Kyteekö naapurissasi vuosikymmenten kauna?
Vakavat naapuririidat ovat harvinaisia, mutta naapurusten välisillä kiistoilla on taipumus pitkittyä. Kättä väännetään esimerkiksi piha-aidoista ja rakennusluvista, mutta pinnan alla käydään kamppailua yhteisöllisyyden ja yksityisyyden rajoista.
Tuoreen kyselyn mukaan joka neljännellä suomalaisella on ainakin yksi naapuri, jonka kanssa on hankala tulla toimeen, ja joka toinen vastanneista ilmoitti, että kiistoja ei hänen naapurustossaan ole esiintynyt lainkaan. 40 prosenttia kyselyyn vastanneista koki kiistoja olevan harvoin, ja vain kaksi prosenttia vastasi kiistoja esiintyneen usein.
Kyselytutkimus on toteutettu osana monitieteistä akatemiarahoitteista Naapuruuskiistat ja asuminen Suomessa -tutkimushanketta. Samassa hankkeessa Turun yliopiston erikoistutkija, sosiologi Risto Haverinen on haastatellut kiistojen molempia osapuolia ja mallintanut naapuruuskiistojen dynamiikkaa erilaisten naapurityyppien kohdatessa.
Joustamattomuus pitkittää naapurikaunoja
Haverisen mukaan pitkittyvät naapuruuskiistat kiteytyvät osapuolten erilaisiin tulkintakehyksiin, jotka eivät kerta kaikkiaan kohtaa.
Valtakamppailua käydään yksityisyyden ja yhteisöllisyyden välillä sekä erilaisuuden sietämisen ja yhdenmukaisuuden tarpeen välillä.
- Esimerkiksi kontrollikeskeinen pihapoliisi puuttuu naapurinsa asioihin suoraan ja odottaa naapurinsa toimivan kuten kaikki muutkin, samalla kun aidanrakentaja haluaa hallita omaa tilaansa eikä siedä puuttumista. Aidanrakentajan vetäytyessä vuorovaikutuksesta pihapoliisi loukkaantuu, Haverinen kuvaa konfliktialtista naapuruussuhdetta.
Kahden joustamattoman naapurityypin kohdatessa voivat pienistä erimielisyyksistä alkunsa saaneet kahnaukset kärjistyä pysyviksi periaatteellisiksi taisteluiksi.
- Eräässäkin tapauksessa piha-aidasta alkanut kiista oli paisunut toistuvaksi naapurikanteluksi, ja jatkunut kaksikymmentä vuotta. Kummallakaan osapuolella ei ollut aikomustakaan luovuttaa, vaan taistella aiottiin loppuun asti, Haverinen kertoo.
Tutkimushankkeessa on tarkoitus jatkossa selvittää sekä kiistatilanteiden sovittelua että erilaisten naapurityyppien taustoja.
Haverinen uskaltaa alustavasti todeta, että matala puuttumiskynnys näyttää olevan yleisempää silloin, kun henkilökohtainen panostus asumiseen lisääntyy. Henkilö, jolla on asumisessaan enemmän pelissä, puuttuu myös muiden asioihin helpommin. Silloin tarvitaan joustavuutta.
Sosiaalisesta kontrollista vuorovaikutukseen
Tutkija hahmottaa eroja kaupunkinaapuruudessa ja traditionaalisemmassa maaseutuyhteisössä. Haverisen mukaan naapuruussuhteita aiemmin leimannut sosiaalisen kontrollin ja yhdenmukaisuuden paine on modernissa kaupunkiyhteisössä vaihtunut joustavuuden ja vuorovaikutuksen vaatimukseen.
Maaseudun rauhassakin sosiaalisen kontrollin paine on vähentynyt, mutta on silti edelleen vahvempaa kuin anonyymeissä kaupunkiympäristöissä.
- Keskellä kaunista idylliä voi piillä hirvittäviä naapurikaunoja. Maaseudulla kiistat vaikuttaisivatkin olevan usein intensiivisempiä kuin kaupungissa, jossa ei olla enää yhtä paljon tekemisissä naapurin kanssa, vaikka asutaankin lähekkäin, Haverinen pohtii.
Kaupungeissa yhteisöllisyys on muuttanut muotoaan ja yhteisöt ovat hajaantuneet erilaisiin verkostoihin lähinaapuruston ulkopuolelle. Naapurisuhteista on tullut kevyempiä ja joustavampia.
Miten tutkija kehottaisi suomalaisia vaalimaan naapuruussuhteitaan?
- Kaikissa pihatalkoissa ei aina tarvitse olla mukana, mutta osallistua naapuruuteen pitää tavalla tai toisella! Vähintään voisi tervehtiä ja katsoa naapuria silmiin, jutellakin voi mielellään, vihjaa Haverinen leikkisästi.
Teksti: Liisa Reunanen
Kuvat: Andrionni Ribo, Dakotilla, Liisa Reunanen