Emeritusrehtori Keijo Virtanen täytti 80 vuotta 28.8.2025. Hän tarkastelee vuosikymmenten perspektiivillä Yhdysvaltain poukkoilevaa politiikkaa ja kantaa huolta sen vaikutuksesta yliopistoihin ympäri maailman. Kulttuurihistorian professori Virtanen on Turun yliopiston historian historian pitkäaikaisin rehtori (1997–2012).
Virtanen kävelee kahta päivää ennen 80-vuotissyntymäpäiviään tuttua reittiä Kaskenmäestä Yliopistonmäelle lenkkikengät jaloissaan. Hän on viettänyt Yliopistonmäellä ja sen liepeillä suuren osan elämästään, aina vuodesta 1966, jolloin naantalilaisnuorukainen aloitti yleisen historian opiskelun.
Toden teolla sitoutuminen – ja juurtuminen – akateemiseen yhteisöön alkoi yleisen historian tutkimusapulaisen tehtävässä siirtolaisuusprojektissa 1969. Samalla jäivät pitkään tehdyt osa-kesätyöt, joita hän oli tehnyt Naantalin kaupungin puisto-osastolla.
Virtanen muistelee yliopistouraansa ja siihen kuuluneita lukuisia kohtaamisia lämmöllä.
Uran alkuvaiheessa erityisesti tutkimusmatkat Yhdysvaltoihin ja Kanadaan olivat avartavia kokemuksia. Yhdessä Reino Keron ja myöhemmin useiden muiden kollegoiden kanssa hän kiersi suomalaissiirtolaisten alueita kartoittaen ja mikrofilmaten monipuolista suomalaissiirtolaisuuteen liittyvää materiaalia.
Tutkijat halusivat tehdä työnsä hyvin mutta myös säästeliäästi. Virtanen kertoo eläviä tarinoita siitä, miten nuoret tutkijat ensimmäisillä kartoitusmatkoillaan kulkivat pitkiä välimatkoja Greyhound-busseilla ja pitivät tukikohtanaan muun muassa Manhattanilla YMCA:n hostellia. Siirtolaisuuteen liittyvää materiaalia löytyi runsain mitoin milloin mistäkin, esimerkiksi suomalaisyhdistysten puheenjohtajien tai sihteerien kellareista pahvilaatikoissa. Tämän pioneerikeräystyön aineistoja ovat käyttäneet lukuisat tutkijat näihin päiviin asti.
Kiinnostus Yhdysvaltoja, sen kulttuuria ja politiikkaa, kohtaan on jatkunut läpi uran ja näihin päiviin asti. Virtanen oli muun muassa vahvasti vaikuttamassa Turun yliopiston John Morton -keskuksen perustamiseen vuonna 2013. Siitä on kasvanut aktiivinen ja vaikuttava Yhdysvaltain politiikan tutkimuskeskus.
USA:n epävakaa politiikka uhkaa yliopistoja
Virtanen on viime vuosina koostanut säännöllisesti esitelmäkatsauksia Yhdysvaltain kehitykseen liittyen.
– Trumpin toisen kauden muutosten nopea tahti ja poukkoileva politiikka on huolestuttavaa. Yliopistot ovat perinteisesti olleet liberaalin ajattelun ja demokraattien keskuksia Yhdysvalloissa. Ne edustavat Trumpille vastavoimaa hänen pyrkimyksilleen.
Yliopistojen tutkimus- ja koulutussisältöjen suitsimisella ja kansainvälisyyden kaventamisella on Virtasen mukaan globaaleja seurauksia.
– Yhdysvaltalaisten yliopistojen menestys perustuu osaltaan siihen, että ne ovat keränneet lahjakkaita opiskelijoita ja tutkijoita ympäri maailman. Jos kansainvälisyys kaventuu, yliopistot näivettyvät. Huippututkijoita ei helposti kyetä houkuttelemaan esimerkiksi tänne Suomeen, koska huippututkimus vaatii mittavaa rahoitusta.
Virtanen arvelee esimerkiksi kiinalaisyliopistojen hyötyvän tilanteesta.
Viimeaikaiset puheet yliopistojen perusrahoituksen leikkauksista tuntuvat emeritusrehtorista lyhytnäköisiltä. Hän korostaa akateemista vapautta ja tutkimuksen pitkäjänteisyyttä.
– Yliopistoille olisi turvattava riittävä perusrahoitus. Sillä on suora vaikutus sivistyksen tasoon yhteiskunnassa. Kukaan ei voi tietää, mikä tutkimusaihe milloinkin muodostuu merkittäväksi – joskus pitkänkin ajan kuluessa.
Sinnikäs vaikuttaminen tuottaa tulosta
Vuonna 1972 yliopistoon perustettiin ensimmäisenä Suomessa kulttuurihistorian oppiaine. Virtanen toimi oppiaineen vt. professorina vuodesta 1983 alkaen, ja vuonna 1990 hänet nimitettiin oppiaineen professoriksi.
Virtanen valittiin rehtoriksi viidesti kaudellaan 1997–2012. Jo tätä ennen hän oli saanut tuntumaa yliopiston johtamiseen vararehtorin tehtävässä.
Virtasen rehtorikautena yliopisto kehittyi monin tavoin. Virtanen nimeää mieleen painuneita asioita: kamppailut hammaslääketieteen peruskoulutuksen palauttamisesta Turkuun sekä diplomi-insinöörin tutkinnonanto-oikeuden saamisesta yliopistolle. Molempia oli aktiivisesti pidetty esillä jo pitkin 1990-lukua ja viimein nämä toteutuivat vuonna 2003. Kolmas asia on Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun yhdistyminen vuonna 2010.
Näillä kaikilla on ollut laajakantoiset vaikutukset monitieteisen yliopiston ja samalla koko alueen kehitykseen.
Rehtorin työtä leimaa Virtasen mukaan sinnikäs ja työläskin vaikuttaminen, joka samalla on ollut palkitsevaa tavoitteiden toteutuessa.
– Olennaista on se, että on oltu mukana suunnittelemassa aktiivisesti asioita, jotka koskevat yliopistoa.
Virtanen toimi muun muassa pääministerin johtaman Tutkimus- ja innovaationeuvoston jäsenenä vuosina 2002–2005 ja 2007–2011.
Mutkattomat suhteet kulloisiinkin päättäjiin ja alueen eri sidosryhmiin ovat edesauttaneet yliopiston edun ajamista. Jos on ollut asiaa, niin on tartuttu puhelimeen ja keskusteltu.
– Ajatuksenani on ollut, ehkä työläisperheen taustastani lähtöisin, että kun näihin hommiin olen kerran päässyt, niin tehdään sitten kunnolla töitä, Virtanen sanoo hymynkare suupielessään.
Virtasen kaudella yliopiston kampus rakentui yhtenäiseksi kokonaisuudeksi ja yliopistolaisille saatiin uusia ajanmukaisia tiloja, kuten suuret laitosrakennukset Educarium ja Publicum.
– Pyrin toimimaan sen eteen, että yliopistolaisilla olisi hyvät työskentely- ja opiskeluolosuhteet.
Virtanen on saanut eläkkeelläkin olleessaan tunnustusta urastaan. Opiskelijoiden keskuudessa pidetty rehtori nimitettiin Turun yliopiston ylioppilaskunnan historian kuudenneksi kunniajäseneksi.
Vuonna 2016 Virtanen vihittiin Thunder Bayssa sijaitsevan Lakeheadin yliopiston kunniatohtoriksi hänen ansioistaan suomalaisten siirtolaisten tutkimuksessa. Hän on myös Klaipedan ja Tarton yliopistojen kunniatohtori.
Kirjaprojekteihinkin Virtanen on eläkevuosinaan lähtenyt, kun on pyydetty. Yhtenä hankkeena hän muistelee artikkeliaan silloisen professorin, nykyisen yliopiston rehtorin Marjo Kaartisen et al. toimittamassa teoksessa Maamme. Itsenäisen Suomen kulttuurihistoria (2016). Se nousi Tieto-Finlandia-ehdokkaaksi.
Ajankohtaisten asioiden seuraamisen ja analysoinnin ohella Virtasen eläkevuosiin tuovat sisältöä perhe, johon kuuluu vaimon lisäksi kaksi akateemiselle uralle suuntautunutta lasta ja kuusi lastenlasta. Säännöllinen sauvakävely pitää mielen vireänä.
Kaksi Virtasen pitkäaikaista harrastusta on mainittu jopa professorimatrikkelissa: yleisurheilu ja äänilevyt – erityisesti Elvis Presleyn levyttämät kappaleet, joita hän laskee omistavansa fyysisessä muodossa pitkälti yli 600 kappaletta. Sitoutuneisuus harrastukseen näkyi aikoinaan myös vuoden 2002 yliopiston henkilökunnan kesäjuhlassa, Ewertin ehtoossa, johon hän saapui Elvikseksi pukeutuneena Cadillac-avoautolla ja esitti kaksi Elvis-kappaletta. Mukana kyydissä oli pitkäaikainen kollega, dosentti Eero Kuparinen manageri Tom Parkerin roolissa.
Virtanen viettää syntymäpäiviään perhepiirissä.
> Lue lisää Keijo Virtasen urasta ja rehtorikauden keskeisistä tapahtumista
Teksti: Tuomas Koivula
Kuvat: Antti Tarponen