"Hei, me olemme ihan oikeasti", Tom Linkinen kertoo ja nauraa, kun hän mainitsee SQS:n olevan Tieteellisten seurain valtuuskuntien jäsen.
SQS on queer-tutkimuksen eli Turun murteella pervotutkimuksen parissa työskentelevien ja queer-teoriasta kiinnostuneiden tieteellinen seura. Seura perustettiin Turussa vuonna 2004 "Pervot pidot" -seminaarin yhteydessä. Toiminta alkoi kuitenkin Helsingistä käsin keskittyen aluksi SQS:n verkkolehden ympärille.
‒ Siirryimme pari vuotta sitten Helsinki-keskeisyydestä Turku-keskeisyyteen. Seuran aktiivisin kärki on nyt Turussa. Meillä on tällä hetkellä pari-kolmekymmentä jäsentä opiskelijoista professoreihin. Mukaan ovat tervetulleita kaikki, joita vähänkään kiinnostaa, että mikä se sellainen queer-teoreettinen näkökanta, tutkimusote ja lähtökohta on, Linkinen kertoo.
Pervoseminaareja ja elokuvafestivaaleja
Linkinen kertoo Helsingistä löytyvän ehkä enemmän mahdollisuuksia queer-tutkimukseen. Turku on puolestaan vahvan tutkimuksen lisäksi queer-aktivismin paikka, mikä osaltaan vaikutti seuran siirtymiseen takaisin syntysijoilleen.
Turussa on järjestetty pitkään esimerkiksi homo- ja lesboelokuvien festivaalia sekä valtakunnallista lesbo-, homo- ja queer-tutkimusseminaaria. Tämän vuoden seminaari kantoi nimeä Pervot pahat, ja järjestäjinä toimi monia SQS:n jäseniä.
‒ Pervot pahat on tarkoituksella provokatiivinen otsikko. Se liittyy meneillään oleviin keskusteluihin niin tutkimuksessa kuin yhteiskunnassa laajemminkin, Linkinen kertoo.
Tämän vuoden seminaarin yksi mieleenpainuvimpia esitelmiä Linkiselle oli professori Sanna Karkulehdon luento otsikolla "Sisältää voimakkaita kohtauksia, jotka saattavat olla haitallisia yleisölle". Karkulehto kertoi kuinka hän oli Urjalan Pentinkulman päivillä elokuun alussa puhumassa naiskuvista kirjallisuudesta, erityisesti seksuaalisesta väkivallasta ja raiskauksista. Karkulehdon Urjalan-puheesta nousi ilta- ja aamulehtilööppikohu riettaita puhuvasta pornoprofessorista.
Elämänkumppaneiden tarinoita keskiajalta
Entä mitä kuuluu Linkisen omaan tutkimukseen?
Linkinen tarkastelee piakkoin ilmestyvässä kulttuurihistorian väitöskirjassaan samaa sukupuolta olevien seksuaalisuuden ymmärtämistä ja merkityksiä myöhäiskeskiajan kulttuurissa. Linkinen on käynyt 12 vuotta läpi läkähdyttävän laajaa lähdeaineistoa. Hän kertoo väitöskirjassaan keskiajalla eläneiden pariskuntien tarinoita.
‒ Esimerkiksi keskiaikaisista hautakivistä löytyy samaa sukupuolta olevia pariskuntia ‒ ystävyyspariskuntia, jotka ovat sitten jälkipolville ikuistaneet sen, että elettiin yhdessä ja nyt maataan tässä vierekkäin yhdessä kuoleman jälkeen.
‒ 1300-luvun lopussa kaksi englantilaista ritaria, elämänkumppaneita, oli matkustellut jo pitkään ympäri maailmaa, kunnes toinen kuoli lähellä Konstantinopolia. Aikalaismuistokirjoituksen mukaan toinen ritari oli tästä niin surullinen, ettei syönyt eikä juonut mitään, ja kuoli neljä tai kuusi päivää myöhemmin. Heidät haudattiin Konstantinopoliin. Hautakivi on Istanbulin arkeologisessa museossa saatteella "Englantilaisen pariskunnan hautakivi". Kivessä on kaksi ritarikypärää sivuttain, melkein kuin suutelemassa. Samaa sukupuolta olevien rakkauden mahdolliset romanttiset ja eroottiset puolet ovat kuitenkin sellaista, josta ei puhuttu. Sillä on pitkä perinne Euroopassa, Linkinen kertoo.
Linkinen kertoo väitöskirjassaan myös John/Eleanor Rykenerin tarinan. Jos ei malta odottaa väitöskirjan ilmestymistä, tarinan voi käydä katsomassa myös teatterinäytelmänä "John - Eleanor", jota viime vuonna esitettiin suomeksi osana Turku kulttuuripääkaupunki 2011 -tarjontaa, ja tänä syksynä englanniksi.
Linkinen esittää näytelmässä toista pääosaa, kulttuurihistorioitsija Tom Linkistä.
Teksti ja kuva: Hannu Aaltonen
Artikkeli on julkaistu alun perin UTUonline-verkkolehdessä 30.8.2012.