Tutkijalta: Kamala, kaunis, kiehtova – käärme!

15.04.2014
Uutinen

On taas se aika vuodesta, jolloin käärmeet nousevat koloistaan aurinkoon lämmittelemään. Mitä me oikeastaan tiedämme käärmeistä ja miten niihin pitäisi suhtautua, pohtii tutkijatohtori Pälvi Salo.

​Käärmeen myrkky voi muuttua yksilön kasvaessa; nuorina käärmeet syövät usein erilaista ravintoa ja tarvitsevat siis myös erilaista myrkkyä kuin aikuisena.

​Ennen kuin kristinusko teki käärmeestä paholaisen vertauskuvan, sillä oli monissa kulttuureissa jumalallinen asema. Vainajien maailmaan maan alle luikertelevilla käärmeillä oli taikavoimia, joita osaava tietäjä pystyi hyödyntämään niin hyvässä kuin pahassa.

Suomessakin pidettiin tuvissa, navetoissa tai saunoissa rantakäärmeitä tilan ja sen väen suojeluseläiminä. Jos tilan uusi renki tai piika ymmärtämättömyyttään tappoi käärmeen, kohtasi isäntää tai emäntää onnettomuus.

Tiede on riisunut käärmeiltä taikavoimat ja paholaisen kaavun, mutta se ei ole tehnyt niistä yhtään sen vähemmän kiehtovia – päinvastoin!

Samaan aikaan syntyneillä poikasilla voi olla eri isät

Tiesittekö esimerkiksi, että joidenkin lajien naaraat voivat varastoida koiraiden spermaa yli viiden vuoden ajan? Naaraat parittelevat ensin useamman koiraan kanssa ja valitsevat myöhemmin, minkä koiraan spermalla munasolunsa hedelmöittävät.
 
Kyynaaraankin elokuussa syntyvillä 4-20 poikasella voi olla monta eri isää. Tarvittaessa jotkin lajit pystyvät myös lisääntymään neitseellisesti, mikä on selkärankaisille varsin harvinaista.
 
Käärmeet eivät myöskään ole kuuroja siinä määrin kuin aiemmin on luultu: vaikka käärmeiltä puuttuu tärykalvo ja välikorva, äänen aiheuttama ilman värähtely välittyy pään luiden kautta käärmeen sisäkorvaan Lisäksi käärmeet aistivat herkästi koko vartalollaan maanpinnan värähtelyt.

Puolustautuvalla käytössä ns. kuivat puremat

Kiehtovuutensa lisäksi käärmeet voivat olla myös vaarallisia. Maailman yli 3 000 käärmelajin joukosta noin 600 myrkkykäärmelajia voi olla uhka ihmiselle.

Käärmeen myrkky on ensisijaisesti tarkoitettu saaliseläimen lamauttamiseen, mutta käärme voi viimeisenä puolustautumiskeinonaan myös purra ahdistelijaansa, jos uhkaava käytös ei riitä ja pakeneminen ei onnistu.

Maailmassa tapahtuu vuosittain arviolta 1,2 – 5,5 miljoonaa käärmeenpuremaa, joista 20 000 – 94 000 johtaa kuolemaan. Kuolleisuus on suurinta Etelä-Aasiassa ja Afrikassa, koska hoitoon pääsy riittävän nopeasti pureman jälkeen on siellä usein hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta.

Käärmeet osaavat säännöstellä myrkkyään: saalistusiskuissa myrkkyä eritetään aina, mutta käärmeen puolustautuessa 13–88 prosenttia puremista on ns. kuivia. Myrkyn koostumus vaihtelee paitsi lajien, myös lajin eri populaatioiden ja yksilöiden välillä.

Vuodenaikaisvaihtelua ei myrkyllisyydessä ole havaittu, mutta myrkky voi muuttua yksilön kasvaessa; nuorina käärmeet syövät usein erilaista ravintoa ja tarvitsevat siis myös erilaista myrkkyä kuin aikuisena. Nuoret käärmeet saattavat siis periaatteessa olla myrkyllisempiä kuin aikuiset, mutta käytännössä kookkaampien käärmeiden aiheuttamat myrkytykset ovat vakavampia: niillä on enemmän myrkkyä ja ne myös erittävät sitä enemmän kuin pienet yksilöt.

Käärmeet viihtyvät vain kolmen kilometrin päässä kauppatorilta

Vaikka kyy on moniin muihin lajeihin verrattuna varsin vaaraton, on senkin purema aina kivulias ja pahimmillaan hengenvaarallinen. Kyy ja pieni lapsi tai kotieläin samassa pihapiirissä onkin hankala yhdistelmä. Ongelmat kärjistyvät erityisesti uusilla, käärmeiden jo asuttamaan ympäristöön rakennetuilla asuntoalueilla: talvipesistään nousevat kyyt luikertelevat suoraan pihoihin matkallaan kesälaitumilleen.
 
Maailmanlaajuisesti suurin uhka käärmeiden säilymiselle on elinympäristöjen häviäminen. Sekä kyy että rantakäärme selviävät varsin tiheänkin asutuksen keskellä, mikäli niille tärkeät elinympäristöt säilyvät. Varsinais-Suomessa toteutettu käärmekysely osoitti, että molempia lajeja voi nähdä alle 3 km päässä Turun kauppatorilta.
 
 
Käärmeet voivat siis sopeutua elämään ihmisten kanssa, mutta sopeutuuko ihminen elämään käärmeiden kanssa? Myrkytöntä ja rauhoitettua rantakäärmettä kohtaan olemme suvaitsevaisempia, mutta voisiko myös kyyn kohdalla selvittää ongelmatilanteiden ratkaisemiseksi muita vaihtoehtoja kuin tappamisen?

Käärmeet eivät ansaitse inhoa tai vainoa, vaan niihin olisi syytä suhtautua samanlaisella uteliaisuudella ja kunnioituksella kuin muihinkin luonnonvaraisiin eläimiimme.

Pälvi Salo
Kirjoittaja on ekologian tutkijatohtori

Luotu 15.04.2014 | Muokattu 19.07.2021