Sairauden määritelmän laajeneminen uhkaa terveydenhuollon kestävyyttä
CLISHEAT-hankkeen tilaisuus 15.5. kokosi yhteen huippututkijat ja terveydenhuollon ammattilaiset keskustelemaan kestävästä terveydenhuollosta. Eräs merkittävin terveydenhuoltoa kuormittava haaste on ylidiagnostiikka, joka vaikeuttaa hoitoon pääsyä ja aiheuttaa turhia päästöjä.
CLISHEAT-hanke järjesti keskustelutilaisuuden terveydenhuollon kestävyydestä Tiedekulmassa Helsingissä torstaina 15.5.2025.
Terveydenhuollosta aiheutuu merkittäviä hiilipäästöjä, jotka muodostavat noin 4‒5 prosenttia Suomen koko hiilijalanjäljestä. Lääkkeet, ravitsemuspalvelut, sähkö ja kaukolämpö sekä rakentaminen ovat sairaaloiden hiilijalanjäljen merkittävimmät aiheuttajat.
Terveydenhuollon ja terveysteknologian hiilipäästöjä on tutkittu CLISHEAT-hankkeessa Turun yliopiston johdolla. Monialaisessa hankkeessa etsitään ratkaisuja terveydenhuollon päästöjen vähentämiseen terveysteknologiasta ja tekoälystä sekä tekemällä terveydenhuollon rakenteellisia ongelmia näkyväksi.
Ylidiagnostiikka on valtava haaste
Yksi suurimmista terveydenhuoltojärjestelmää kuormittavista haasteista on ylidiagnostiikka.
‒ Sairauden määritelmän laajeneminen uhkaa terveydenhuollon kestävyyttä, sanoi Helsingin yliopiston urologian professori Kari Tikkinen.
Tikkisen mukaan ylidiagnostiikan taustalta löytyy monia tekijöitä. Lääketeollisuudelle, laitevalmistajille, terveyspalveluyrityksille, lääkäreille ja tutkijoille on oman edun mukaista laajentaa sairauden määritelmää.
Ylidiagnostiikkaa kirittää myös ajatus siitä, että sairaudet tulisi tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Useat sairauden määritelmän piiriin kuuluvat muutokset, jotka saatetaan havaita esimerkiksi seulontatutkimuksissa, eivät kuitenkaan ehdi kehittyä ihmisen elämän aikana terveyttä uhkaavalle tasolle.
Terveysteknologian apulaisprofessori Emilia Peltola kertoi tulevaisuuden diagnoosimenetelmistä Tiedekulman tapahtumassa 15.5. Kuva: Tytti Juusti
Terveysteknologian apulaisprofessori Emilia Peltola nosti tilaisuudessa esimerkiksi Etelä-Korean. 1990-luvulla maassa aloitettiin mittavat seulonnat kilpirauhassyövän varalta. Syöpädiagnoosit kyllä lisääntyivät tuhansittain, mutta kuolleisuuteen niillä ei ollut mitään vaikutusta.
Terveydenhuollon professori Kristiina Patja muistutti, että kaikki diagnostiikka sisältää riskin haitallisesta hoidosta. Kun annamme hoitoa liian löysillä kriteereillä, aiheutamme haittaa terveille ihmisille. Samalla hoitoa todella tarvitsevat jäävät ilman sitä.
– On myös ilmaston kannalta kestämätöntä tehdä sellaista, mitä ei tarvitsisi tehdä, Patja sanoi.
Terveysteknologian täytyy tulla tarpeeseen
Turun yliopistossa kehitetään uutta terveysteknologiaa tukemaan terveydenhuollon kestävyysmurrosta. Uusien teknologioiden tavoitteena on mahdollistaa entistä tarkempia diagnoosimenetelmiä.
‒ Tarvitsemme diagnooseihin erityisesti täsmällisyyttä, apulaisprofessori Peltola painotti.
Uuden teknologian myötä laboratoriokäynnin sijaan ihmisen kemiaa voitaisiin mitata lääkärin vastaanotolla tai jopa kotona. Uudenlaiset mittalaitteet voisivat toimia samalla periaatteella kuin verensokerimittaus sormenpäästä tai olla pidempiaikaisia, puettavia sensoreita, jotka mahdollistaisivat terveyden jatkuvan mittaamisen.
‒ Jatkuvat mittarit voisivat toimia esimerkiksi kroonisten sairauksien kohdalla. Mittari kertoisi, milloin lääkäriin olisi todellisuudessa tarve mennä, sen sijaan, että tilannetta seurattaisiin vastaanotolla, apulaisprofessori Peltola kertoo.
Yksi tehokkaimmista keinoista terveydenhuollon päästöjen vähentämiseen onkin etähoidon lisääminen. Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tutkijan Atte Pitkäsen mukaan etävastaanotolla on todettu lukuisissa tutkimuksissa olevan vähintään 80 prosenttia pienemmät päästöt verrattuna lähivastaanottoon.
Terveydenhuollon kestävyysmurroksessa täytyy ottaa huomioon moninaisia näkökulmia. Ratkaisut löytyvät poliittisen ohjauksen, alan ammattilaisten kestävyysosaamisen sekä terveysteknologioiden kehittäjien ja ostajien välisen vuoropuhelun lisäämisestä. Myös asiakkaat pitäisi tuntea paremmin.
– Osa ihmisistä todella pitää etäratkaisuista, ja ne ovat samalla ympäristöystävällisiä. Meidän pitää kuitenkin päästä irti siitä ajatuksesta, että kaikki sopii kaikille. Meidän pitää tunnistaa ne ryhmät, joille uudet teknologiat sopivat, sanoi Terveysteknologia ry:n toimitusjohtaja Saara Hassinen.
Paneelikeskusteluun osallistuivat ohjelmajohtaja Päivi Sillanaukee (vas.), professori Kristiina Patja, toimitusjohtaja Saara Hassinen, johtava asiantuntija Leena Setälä ja ympäristöhallinnon päällikkö Jani Valkama. Kuva: Tytti Juusti.
Katso tilaisuuden tallenne
Jos aihe kiinnostaa, voit katsoa Terveysteknologia ja hiilijalanjälki -tilaisuuden tallenteen Tiedekulman sivuilta. Tallenne on katsottavissa kahden viikon ajan.
Hankkeen tuloksista kertoivat materiaalitekniikan apulaisprofessori Emilia Peltola ja terveysteknologian apulaisprofessori Matti Kaisti Turun yliopistosta, Ilmastoratkaisut-yksikön johtaja Ari Nissinen ja tutkija Atte Pitkänen Suomen ympäristökeskuksesta (Syke), koneoppimisen professori Pekka Marttinen Aalto-yliopistosta sekä urologian professori Kari Tikkinen Helsingin yliopistosta.
Paneelikeskustelussa olivat mukana ohjelmajohtaja Päivi Sillanaukee (sosiaali- ja terveysministeriö), johtava asiantuntija Leena Setälä (Varha), terveydenhuollon professori Kristiina Patja (Helsingin yliopisto), ympäristöhallinnon päällikkö Jani Valkama (HUS) ja toimitusjohtaja Saara Hassinen (Terveysteknologia ry).
CLISHEAT-hankkeelle on myönnetty Euroopan unionin elpymisvälinerahoitusta (NextGenerationEU) Suomen Akatemian kautta.
Teksti ja kuvat: Tytti Juusti
