Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa alkoi vuodenvaihteessa uusi vaihe, kun pitkään yksin johdettu yksikkö siirtyi kolmen hengen johtomalliin. Samalla Turun kauppakorkeakoulussa toimiva keskus vahvistaa tutkimuksen, opetuksen ja tulevaisuustyön yhteistä kokonaisuutta.
Tulevaisuuden tutkimuskeskus on monitieteinen tutkimus-, koulutus- ja kehittämisorganisaatio, jonka johtoajatuksena on vastuullinen ja kestävä tulevaisuus. Keskus tuottaa tulevaisuustietoa päätöksenteon tueksi ja yhteiskunnallisen keskustelun herättäjäksi.
Vuodenvaihteessa keskuksen pitkäaikainen johtaja Juha Kaskinen siirtyi johtajan tehtävästä tutkimuksen pariin. Yli 20 vuotta keskusta luotsanneen Kaskisen seuraajaksi valittiin tutkimusjohtaja, professori Toni Ahlqvist. Hänen rinnalleen nimitettiin kaksi varajohtajaa: erikoistutkija Sr. Sanna Ahvenharju ja yliopisto-opettaja Hanna Heino.
Ahlqvist korostaa, että jatkossa keskusta johdetaan aidosti yhdessä. Uusi johtamismalli tuo myös kaivattua näkökulmien laajuutta.
– Teemme paljon päätöksiä yhdessä. Hanna vastaa opetuksesta ja Sanna tutkimuksesta, mutta kokonaisuus rakentuu yhteistyössä. Kaikilla meillä on omat kompetenssinsa. Meillä on riittävän samanlaiset, mutta myös riittävän erilaiset taustat, minkä ansiosta pystymme yhdistämään strategista ajattelua ja käytännön tekemistä eri kulmista. Ja lisäksi pystymme puhumaan asioista suoraan. Kolmen ihmisen malli tuo leveämmät hartiat, Ahlqvist sanoo.
Yhdessä johdettu muutos
Johtajatrion arkea rytmittävät viikoittaiset suunnittelupalaverit, ja samalla organisaatiossa rakennetaan uutta. Keskukseen on muodostettu viisi tiimiä, ja esimiestyötä ollaan parhaillaan selkeyttämässä.
– Olemme vielä opetteluvaiheessa. Tämä on iso muutos, ja etenemme kokeillen, Ahlqvist sanoo.
Tulevaisuuden tutkimuskeskus on johtajavaihdoksen lisäksi monella tapaa murrosvaiheessa. Lähivuosina edessä on merkittävä eläköitymisaalto, ja samalla toiminta perustuu pitkälti ulkoiseen rahoitukseen.
– Taloudellinen pohja on meillä jatkuva haaste. Näin suuri organisaatio ei voi pitkällä aikavälillä nojata pelkästään projektirahoitukseen, Ahlqvist kertoo.
Keskuksessa on kuitenkin erittäin vahva sisäinen kulttuuri, josta johtajakolmikko on tyytyväisiä.
– Meillä on paljon projektihenkilöstöä, jotka tekevät pääasiassa projektityötä. Tästä huolimatta yhteisöllisyys ja kollegiaalisuus ovat meillä asioita, joista voimme olla ylpeitä.
Seuraavien vuosien suunta rakentuu kolmen tavoitteen varaan: tutkimusprofiilin vahvistamiseen, talouden vakauttamiseen ja kansainvälisyyden lisäämiseen.
Maailmalla meitä katsotaan todella edelläkävijänä.
– Haluamme vahvistaa erityisesti tutkimuspuolta ja lisätä kansainvälisiä hankkeita, kertoo Ahvenharju.
Keskus on myös koulutuksen mittakaavassa poikkeuksellinen toimija.
– Olemme akateemisen tulevaisuudentutkimuksen kärkeä maailmassa. Vastaavaa tulevaisuudentutkimuksen opetuksen kokonaisuutta ei juuri löydy muualta, Heino sanoo.
– Maailmalla meitä katsotaan todella edelläkävijänä, täydentää Ahlqvist.
Tutkimus hakee vahvempaa painoa
Varajohtaja Sanna Ahvenharju vastaa tutkimuksen kehittämisestä ja koordinoinnista. Hänen mukaansa keskus on jo nyt vahva hanketoimija, mutta tutkimuksellista painotusta halutaan kasvattaa.
– Meillä on käynnissä 60–70 hanketta, mutta tutkimuksellista näkökulmaa voisi tuoda niihin vielä vahvemmin. Tulevaisuusosaaminen saisi olla hankkeissa keskiössä, ei vain yksi osa muiden joukossa, Ahvenharju kertoo.
Hänen mukaansa Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen erityisyys liittyy siihen, että tutkimus kytkeytyy suoraan yhteiskuntaan, organisaatioihin ja päätöksentekoon.
– Parhaimmillaan pystymme vaikuttamaan siihen, miten organisaatiot hahmottavat tulevaisuuttaan ja tekevät päätöksiä. Esimerkiksi ennakointiin liittyvissä yritys- ja kehittämishankkeissa olemme auttaneet rakentamaan täysin uusia toimintatapoja, Ahvenharju täsmentää.
Keskus on tällä hetkellä mukana mm. LifeFactFuture-hankkeessa, jossa tutkitaan ja kehitetään tulevaisuuden kestävää tuotantolaitosta life sciences -alalle. Konkreettisia esimerkkejä löytyy myös kansainvälisistä yhteistyöprojekteista. Tulevaisuuden tutkimuskeskus on muun muassa kouluttanut kansainvälisiä toimijoita, kuten NATO:n ennakointiyksikköä.
– Näissä ei ole kyse vain tutkimuksesta, vaan siitä, että tulevaisuusajattelua viedään suoraan organisaatioiden käytäntöihin ja strategiatyöhön, Ahvenharju sanoo.
Tutkimuksen rinnalla keskeiseksi nousee myös alan tieteellinen kehittäminen.
– Yksi keskeinen tehtävämme on vahvistaa tulevaisuudentutkimuksen teoreettista pohjaa ja asemaa osana laajempaa tiedekenttää. Haluamme, että ala tunnistetaan entistä selkeämmin omana akateemisena kokonaisuutenaan, täydentää Ahvenharju.
Hän toivoo samalla, että ala kehittyisi nykyistä kilpailullisemmaksi.
– Mitä enemmän alalla on toimijoita ja kilpailua, sitä vahvempi siitä tulee. Se loisi myös opiskelijoille ja tutkijoille enemmän uramahdollisuuksia ja dynamiikkaa koko kenttään.
Kuvassa: Sanna Ahvenharju, Toni Ahlqvist ja Hanna Heino
Tulevaisuudentutkimuksen opetus ei ole ennustamista
Varajohtaja Hanna Heino keskittyy opetukseen. Hänen tavoitteenaan on kehittää erityisesti opiskelijoiden ohjausta ja koulutuksen kokonaisuutta.
– Ennen kaikkea haluamme varmistaa, että opiskelijat saavat riittävästi tukea ja valmistuvat sujuvasti, Heino tiivistää.
Tulevaisuuden tutkimuskeskuksella on myös valtakunnallinen rooli koulutuksessa.
– Koordinoimme tulevaisuudentutkimuksen opetusta Suomessa Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian kautta, joka tarjoaa sivuainetta jäsenyliopistoissa, hän kertoo.
Tulevaisuudentutkimuksen opetus ei Heinon mukaan ole ennustamista, vaan ajattelutaitojen kehittämistä. Keskeistä ei siis ole yksittäisten ennusteiden tekeminen, vaan ajattelutavan kehittäminen.
– Emme opeta, miltä tulevaisuus näyttää, vaan miten sitä voidaan tarkastella. Keskeistä on oppia näkemään vaihtoehtoja ja ymmärtämään muutoksen dynamiikkaa. Korostamme kriittistä ajattelua – sitä, miten erilaisia mahdollisia kehityskulkuja voidaan tunnistaa ja arvioida, selventää Heino.
Valmistuneet sijoittuvat monenlaisiin tehtäviin yrityksistä julkiselle sektorille ja kansainvälisiin organisaatioihin.
– Tulevaisuusajattelua tarvitaan yhä useammassa roolissa – strategiatyössä, päätöksenteossa ja kehittämisessä, Heino kertoo.
Opetus perustuu tutkimukseen, mutta elää jatkuvasti ajassa.
– Perusta on teoreettinen ja tutkimukseen nojaava, mutta tuomme mukaan myös ajankohtaisia ilmiöitä esimerkkeinä. Myös opiskelijat tuovat mukanaan näkemyksiä eri puolilta maailmaa, Heino sanoo.
Tulevaisuudentutkimuksessa ei lopulta ole kyse yksittäisten ennusteiden tekemisestä, vaan tavasta hahmottaa maailmaa: kyvystä nähdä vaihtoehtoja, tunnistaa muutoksen suuntia ja arvioida niiden merkitystä. Tulevaisuus ei ole yksi ennalta määrätty kehityskulku, vaan joukko vaihtoehtoja, joita voidaan tutkia, arvioida ja muokata. Siksi myös sen tutkiminen vaatii useampia näkökulmia.
Teksti: Marleena Tuominen
Kuvat: Antti Tarponen