Tutkijalta: Vanhat synnit – uudet haasteet
Historian syntien pohtiminen on avain nykyisiin vahvuuksiin, kirjoittaa maantieteen professori Hille Koskela.
Tieteentekijä on uuden aseman kohdatessaan uusien haasteiden edessä. Eteenpäin katsominen on tuolloin luontevaa, ehkä helppoakin. Kun syyskuussa 2013 aloitin Turun yliopistossa maantieteen professorina, ensimmäinen innostunut reaktioni oli juuri eteenpäin katsominen. Huomasin saapuneeni tiedeyhteisöön, jossa oli hyvä henki, aktiivinen tutkimusote ja vahva halu kehittyä. Puolen vuoden työskentelyn jälkeen ilmapiiri vaikutti entistäkin paremmalta: sain vahvistuksen sille, ettei ensivaikutelma ollut ulkokultainen.
Seuraavan haasteen kohtasin miettiessäni, minkälaisia linjauksia haluan tehdä professoriluentoni yhteydessä. Yliopiston näkökulmasta professoriluento on eräänlainen initiaatioriitti; symbolinen astuminen tiedeyhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi. Sillä on kuitenkin muitakin rooleja. Sisäpuolella kollegat odottavat luennolta linjauksia. Kiinnostus kohdistuu uuden professorin tutkimuksellisiin ja tiedepoliittisiin näkemyksiin.
Lisäksi professoriluento on avaus ulospäin: sen avulla on luontevaa kertoa tutkimuksesta laajemmalle yleisölle. Näiden haasteiden edessä lankeaa helposti ”hehkuttamaan” – puhumaan pelkkää hyvää. Näin puheenvuoron rooliksi tulee olla keskinäisen kehun pönkittäminen ja tieteenalan markkinointi suurelle yleisölle ja medialle.
Historiallinen järjen ja tunteen vuoropuhelu on avain nykymaantieteen erityisten vahvuuksien tunnistamiselle. Vaikuttaa siltä, että niin tieteessä kuin politiikassakin tulee tänä päivänä esiin yhä enemmän haasteita, joihin ei pystytä vastaamaan sen paremmin järjellä kuin tunteellakaan.
Konkreettinen ajankohtainen esimerkki on helppo löytää. Ukrainan kriisiin – erityisesti Krimin niemimaan tilanteeseen – on mahdotonta antaa uskottavaa selitystä tilannetta järkeilemällä. Tuon lähitulevaisuudessa poliittisen maantieteen keskiöön nousevan kysymyksen selittämiseen tarvitaan järjen ja tunteen dialogin ymmärtämistä.
Kolonialismin ja nationalismin perinteet avaavat ongelmaa yksinkertaisella tasolla. Venäjälle Krimin niemimaan valtaus oli järjen politiikkaa: sukua kolonialismille ja uusien kansallisten resurssien haalimiselle. Krimin asukkaille kansanäänestys oli tunteen politiikkaa: sukua nationalismille ja kuulumisen tunteelle.
Hille Koskela
Kirjoittaja toimii ihmismaantieteen professorina Turun yliopiston maantieteen ja geologian laitoksella.
Kuva: Enrique Flouret