykyaikana, mutta aatteeseen sitoutumista voi pitää yhteisenä piirteenä.
