Väitös (taidehistoria): FM Essi Syrén
FM Essi Syrén esittää väitöskirjansa ”Tuhoamista ja tulevaisuuden rakentamista. Destruktiivisuus saksalaisessa 1900-luvun alun avantgardessa” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 8.11.2025 klo 12.00 (Turun yliopisto, Arcanum, Aava-auditorio, Arcanuminkuja 1, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/76ea64a5-36bc-4d02-bed2-b759bb02490f/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Mika Elo (Taideyliopiston Kuvataideakatemia) ja kustoksena professori Tutta Palin (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on taidehistoria.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0392-4 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Saksalaisen Euroopan modernisaatio 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa vaikutti monin tavoin myös aikakauden taiteeseen. Kokeelliset avantgardeliikkeet ekspressionismista dadaan reagoivat radikaalilla estetiikallaan 1800-luvulta alkaneisiin kehityskulkuihin kuten teollistumiseen, kaupungistumiseen, sekulaariin ajatteluun, sosialismiin ja kapitalismiin. Taiteentutkimuksessa on usein keskitytty 1900-luvun alun avantgarden utopistiseen puoleen, vaikka emansipatoristen tavoitteiden kääntöpuolena on olemassa olevien kulttuuristen, sosiaalisten ja poliittisten rakenteiden tuhoaminen.
Väitöskirjani teoreettisen viitekehyksen muodostavat filosofi, kulttuuriteoreetikko Walter Benjaminin (1892–1940) kirjoitukset, etenkin hänen kulttuuriteoreettiset esseensä, jotka käsittelevät destruktiivisuutta, modernin yhteiskunnan murroksia ja taiteen yhteiskunnallisia mahdollisuuksia. Benjaminin ajattelussa destruktiivisuus on olennainen osa moderneja prosesseja, jotka muokkaavat yhteiskuntaa kulttuurisesti ja poliittisesti. Lisäksi destruktiivisuus voi myös toimia aktiivisena strategiana.
Väitöskirjan artikkelit ovat tapaustutkimuksia laajassa teoreettisessa keskustelussa. Artikkeleissa tarkastelen destruktiivisuutta taiteellisena strategiana ja analysoitaviin teoksiin sisältyvänä piirteenä. Käsittelen aihealuetta kolmesta avantgardetutkimukselle keskeisestä näkökulmasta: suhteesta tai katkoksesta traditioon, taiteen poliittisuudesta sekä utopistisista piirteistä. Hugo Ballin (1886–1927), George Groszin (1893–1959), John Heartfieldin (1891–1968) ja Paul Scheerbartin (1863–1915) taiteellista toimintaa käsittelevät artikkelit havainnollistavat monimuotoisuutta destruktiivisissa strategioissa, jotka sisältävät usein myös emansipatorisia ja konstruktiivisia elementtejä. Lisäksi artikkelit avaavat uusia näkökulmia Benjaminin kulttuuriteoriaan.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/76ea64a5-36bc-4d02-bed2-b759bb02490f/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Mika Elo (Taideyliopiston Kuvataideakatemia) ja kustoksena professori Tutta Palin (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on taidehistoria.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0392-4 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Saksalaisen Euroopan modernisaatio 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa vaikutti monin tavoin myös aikakauden taiteeseen. Kokeelliset avantgardeliikkeet ekspressionismista dadaan reagoivat radikaalilla estetiikallaan 1800-luvulta alkaneisiin kehityskulkuihin kuten teollistumiseen, kaupungistumiseen, sekulaariin ajatteluun, sosialismiin ja kapitalismiin. Taiteentutkimuksessa on usein keskitytty 1900-luvun alun avantgarden utopistiseen puoleen, vaikka emansipatoristen tavoitteiden kääntöpuolena on olemassa olevien kulttuuristen, sosiaalisten ja poliittisten rakenteiden tuhoaminen.
Väitöskirjani teoreettisen viitekehyksen muodostavat filosofi, kulttuuriteoreetikko Walter Benjaminin (1892–1940) kirjoitukset, etenkin hänen kulttuuriteoreettiset esseensä, jotka käsittelevät destruktiivisuutta, modernin yhteiskunnan murroksia ja taiteen yhteiskunnallisia mahdollisuuksia. Benjaminin ajattelussa destruktiivisuus on olennainen osa moderneja prosesseja, jotka muokkaavat yhteiskuntaa kulttuurisesti ja poliittisesti. Lisäksi destruktiivisuus voi myös toimia aktiivisena strategiana.
Väitöskirjan artikkelit ovat tapaustutkimuksia laajassa teoreettisessa keskustelussa. Artikkeleissa tarkastelen destruktiivisuutta taiteellisena strategiana ja analysoitaviin teoksiin sisältyvänä piirteenä. Käsittelen aihealuetta kolmesta avantgardetutkimukselle keskeisestä näkökulmasta: suhteesta tai katkoksesta traditioon, taiteen poliittisuudesta sekä utopistisista piirteistä. Hugo Ballin (1886–1927), George Groszin (1893–1959), John Heartfieldin (1891–1968) ja Paul Scheerbartin (1863–1915) taiteellista toimintaa käsittelevät artikkelit havainnollistavat monimuotoisuutta destruktiivisissa strategioissa, jotka sisältävät usein myös emansipatorisia ja konstruktiivisia elementtejä. Lisäksi artikkelit avaavat uusia näkökulmia Benjaminin kulttuuriteoriaan.
Viestintä