Opetusteknologioista uusia ulottuuvuuksia oppimiseen

​Parhaimmillaan oppiminen saa virtuaalimaailmassa mahdollisuuksia, joita perinteisin opetusmallein on vaikeaa toteuttaa.

Teknologiset sovellukset mahdollistavat esimerkiksi laboratoriosimulaatiot, joiden toteuttaminen olisi todellisuudessa taloudellisesti tai eettisesti mahdotonta.  

- Virtuaalimaailmassa opiskelija voi aiheuttaa ympäristökatastrofinkin turvallisesti, nähdä tuhon ja tekojensa seuraukset, ja ottaa sitten opiksi virheistään, naurahtaa oppimisympäristöjä ja opiskelumotivaatiota tutkiva kasvatustieteiden tiedekunnan dekaani Marja Vauras.

Tieteellinen tieto on monimutkaista ja vaikeasti hallittavaa, eikä aina helposti opittavissa perinteisistä kirjoista. Interaktiivisuuteen perustuva digitaalinen oppimateriaali voi suoda oppilaalle mekaanista kirjatieto-opiskelua monimuotoisemmat ja yksilöllisemmät oppimahdollisuudet. Oppilaat voivat keskittyä harjoittelemaan itselleen haastavimpia aiheita, itselleen sopivassa tahdissa.

- Hyvä oppimateriaali vastuullistaa oppilasta omasta oppimisestaan ja auttaa siten hallitsemaan tiedon käsittelyä kiihtyvän tietotulvan keskellä, Vauras korostaa.

Pedagoginen laatu ennen kaikkea

Tällä erää digitaalinen oppimateriaali tarkoittaa usein tekstikirjan sähköistä näköisversiota, ja teknologian tarjoamat mahdollisuudet jätetään uusissa oppimateriaaleissa usein hyödyntämättä.

Käyttäjälähtöiseen interaktiivisuuteen perustuvien opetusteknologioiden kehittäminen onkin vasta alkutaipaleella.

- Tällaisia opetusteknologioita on tarjolla vasta vähän, eikä niiden toimivuutta ei ole ehditty tutkia juuri lainkaan. On tärkeää selvittää millaiset opetusteknologiat ovat pedagogisesti toimivia, sopivatko ne kaikille, tai miten  niiden käyttö vaikuttaa opetukseen, kertoo opettajankoulutuslaitoksen professori Mirjamaija Mikkilä-Erdmann.

Mikkilä-Erdmann muistuttaa myös, ettei perinteinen luento tai painettu kirja ole itseisarvoisesti digitaalista oppimateriaalia huonompi, eikä uutuudenviehätys saisi sumentaa opetusteknologioiden ja opetuksen kriittistä arviointia. Pedagogisuutta tulisi miettiä kokonaisvaltaisesti.

- Opettajien ammattitaitoista välitystä tarvitaan opetuksessa aina. Uusia toimintamalleja tai työvälineitä omaksuttaessa korostuu korkeatasoisen opetuksen rooli entisestään, Vauras lisää.

Uusia opetusteknologioita myös yliopistoon

Vauras myöntää, että tällä erää kouluissa ollaan virtuaalisten oppimisympäristöjen kehityksessä yliopistoja pidemmällä, vaikkakin koulujen välillä on suuria yksilöllisiä ja alueellisia eroja.

- Tavoite on kääntää tilanne päinvastaiseksi, niin että valmistuvat opettajat saisivat yliopistosta paremmat valmiudet hyödyntää uudenlaisia teknologian mahdollistamia opetusmahdollisuuksia. Kehitystyö on tiedekunnassamme jo tiukasti käynnissä.

Vauras ja Mikkilä-Erdmann korostavat samalla kehitystavoitteiden koskevan yliopistoa kokonaisuudessaan.

- Esimerkiksi Moodlen tapaisia opetusympäristöjä on käytetty yliopistossa jo pitkään, ja e-kirjat yleistyvät jatkuvasti, mutta tavoiteltavaa olisi päästä hyödyntämään myös pedagogisesti innovatiivisempia uudenlaisia opetusteknologioita, joissa interaktiivisuuden hyödyt tukevat opiskelua entistä paremmin.

Esimerkiksi lääketieteessä hyödynnetään virtuaalisia välineitä lääketieteellisen kuva-aineiston, kuten röntgenkuvien opiskelussa. Vastaavanlaisista innovatiivisista oppimista ja tutkimustyötä tukevista mahdollisuuksista ovat opiskelijoiden lisäksi kiinnostuneita myös eri alojen asiantuntijat.

- Opetusteknologioiden kehitykseen pitäisi löytää hyvä tasapaino sekä kouluissa että yliopistoissa. Teknologista kehitystä ei voi eikä tarvitse estää, mutta on muistettava, että inhimillinen osaaminen ja kriittisen tutkimustiedon lisääminen on yhtä tärkeää kuin ennenkin, ellei tärkeämpää, Vauras päättää.

Vaikuttavuutta tutkitaan kansainvälisessä yhteistyössä

Opetusteknologioiden vaikuttavuutta ja mahdollisuuksia aletaan tutkia suomalais-yhdysvaltalaisessa tutkimusyhteistyössä, jossa Vauras ja Mikkilä-Erdmann luotsaavat kahta akatemiarahoitteista hanketta.

Vauraksen johtamassa hankkeessa selvitetään interaktiivisten oppimisympäristöjen vaikutusta opiskelijoiden motivaatioon sekä opintoihin sitoutumiseen luonnontieteellisillä aloilla, joilla opintojen keskeyttämisen aste on suuri.

- Selvitämme, miten uudenlaisilla oppimisympäristöillä pystytään lisäämään opetuksen innostavuutta ja oppilaan sitoutumista. Pyrimme löytämään hyväksi havaittuja opetukseen ja oppimiseen liittyviä geneerisiä prosesseja ja toimintamalleja, jotka olisivat sovellettavissa erilaisiin yhteiskuntiin. 

Mikkilä-Erdmann johtaa laajempaan konsortioon kuuluvaa hanketta, jossa kehitetään seuraavan sukupolven digitaalista oppimateriaalia.

- Opiskelijoilla on usein ongelmia sekä käsitteiden ymmärtämisen että opiskelumotivaation kanssa, ja uusien digitaalisten oppimateriaalien avulla voidaan vaikuttaa tämän kaltaisiin oppimisen haasteisiin. Pyrimme luomaan hankkeessa interaktiivisen elektronisen oppikirjan, ja tutkimme sen vaikuttavuutta perinteiseen oppimateriaaliin verrattuna.

Oppimistutkimuksen keskuksen ja Opettajankoulutuslaitosten nyt alkaneet projektit ovat osa suomalais-yhdysvaltalaista tutkimusyhteistyötä, jota rahoittaa Suomessa Suomen Akatemia sekä Tekes, ja Yhdysvalloissa National Science Foundation (NSF).

Kuvassa: Mirjamaija Mikkilä-Erdmann (vas.) ja Marja Vauras (oik.).

 

Teksti: Liisa Reunanen
Kuvat: Janita Jalonen ja Liisa Reunanen