Väitös (synnytys- ja naistentautioppi): LL Anna Aromaa
LL Anna Aromaa esittää väitöskirjansa ”Attitudes and Clinical Practices Toward Sexual Problems – A National Survey on Sexual Medicine Among Obstetrician-Gynecologists in Finland” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 5.12.2025 klo 12.15 (Satasairaala, Auditorio N2, Sairaalantie 3, Pori).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/65989784471 (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Pauliina Aukee (Itä-Suomen yliopisto; Sairaala Nova, Keski-Suomen hyvinvointialue) ja kustoksena professori Päivi Polo (Turun yliopisto; Naistenklinikka, TYKS, Varha). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on synnytys- ja naistentautioppi.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://www.utupub.fi/handle/10024/194380 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Seksuaaliterveys on keskeinen osa yksilön kokonaisvaltaista hyvinvointia. Siitä huolimatta seksuaaliterveyteen liittyvät kysymykset jäävät terveydenhuollossa usein vähälle huomiolle. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että seksuaaliongelmat ovat yleisiä, mutta niiden puheeksi ottaminen koetaan haastavaksi muun muassa ajanpuutteen ja riittämättömän koulutuksen vuoksi. Potilaat ovat yleensä valmiita keskustelemaan seksuaaliasioita ja odottavat lääkärin ottavan aiheen esille.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida suomalaisten gynekologien itsearvioitua seksuaalilääketieteen osaamista, asenteita, käytäntöjä ja koulutusta. Lisäksi tuloksia verrattiin suomalaisten terveyskeskuslääkärien vastauksiin.
Tutkimusaineisto kerättiin verkkopohjaisella kyselylomakkeella, joka sisälsi kattavan valikoiman kysymyksiä liittyen potilaiden seksuaaliongelmien hoitoon, aiempaan seksuaalilääketieteen koulutukseen sekä koettuihin puheeksi oton esteisiin. Kysely lähetettiin kaikille Suomen Gynekologiyhdistyksen jäsenille sekä satunnaisesti valituille 1000 terveyskeskuslääkärille.
Valtaosa gynekologeista arvioi omaavansa hyvät valmiudet keskustella potilaiden kanssa seksuaaliongelmista, mutta koki puutteita osaamisessaan niiden hoidossa. Vaikka lähes kaikki vastaajat pitivät seksuaaliongelmien hoitoa tärkeänä osana terveydenhuoltoa, alle puolet ilmoitti kysyvänsä niistä säännöllisesti. Yleisimmiksi esteiksi aiheen puheeksi ottamiselle nousivat ajanpuute sekä riittämätön koulutus ja kokemus seksuaalilääketieteestä.
Myös terveyskeskuslääkärit pitivät aihetta tärkeänä, mutta kysyivät ongelmista harvemmin ja raportoivat enemmän esteitä kuin gynekologit. Harva vastaaja kummastakaan ryhmästä ilmoitti, että heidän organisaatiossaan olisi selkeät ohjeet seksuaaliongelmista kärsivien potilaiden jatkohoitoon lähettämisestä. Gynekologit arvioivat seksuaalilääketieteen koulutuksen riittämättömäksi sekä lääketieteen perus- että erikoistumisopinnoissa, ja suurin osa vastaajista ilmaisi tarpeen täydennyskoulutukselle. Lääkärien heikko itsearvioitu osaaminen oli yhteydessä riittämättömään koulutukseen kaikilla koulutustasoilla.
Tulokset korostavat tarvetta kehittää seksuaalilääketieteen koulutusta eri tasoilla, jotta lääkäreillä olisi paremmat valmiudet kohdata ja hoitaa potilaiden seksuaaliongelmia.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/65989784471 (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Pauliina Aukee (Itä-Suomen yliopisto; Sairaala Nova, Keski-Suomen hyvinvointialue) ja kustoksena professori Päivi Polo (Turun yliopisto; Naistenklinikka, TYKS, Varha). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on synnytys- ja naistentautioppi.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://www.utupub.fi/handle/10024/194380 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Seksuaaliterveys on keskeinen osa yksilön kokonaisvaltaista hyvinvointia. Siitä huolimatta seksuaaliterveyteen liittyvät kysymykset jäävät terveydenhuollossa usein vähälle huomiolle. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että seksuaaliongelmat ovat yleisiä, mutta niiden puheeksi ottaminen koetaan haastavaksi muun muassa ajanpuutteen ja riittämättömän koulutuksen vuoksi. Potilaat ovat yleensä valmiita keskustelemaan seksuaaliasioita ja odottavat lääkärin ottavan aiheen esille.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida suomalaisten gynekologien itsearvioitua seksuaalilääketieteen osaamista, asenteita, käytäntöjä ja koulutusta. Lisäksi tuloksia verrattiin suomalaisten terveyskeskuslääkärien vastauksiin.
Tutkimusaineisto kerättiin verkkopohjaisella kyselylomakkeella, joka sisälsi kattavan valikoiman kysymyksiä liittyen potilaiden seksuaaliongelmien hoitoon, aiempaan seksuaalilääketieteen koulutukseen sekä koettuihin puheeksi oton esteisiin. Kysely lähetettiin kaikille Suomen Gynekologiyhdistyksen jäsenille sekä satunnaisesti valituille 1000 terveyskeskuslääkärille.
Valtaosa gynekologeista arvioi omaavansa hyvät valmiudet keskustella potilaiden kanssa seksuaaliongelmista, mutta koki puutteita osaamisessaan niiden hoidossa. Vaikka lähes kaikki vastaajat pitivät seksuaaliongelmien hoitoa tärkeänä osana terveydenhuoltoa, alle puolet ilmoitti kysyvänsä niistä säännöllisesti. Yleisimmiksi esteiksi aiheen puheeksi ottamiselle nousivat ajanpuute sekä riittämätön koulutus ja kokemus seksuaalilääketieteestä.
Myös terveyskeskuslääkärit pitivät aihetta tärkeänä, mutta kysyivät ongelmista harvemmin ja raportoivat enemmän esteitä kuin gynekologit. Harva vastaaja kummastakaan ryhmästä ilmoitti, että heidän organisaatiossaan olisi selkeät ohjeet seksuaaliongelmista kärsivien potilaiden jatkohoitoon lähettämisestä. Gynekologit arvioivat seksuaalilääketieteen koulutuksen riittämättömäksi sekä lääketieteen perus- että erikoistumisopinnoissa, ja suurin osa vastaajista ilmaisi tarpeen täydennyskoulutukselle. Lääkärien heikko itsearvioitu osaaminen oli yhteydessä riittämättömään koulutukseen kaikilla koulutustasoilla.
Tulokset korostavat tarvetta kehittää seksuaalilääketieteen koulutusta eri tasoilla, jotta lääkäreillä olisi paremmat valmiudet kohdata ja hoitaa potilaiden seksuaaliongelmia.
Viestintä