Omaan kehoon suunnatut tunteet voivat rajoittaa toimintakykyä

​Mediatutkimuksen oppiaineessa tutkijatohtorina alkuvuodesta 2014 aloittanut Katariina Kyrölä tutkii parhaillaan tunteiden vaikutusta ihmisen kehonkuvaan. Hänen tutkimushankkeensa kantaa nimeä Shapes of Feeling eli tunteiden muodot.

Henkilökohtaiset tunteet vaikuttavat paljon siihen, miten näkee itsensä. Joskus nimenomaan tunteet voivat olla rajoittava tekijä myös arkipäiväisessä elämässä.

– Ihminen voi esimerkiksi kokea häpeää kehonsa vuoksi eikä siksi voi mennä uimaan. Koon tai muodon puolesta poikkeava keho saatetaan kokea rajoittavana. 

Kun kokee voimakkaasti, ettei ole ”tietynlainen”, se rajoittaa kehon toimintakykyä, vaikkei varsinaista fyysisesti rajoittavaa tekijää olisikaan.

– Kyse ei silloin ole kehon rajoitteesta sinänsä: keho kyllä pystyisi, mutta mieli ja estävät tunteet eivät anna, sanoo Kyrölä.

Tunteet voivat olla kehonkuvaa avaavia tai sulkevia. Esimerkiksi häpeän tunteet rajaavat kokemusta omasta kehosta ja sulkevat ihmistä fyysisesti.

– Negatiivisiksi koetut tunteet eivät kuitenkaan ole välttämättä aina kehonkuvaa rajaavia tai päinvastoin. Kehosta tunnettu positiivinen ylpeys voi muodostua myös taakaksi, muistuttaa Kyrölä.

Naiset mediassa - entä miehet? 

Median tarjoamat kuvastot ja esimerkiksi porno ovat Kyrölän mukaan helppo syntipukki siihen, että tämänhetkiset kehoihanteet ovat mitä ovat

– Kuitenkin voisi sanoa, että kyse on enemmän oletuksista kuin tutkitusta tiedosta. Niitä mekanismeja, joilla median meihin vaikuttaa, olisi tutkittava enemmän.

Paljon puhutaan myös siitä, miten median esittämät kuvat alistavat naisia ja asettavat heille liian tiukkoja vaatimuksia. Kyrölän mielestä tällainen puhe vahvistaa entisestään kuvaa naisista median uhreina.

– Väittämällä, että naiset sisäistävät median antamat kauneusihanteet sellaisinaan, asetetaan naisten medialukutaito kyseenalaiseksi. Keskittyminen naisten ruumiinkuvaan ja mediasuhteeseen aina vain ongelmana ei palvele naisia, vaan päinvastoin jatkuessaan vahvistaa mielikuvaa naisista jonkinlaisina uhreina. Tutkimusaineistoni kautta haluan purkaa myös tätä oletusta.

Kyrölä sanoo, että naisiin keskittyminen näkyy myös siinä, että miehille on naisiin verrattuna edelleen esillä vähemmän kuvastoja, joihin verrata itseään. Mediakuvastot kuitenkin puhuttelevat yhä enemmän suoraan miehiä.

– Miehille asetetaan vielä toistaiseksi vähemmän paineita, mutta tarjotaan myös vähemmän välineitä käsitellä heihin kohdistuvia ulkonäkövaatimuksia.

Hyväksyntää ilman arvottamista

Kyrölän mielestä kehon- tai minäkuvan pohtiminen pelkästään siten, onko ihminen tyytyväinen tai tyytymätön ruumiinkuvaansa, on yksioikoista. Tämänkaltainen ajattelutapa usein myös pelkistää minuuden arvon. Kehonkuvan on oltava positiivinen, ja minäkuvan mittareina ovat kauneus ja seksuaalinen haluttavuus.

– Nykyajan kehoihanteet ovat myös osa laajempaa ajattelutapaa, jossa kaikki on omasta itsestä kiinni. Ajatellaan, että keho on jatkuvan työn tulos ja henkilökohtainen saavutus. Siksi nykyajan kehoihanteita on vaikea kritisoida, koska niitä perustellaan yksilön henkilökohtaisilla arvoilla.

Kuitenkaan vain sanaston ja puhetapojen tasolle jäävä muutos kehoihanteissa ei Kyrölän mielestä riitä, vaan kysymys on siitä, miten voitaisiin vaikuttaa tunnetasoon.

Kyrölä toivoo tutkimuksensa selventävän sitä, minkälaisilla määreillä olisi mahdollista etsiä avointa ja vastaanottavaista suhtautumista erilaisiin kehoihin ilman vaatimusta olla kaunis tai haluttava.

Teksti: Maria Ojanen

Kuvat: Alessandra ja Maria Ojanen