Väitös (tähtitiede): FM Jenni Jormanainen
FM Jenni Jormanainen esittää väitöskirjansa ”Particle Acceleration and Magnetic Fields of Relativistic Jets Through Multi-Wavelength Analyses” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 23.5.2025 klo 12.00 (Turun yliopisto, Natura, sali X, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/64000338304 (meeting ID: 640 0033 8304, kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Foteini Oikonomou (Norjan teknis-luonnontieteellinen yliopisto, Norja) ja kustoksena professori Seppo Mattila (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on tähtitiede.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0198-2 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Galakseja, joiden keskustan supermassiivinen musta aukko kokoaa materiasta ympärilleen kertymäkiekon, kutsutaan aktiivisiksi galakseiksi. Ytimen säteily nähdään kirkkaampana kuin koko galaksin tähtien säteily yhteensä. Joissain tapauksissa musta aukko syöksee navoiltaan voimakkaat hiukkassuihkut toisistaan vastakkaisiin suuntiin. Aktiivista galaksia kutsutaan blasaariksi silloin, kun toinen hiukkassuihkuista osoittaa lähes suoraan maapalloa kohti. Tämän katselukulman vuoksi suihku hallitsee blasaareista havaittavaa säteilyä tehden niistä oivia kohteita suihkujen tutkimiseen.
Tässä väitöskirjassa on tutkittu hiukkaskiihdytystä eli sitä, mikä saa blasaarit loistamaan. Keskeistä hiukkaskiihdytyksen tutkimuksessa ovat myös blasaarisuihkujen magneettikentän voimakkuus ja rakenne. Hiukkaskiihdytystä tutkittiin analysoimalla dataa usealta aallonpituudelta sekä vertailemalla havaintoja teoreettisen mallin tuottamaan simuloituun dataan.
Blasaarien kirkkausvaihtelua voidaan havaita kaikilla aallonpituuksilla. Purkauksien aikaskaalat vaihtelevat vuosista minuutteihin. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että hitaampia purkauksia voidaan mallintaa shokkiaalloilla. Tässä väitöskirjassa usealla aallonpituudella tehdyt polarisaatiohavainnot tukivat shokkimallien ennustuksia. Toisaalta gammasäteilyn alueella nähtäviä minuuttiaikaskaalan purkauksia nämä mallit eivät kuvaa yhtä hyvin. Pienellä emissioalueella tapahtuva magneettinen rekonnektio voisi ratkaista tämän ongelman. Tässä väitöskirjassa erään rekonnektiomallin osoitettiin tuottavan havaintoja vastaavaa muuttuvuutta.
Useampi hiukkaskiihdytysmekanismi voisi vaikuttaa blasaarisuihkuissa, jos ne toimisivat eri alueilla. Monitaajuussäteilyn sekä polarisaatiohavaintojen mallinnukset tukivat tarvetta useammalle emissioalueelle hiukkassuihkussa. Tässä väitöskirjassa tehdyt tutkimukset antavat tärkeää lisätietoa blasaarien hiukkassuihkuja koskeviin kysymyksiin, joihin tutkijat ovat etsineet vastauksia vuosikymmeniä.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/64000338304 (meeting ID: 640 0033 8304, kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Foteini Oikonomou (Norjan teknis-luonnontieteellinen yliopisto, Norja) ja kustoksena professori Seppo Mattila (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on tähtitiede.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0198-2 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Galakseja, joiden keskustan supermassiivinen musta aukko kokoaa materiasta ympärilleen kertymäkiekon, kutsutaan aktiivisiksi galakseiksi. Ytimen säteily nähdään kirkkaampana kuin koko galaksin tähtien säteily yhteensä. Joissain tapauksissa musta aukko syöksee navoiltaan voimakkaat hiukkassuihkut toisistaan vastakkaisiin suuntiin. Aktiivista galaksia kutsutaan blasaariksi silloin, kun toinen hiukkassuihkuista osoittaa lähes suoraan maapalloa kohti. Tämän katselukulman vuoksi suihku hallitsee blasaareista havaittavaa säteilyä tehden niistä oivia kohteita suihkujen tutkimiseen.
Tässä väitöskirjassa on tutkittu hiukkaskiihdytystä eli sitä, mikä saa blasaarit loistamaan. Keskeistä hiukkaskiihdytyksen tutkimuksessa ovat myös blasaarisuihkujen magneettikentän voimakkuus ja rakenne. Hiukkaskiihdytystä tutkittiin analysoimalla dataa usealta aallonpituudelta sekä vertailemalla havaintoja teoreettisen mallin tuottamaan simuloituun dataan.
Blasaarien kirkkausvaihtelua voidaan havaita kaikilla aallonpituuksilla. Purkauksien aikaskaalat vaihtelevat vuosista minuutteihin. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että hitaampia purkauksia voidaan mallintaa shokkiaalloilla. Tässä väitöskirjassa usealla aallonpituudella tehdyt polarisaatiohavainnot tukivat shokkimallien ennustuksia. Toisaalta gammasäteilyn alueella nähtäviä minuuttiaikaskaalan purkauksia nämä mallit eivät kuvaa yhtä hyvin. Pienellä emissioalueella tapahtuva magneettinen rekonnektio voisi ratkaista tämän ongelman. Tässä väitöskirjassa erään rekonnektiomallin osoitettiin tuottavan havaintoja vastaavaa muuttuvuutta.
Useampi hiukkaskiihdytysmekanismi voisi vaikuttaa blasaarisuihkuissa, jos ne toimisivat eri alueilla. Monitaajuussäteilyn sekä polarisaatiohavaintojen mallinnukset tukivat tarvetta useammalle emissioalueelle hiukkassuihkussa. Tässä väitöskirjassa tehdyt tutkimukset antavat tärkeää lisätietoa blasaarien hiukkassuihkuja koskeviin kysymyksiin, joihin tutkijat ovat etsineet vastauksia vuosikymmeniä.
Viestintä