Humanistisen tiedekunnan kunniatohtoriksi vihitty kirjailija Pajtim Statovci peräänkuuluttaa kansallista panostusta koulutukseen.
Kaunokirjallinen työ syntyy hyvin epäsosiaalisessa ja kaikkea muuta kuin juhlavassa tilassa yksin tietokoneen äärellä. Vastapainona tohtoripromootion kaltaiset juhlallisuudet tuntuvat erittäin merkityksellisiltä, sanoo kirjailija Pajtim Statovci.
Hänet vihittiin humanistisen tiedekunnan kunniatohtoriksi Turun yliopiston promootiossa perjantaina 16. toukokuuta.
– Olen todella otettu ja kiitollinen tästä tunnustuksesta, ja otan sen vastaan nöyränä. Tämä on ollut mieletön kokemus, hän sanoo vilpittömästi.
Statovci (s. 1990) on Suomen kansainvälisesti menestyneimpiä kirjailijoita. Hänen teoksiaan Kissani Jugoslavia (2014), Tiranan sydän (2016), Bolla (2019) ja Lehmä synnyttää yöllä (2024, kaikki Otavan kustantamia) rakastavat niin kriitikot kuin yleisökin. Statovcin teosten käännösoikeuksia on myyty yli 20 kielialueelle.
Statovci on palkittu jo kahdesti Suomen arvostetuimmalla kirjallisuuspalkinnolla Finlandialla. Kunniatohtorin arvonimi puolestaan on korkein kunnianosoitus, jonka yliopisto voi myöntää.
Millaisia taiteellisia ja akateemisia tavoitteita Statovcilla vielä on?
– Tavoitteeni taiteilijana on pystyä säilyttämään suhde taiteen tekemiseen ja kirjoittamiseen samanlaisena kuin se on ollut tähänkin asti, hän kertoo.
Kirjoittaminen on Statovcille paikka, jossa hän uskaltaa kokeilla ja olla rohkea, kommentoida yhteiskuntaa ja maailmaa. Katsoa sinne, minne aikaisemmin ei ole katsottu tai missä ihmiset ovat jääneet jollain tavalla paitsioon.
– Kun kirjoitan, tilassa ovat läsnä vain minä ja teksti. Millään ulkopuolisella ei ole mitään merkitystä. Ei ole väliä, mitä aikaisemmin on tapahtunut, koska käsillä on taas täysin uuden maailman luominen.
Kirjailija Pajtim Statovci sai kunniatohtorin hatun ja miekan promootiossa Turun Logomolla 16.5.2025.
Intuitiivinen tekijä tieteessä ja taiteessa
Statovci on kirjallisuustieteen väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Hän kertoo olevansa hyvin intuitiivinen tekijä niin taiteessa kuin tieteessäkin.
– Jos kiinnostun jostakin aiheesta, saatan lähteä tutkimaan sitä moneksi kuukaudeksi tai jopa vuosiksi. Se vie minut mukanaan ja omistan kaiken aikani sille projektille.
Statovci on vuorotellut kaunokirjallisen ja tieteellisen työn välillä.
– Olen edistänyt väitöskirjaani, mutta sitten on tullut tosi vahva intuitiivinen tunne, että minulla olisi jotain annettavaa taiteen puolella.
Statovci on hiljattain aloittanut uuden taiteellisen projektin, ja mielessä elää myös ajatus tieteellisestä artikkelista. Vielä hän ei tiedä, mihin työ johtaa.
– Olen aika alkuvaiheessa. Luen kauno-, tieto- ja tutkimuskirjallisuutta teemoista, joista olen tällä hetkellä kiinnostunut.
Käsillä olevaan aiheeseen tutustuminen mahdollisimman laajasti taiteen ja tieteen kautta antaa itsevarmuutta luoda oma näkökulma aiheesta.
– Tieto on valtaa myös taiteessa. Mitä enemmän tietää jostain ajasta ja paikasta, sitä uskaliaammin voi operoida sen maailman sisällä, hän sanoo.
Statovci pitää yliopiston tarjoaman tutkitun faktan merkitystä nyt suurempana kuin koskaan. Kulovalkean tavoin leviävä väärä tieto, kärjistynyt poliittinen tilanne, lähestyvät ympäristökatastrofit sekä maailmalla käytävät sodat ovat monille todella kuormittavia.
– Yliopistoissa tehdään laadukasta vertaisarvioitua tutkimusta, joka inspiroi myös taiteilijoiden kaunokirjallisia universumeita.
– Olen vaan niin kiitollinen ja onnellinen tästä kaikesta, mitä olen 11-vuotisella kirjailijan urallani saanut. Kunniatohtorin arvonimi on yksi ehdoton kruunu, kirjailija Pajtim Statovci sanoo.
Taiteilijan valintoihin sisältyy iso vastuu
Keväällä 2024 Statovci oli mukana Turun yliopiston yleisen kirjallisuustieteen oppiaineen avoimessa studia generalia -luentosarjassa. Sen aiheena oli Romaanin tieto: Kirjan ja kirjailijan muuttuvat roolit yhteiskunnassa.
Yleisen kirjallisuustieteen professori Markku Lehtimäen vetämä luentosarja oli osa Koneen Säätiön rahoittamaa tutkimushanketta. Mukana olivat Statovcin lisäksi muun muassa kirjailijat Sofi Oksanen, Laura Gustafsson ja Koko Hubara.
Kirjailijat kertoivat omista metodeistaan, ja Statovci kertoo itsekin oppineensa toisten tavoista työskennellä ja käyttää tietoa.
– Hanke oli tosi merkityksellinen. Oli iso etuoikeus ja kunnia olla yksi näistä kirjailijoista.
Taiteilijalla on Statovcin mukaan iso vastuu siitä, miten informaatiota käyttää. On oltava tietoinen aiheen historiallisesta kontekstista ja siihen liittyvästä propagandasta.
Jokainen kaunokirjalliseen teokseen sisällytetty fakta on taiteilijan tekemä valinta, hän painottaa.
– Mitä muuta historia on kuin faktoja, jotka hyväksytään yhdessä yhteisössä ja hylätään toisessa?
Statovci on syntyisin entisestä Jugoslaviasta, nykyisen Kosovon alueelta. Kosovon albaanien asema ja historia ovat hänen taiteellisen työnsä keskiössä.
– Nyky-Serbian päättäjät eivät vielä tänäkään päivänä tunnu ottavan kauhean hyvin vastuuta Kosovon sodan tapahtumista ja albaanien kansanmurhasta, hän sanoo.
Kaiken luetun kriittinen arvioiminen on lähtökohtaisesti hyvästä, Statovci sanoo. Hän toivoo, että koulutukseen ja kriittiseen lukutaitoon panostettaisiin kansallisesti.
– Kriittisen medialukutaidon puute on vaarallista. Se tekee ihmisestä helposti hallittavan. Häntä voi ohjailla aivan eri tavalla kuin sellaista ihmistä, joka kyseenalaistaa jatkuvasti kuulemaansa ja näkemäänsä.
Fantastinen Pontus
Mahtuuko Statovcin maailmaan muuta kuin kirjoittaminen?
– Mahtuu, mahtuu! Minulla on ihana pieni nelivuotias koira, whippet nimeltä Pontus. Hän on aivan fantastinen tapaus. Teemme yhdessä pitkiä kävelylenkkejä ympäri Helsingin puistoja ja rantoja.
Statovci kertoo, että aktiivisen ja rakastavan kodin tarjoaminen koiralle on ollut yksi parhaita päätöksiä hänen elämässään. Pontus pitää uudella tavalla virkeänä myös omistajansa – se tosin on sana, jota Statovci monien lemmikinomistajien tapaan problematisoi.
Symboliset eläinhahmot ovat olleet tärkeitä läpi Statovcin kirjallisen tuotannon, ja väitöskirjankin aiheena ovat kirjallisuuden eläinrepresentaatiot. Hän kertoo olevansa kiinnostunut myös kriittisestä eläintutkimuksesta.
Statovci näkee ihmisen ja toislajisen eläimen välisen suhteen olevan aivan uniikki.
– Lajien välisessä kommunikaatiossa ei ole inhimillisiä sanoja, vaan kaikki perustuu sanattomaan ymmärrykseen toisen läsnäolosta. Se on jatkuvaa tulkintaa ja oppimista puolin ja toisin.
Töiden vuoksi matkustaessaan Statovci ei pode koti-ikävää, mutta Pontusta hän kaipaa.
– Hän on niin ihana, upea koirakansalainen. Hoitopaikkoja on riittämiin, kun hän on niin suosittu.
Teksti: Rosa Lampela
Kuvat: Antti Tarponen ja Suvi Harvisalo