Tutkijalta: Ikääntyneiden hoitoa on muutettava
07.06.2013
Meidän on saatava uutta potkua keskusteluun ikääntymisestä, kirjoittaa hoitotieteen professori Riitta Suhonen
Pitkä ikä, hyvinvointi, terveys ja toimintakyky ovat olleet mm. suomalaisen yhteiskunnallisen ja tutkimuksellisen toiminnan tavoitteina. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna ei ole ymmärrettävää, miksi ikääntymistä yleisesti tarkastellaan ja siitä puhutaan ongelmana.
Meidän on saatava uutta potkua ikääntyneiden ihmisten hoitamiseen suomalaisessa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä ja uudenlaista sävyä tämän päivän keskusteluun ikääntymisestä, yhdestä aikamme menestystarinoista.
***
Ikääntyneet ovat Suomessa nopeimmin lisääntyvä väestönosa. Vuonna 2000 yli 65-vuotiaiden suhteellinen osuus koko väestöstä oli noin 15 prosenttia. Tilastokeskuksen arvion mukaan vuonna 2030 se kasvaa 26,3 prosenttiin tarkoittaen, että joka neljäs Suomessa asuva on yli 65-vuotias.
Vuonan 2010 yli 75-vuotiaista vajaat 10 4000 henkilöä - noin 24 prosenttia vastaavanikäisestä väestöstä - oli säännöllisen hoidon tai palvelujen piirissä. Nämä palvelut tarkoittavat sosiaalihuollon laitos- ja asumispalveluita, sekä terveydenhuollon pitkäaikaishoitoa ja säännöllistä kotihoitoa.
Huomattavaa on, että yli kolme neljästä yli 75-vuotiaasta pärjää ilman edellä mainittuja palveluja. Nämä henkilöt ovat aktiivisia ja heidän toimintakykynsä on verrattain hyvä.
***
Ikääntyneet ihmiset ovat selkeästi terveydenhuollon suurin asiakasryhmä, myös akuuttihoidossa. Heidän terveysongelmansa ovat usein monimuotoisia, ja toimintakykyyn nopeasti vaikuttavia.
Huolestuttavaa on, että joidenkin sairauksien määrän ennustetaan lisääntyvän ikääntymisen myötä. Tällaisia ovat perinteiset kansansairaudet, mutta erityisesti muistihäiriöt. Suomessa todetaan vuosittain noin 13 000 uutta sairastumista muistihäiriöihin.
Tietokannoista löytyy kuitenkin erittäin vähän tutkimuksia, joissa muistisairaat henkilöt itse kertovat kokemuksistaan tai näkemyksistään potilaana tai terveyspalvelujen käyttäjänä olosta. Muistisairaiden ja heidän läheistensä näkökulman esille tuominen on oleellista, jotta terveyspalvelujärjestelmä pystyy vastaamaan myös heidän tarpeisiinsa.
***
Ikääntynyt henkilö on terveydenhuollon asiakkaana esimerkiksi päivystyksessä tai akuuttiosastolla haasteellinen potilas. Iän mukanaan tuomat fysiologiset muutokset, liitännäissairaudet ja lääkitys altistavat iäkkäät usein myös komplikaatioille. Iäkkäät ihmiset ovat alttiita myös hoitoperäisille haittatapahtumille. Terveydenhuollossa tarvitaankin lisää osaamista yksilöiden voimavarojen ja muuttuvien terveysongelmien tunnistamiseen, ennakointiin ja arviointiin ja tämän arvioinnin tuloksen perusteella tehtävään päätöksentekoon.
Vaarana on, että terveydenhuollossa toimivat ammattilaiset erilaisten suositusten ohjaamina unohtavat, että jokainen ihminen on erityinen, erilainen ja hänellä on oma eletty elämänsä, tapansa hoitaa itseään ja selviytyä oman terveytensä kanssa. On osoitettu, että tämänhetkinen sosiaali- ja terveydenhuolto kokonaisuutena ei kykene riittävästi ottamaan huomioon potilaita yksilöinä.
***
Ikääntyneiden palveluja toteutetaan hyvin perinteisin menetelmin, mutta näiden menetelmien rinnalle tarvitaan paljon uusia. Onko meillä riittävä näyttö siitä, mitä sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa nyt tehdään, tehdäänkö kokonaisuutena oikeita asioita, yhteistyötä yli organisaatio- ja kuntien toimialojen rajojen. Edistämmekö esimerkiksi väestön terveyttä ja terveyteen liittyvää turvallisuutta ja kavennammeko terveyseroja?
Meneillään oleva sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus pureutuu pääsääntöisesti erikoissairaanhoidon palvelujärjestelmään, mutta erittäin keskeisessä roolissa oleva perusterveydenhuolto ja kunnissa tarjottavat asukkaita lähellä olevat palvelut ja toimintatavat jäävät useassa uudistuksessa vaille ansaitsemaansa huomiota.
Heinäkuussa voimaan tulevan lain ikääntyvän väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista kantava ajatus on palvelujen toteuttaminen niin, että iäkkäällä henkilöllä on mahdollisuus elää arvokasta elämää. Lain tarkoituksena on esimerkiksi ikääntyneen hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn, itsenäisen suoriutumisen ja osallisuuden edistäminen, sekä yksilöllisiä tarpeitaan vastaavien palvelujen saaminen ja päätöksentekoon osallistuminen.
Laki velvoittaa ikääntyneiden palveluissa toimivien ammattilaisten toimimaan tietoon ja arviointiin perustuen. Problemaattista tässä ajassa on se, että edellä mainittuihin asioihin liittyvä arviointi ja siihen liittyvä osaaminen vaatii huomattavia kehittämistoimenpiteitä.
Laki velvoittaa ikääntyneiden palveluissa toimivien ammattilaisten toimimaan tietoon ja arviointiin perustuen. Problemaattista tässä ajassa on se, että edellä mainittuihin asioihin liittyvä arviointi ja siihen liittyvä osaaminen vaatii huomattavia kehittämistoimenpiteitä.
***
Ikääntyneiden ihmisten hoitotyön on osoitettu tarvitsevan erityistä osaamista. Tämän erityisen osaamisen määrittely on kuitenkin hajanaista, eikä selkeää sisältöä opetussuunnitelmiin ole tällä hetkellä tarjolla.
Tutkimuksin on todettu, että nuoret alalle valmistuvat hoitajat eivät sisällytä ikääntyneiden hoitotyön ympäristöjä urasuunnitelmiinsa, eikä ikääntyneiden hoitotyö olisi kovin vetovoimaista. Uusimmat tutkimuksemme kuitenkin osoittavat, että suomalaisissa ikääntyneitä hoitavissa laitoksissa ja kotihoidossa on kuitenkin työhönsä sitoutuneita ja tyytyväisiä sekä motivoituneita hoitavia henkilöitä.
Tutkimuspanostusta tarvitaan erityisesti erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon rajapintaan ja ikääntyneisiin potilaisiin, jotka eivät terveydentilansa puolesta tarvitse erikoissairaanhoitoa, mutta eivät vielä toimintakykynsä vuoksi kykene kotiutumaan. Näyttää siltä, että kiristyvissä olosuhteissa olemassa olevilla toimintatavoilla ei kyetä ratkaisemaan tulevaisuudessa terveydenhuollolle osoitettuja tehtäviä.
Riitta Suhonen
Kirjoittaja on hoitotieteen professori, jonka erityisalana on ikääntyneisiin suuntautuva tutkimus ja opetus.
Kuva: Hanna Oksanen
Piirros: Robert Huffstutter