Turkuun kolme kymmenestä suurapurahasta

29.11.2013

Kolme Turun yliopiston tutkimushanketta on saanut Emil Aaltosen projektiapurahan. 200 000 euron projektiapurahan saavista tutkimuksista kaksi on lääketieteellisiä, yksi poliittisen historian hanke. Koko maahan apurahoja jaettiin kymmenen.

Emil Aaltosen säätiö jakaa vuosittain 200 000 euron projektiapurahoja. Tänä vuonna jaettava summa oli yhteensä 1,8 miljoonaa euroa, ja omaa osuuttaan tavoitteli 374 hakemusta. Niistä kymmenen sai apurahan.

Projektiapurahan saivat dosentti Riku Kivirannan johtama tutkimushanke Wnt-signaloinnin merkitys luun ja ruston aineenvaihdunnan sekä luuytimen kantasolupesän säätelijänä, dosentti Samuli Rautavan johtama tutkimushanke Varhaisen mikrobikontaktin muokkaaminen riskilapsilla sekä dosentti Ville Pernaan johtama Vaalikampanjat merkityskamppailuna vallasta  puolueiden, tiedotusvälineiden ja kansalaisten vuorovaikutus Suomen vaaleissa 1945–2011.

Apurahalla syntyy sodan jälkeisten vaalikampanjoiden suuranalyysi


Ville Pitkänen, Ville Pernaa, Erkka Railo ja Niko Hatakka iloitsivat Emil Aaltosen projektiapurahasta, joka takaa työrauhan neljälle tutkijan kesken yhteensä 90 kuukaudelle.

Rahoituksen suuruutta kuvaa Pernaan esimerkki siitä, että 200 000 eurolla katetaan 54 henkilötyökuukautta väitöskirjatyön jälkeiseen tutkimukseen ja 36 kuukautta väitöskirjan kirjoittamiseen.

– Tutkimushanke mahdollistaa sen, että kaksi juuri valmistuvaa tohtoria voivat jatkaa tieteellistä työtään ilman notkahdusta, joka tuossa vaiheessa on kovin tavallinen, Pernaa sanoo.

Kolmivuotisen urakan aikana syntyy yksi väitöskirja sekä kolmen post doc -tutkijan tieteelliset artikkelit.  Päätteeksi aineistosta kootaan yleistajuinen kirja.

Apuraha takaa, että vuonna 2002 perustetussa keskuksessa voidaan laajentaa vaalien tutkimusta ajassa taaksepäin.

– Tutkittavana ovat toisen maailmansodan jälkeisten vaalikampanjoiden historia Suomessa.  Aihetta ei ole kokonaisuutena tutkittu vaan on keskitytty tietyn yksittäisen vaalin tilanteeseen, Pernaa sanoo.

Tutkimuksen keskeiseksi termiksi nousee merkityskamppailu. Sillä tarkoitetaan prosessia, jossa puolueet pyrkivät antamaan tietyn mielikuvan ja viestin omasta toiminnastaan ja tavoitteistaan, mutta julkisessa keskustelussa se joutuu kilpailemaan journalistien, muiden puolueiden, kansalaisten ja eri toimijoiden puolueen sanomasta tekemien tulkintojen kanssa.

Pernaa kuvaa hanketta kansallisesti merkittäväksi, joka laajentaa Heikki Paloheimon eduskunnan historian yhteydessä tekemää satavuotisen pitkittäistutkimusta. Nyt tuoreella tutkimuksella vahvistetaan laadullisista ja sisällöllistä tietoa.

Esille netin valta ja yhteiskuntaluokat

Väitöskirjaansa hankkeessa tekevä Niko Hatakka tutkii EU-kriittisten vastajulkisuuksien siirtymistä kapealevikkisistä puoluelehdistä ja lehtisistä internetiin.
– Tutkimus tuo esille näkökulmia siihen, miten verkko on muokannut politiikan julkisuutta. Alkuvaiheessa eurokriittisyys keskittyi marginaalisiin puoluelehdistöön ja kansalaisjärjestöjen lehtisiin, internetin myötä kritiikki on paitsi muuttanut muotoaan myös lisännyt saavuttavuuttaan, vuonna 1991 alkanutta keskustelua tutkiva Hatakka sanoo.

Poliittisen historian dosentti Erkka Railo tutkii, mitä merkityksiä poliitikkojen henkilökohtaisille ominaisuuksille, kuten iälle, sukupuolelle tai luokalle on annettu vaaleissa vuodesta 1961 eteenpäin.

– Tutkin, mikä on mielikuva ihannepoliitikosta, johon halutaan vertautua ja miten tuo mielikuva on elänyt vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa, Railo sanoo.
Hänen tutkimuksensa asettuu politiikan ja kulttuurintutkimuksen välimaastoon ja nostaa nykytutkimukseen suomalaisittain suhteellisen uutena tutkimusaiheena yhteiskuntaluokkien merkityksen.

– Kansainvälisesti on jo kymmenisen vuotta tutkittu yhteiskuntaluokkia. Suomessa me olemme vähän jälkijunassa, Jani Erola on toki nostanut asian jo esille, Railo sanoo.

Mistä piti puhua ja mistä puhuttiin

Vuoden alussa tohtoriksi väittelevä Ville Pitkänen tutkii vuodesta 1945 alkaen vaaliviestintää eli sitä, mitä asioita puolueet ovat halunneet nostaa esille ja mitkä asiat todellisuudessa nousivat vaalikampanjan aikana keskeisiksi.
– Tästä asiasta meillä on tutkimustietoa 2000-luvun alusta saakka, mutta voimme laajentaa näkökulman aina vuoteen 1945 saakka, Pernaa anoo.
 
Ensi vuonna väittelevä Mari K. Niemi keskittyy 1980-luvun alussa alkaneen kohu- ja skandaalijulkisuuden tutkimiseen.  Tuota ennen ei nykyisenkaltaista kohujulkisuutta ollut. Tuohon aikaan toimittajakunnan kriittisyys poliitikkoja kohtaan sekä mediakilpailu oli vähäisempää.
 
Tutkimuksen tulokset julkaistaan tieteellisinä artikkeleina ja yhtenä väitöskirjatyönä. Hanke laajentaa annin myös yliopiston kolmannen tehtävän, yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen, kattavaksi julkaisemalla päätteeksi yleiskielisen teoksen esimerkiksi opiskelijoiden ja toimittajien käyttöön.

Teksti: Erja Hyytiäinen
Kuva: Erja Hyytiäinen

Luotu 29.11.2013 | Muokattu 29.11.2013