Turun PET-keskuksessa tehdään uraauurtavaa tutkimusta etenevän MS-taudin diagnosoinnin parantamiseksi ja hoitomuotojen kehittämiseksi. Työtä tehdään rinnan New Yorkin ja Lontoon yliopistojen tutkijoiden kanssa.
Aaltomaisen MS-taudin hoitoon on jo lähes parinkymmenen vuoden ajan ollut tarjolla pahenemisvaiheita estäviä lääkkeitä. Tässä tautimuodoissa potilailla esiintyy esimerkiksi vuoden välein tapahtuvia pahenemisjaksoja ja niiden välissä on pitkiä oireettomia kausia.
– Meillä on kuitenkin musta piste: tasaisesti etenevään MS-tautiin ei ole tiedossa tehokasta hoitoa. Meillä ei ole antaa heille minkäänlaista taudinkulkuun vaikuttavaa apua, Turun yliopiston dosentti, tutkimusryhmän johtaja Laura Airas sanoo.
Airaksen johtama kymmenhenkinen tutkijaryhmä pyrkii muuttamaan tilanteen. Avuksi on otettu PET eli positroniemissiotomografia, joka on onnistunut paljastamaan etevästä MS-taudista enemmän kuin aivotutkimuksessa perinteisesti käytetty magneettikuvaus.
– Pyrimme selvittämään taudin syntymekanismeja, kehittämään tutkimusmenetelmiä, tunnistamaan mahdollisia lääkekandidaatteja sekä testaamaan niitä, Airas sanoo.
Tautimuodot toimivat eri tavalla
MS-tauti on keskushermoston eli aivojen ja selkäytimen sairaus, jossa ihmisen immuunijärjestelmä toimii virheellisesti ja hyökkää omaa hermostoa vastaan. Tyypillisimmillään jo kolmikymppisenä puhkeavan taudin oireina ovat muun muassa lihasheikkous ja -jäykkyys, kävelyhäiriöt, huimaus ja tasapainohäiriöt, kaksoiskuvat, raajakoordinaation häiriötä, rakon ja suolen toimintahäiriöt sekä poikkeava uupumus.
– 85 prosentilla MS-potilaista tauti alkaa aaltomaisena eli pahenemisvaiheita on esimerkiksi kerran vuodessa, mutta väliin jäävä ajanjakso on oireeton. Sen sijaan noin 15 prosentilla sairastuneista ei ole pahenemisjaksoja vaan tauti etenee tasaisesti, Airas sanoo.
Myös suurimmalla osalla aaltomaista MS-tautia sairastavista potilaista tauti muuttuu tasaisesti eteneväksi myöhemmässä vaiheessa.
Aaltomaisesti etenevässä taudissa perifeerisestä immuunijärjestelmästä lähtee tulehdussoluja liikkeelle kohti keskushermostoa, missä ne muodostavat tulehduspesäkkeitä. Lääkkein ja pistoksin voidaan estää tulehdussolujen pääsy aivoihin ja näin vähentää immuunisysteemin haitallisia keskushermostovaikutuksia.
Tasaisesti etenevässä MS-taudissa tulehdus alkaa elää omaa elämäänsä keskushermostossa, eikä tehokkaita hoitomuotoja ole. Aaltomaisen tautimuodon tutkimuksessa hyväksi havaittu magneettikuvaus ei paljasta kaikkea etenevän tautiin liittyvää inflammaatiota, vaan tämä näkyy vasta PET-kuvassa.
– PET-kamera antaa meille mahdollisuuden visualisioida aivopatologian eri aspekteja, Airas sanoo.
Mikrogliat muuttuvat, mutta miksi?
Yksi PET-kuvan paljastama muutos tapahtuu aivojen mikroglia-soluissa. Niiden tehtävänä on normaalioloissa putsata aivoista haitallisia aineita ja roskaa. Terveissä aivoissa kaikista aivosoluista noin 10 prosenttia on mikroglia-soluja, MS-taudissa ne vielä tuntemattomasta syystä muuttavat muotoaan ja toimintaansa ja aktivoituvat.
– Tiedämme neuropatologian tutkimuksista, että mitä pidemmälle tauti on edennyt, sitä enemmän mikroglian aktiivisuutta ilmenee. Haluamme selvittää, miten hyödyllinen, roskaa putsaava solu muuttuu tulehduksen yhteydessä haitalliseksi ja mikä vaikutus tällä on tautiprosessiin, muun muassa neurodegeneraation kehittymiseen, Airas sanoo.
Turkulaisten työtä vie eteenpäin myös kolme vuotta sitten alkaneet eläinmallitutkimukset.
– Turku on maailman ensimmäinen paikka, jossa etenevän MS-taudin eläinmallia käyttäen on pystytty in vivo PET-tutkimuksen avulla osoittamaan MS-lääkityksen vähentävän mikroglia-aktiivisuutta, Airas sanoo.
MS-PET-tutkimusryhmä etsii parhaillaan monipuoliset metodologiset taidot omaavaa post-doc tason tutkijaa prekliinisen ryhmän vahvistukseksi.
Teksti: Erja Hyytiäinen
Kuva: Tutkimusryhmä
