Ensimmäinen väitöstutkimus suomalaisista naistaiteilijaromaaneista (Väitös FM Jasmine Westerlund, 7.9.2013)
Naisten kirjoittamat taiteilijaromaanit nostetaan Suomessa ensimmäistä kertaa esille filosofian maisteri Jasmine Westerlundin Turun yliopistoon tekemässä väitöstutkimuksessa. Naistaiteilijaromaanitutkimus on kansainvälisestkin vasta nousussa, Euroopassakin tutkimuksia on tehty vasta viitisen kappaletta.
Turun yliopiston tiedote 30.8.2013
– Taiteilijaromaani on usein mielletty lajiksi, jossa miehet kirjoittavat miestaiteilijoista. Tästä huolimatta naiset ovat kirjoittaneet taiteilijuudesta – heidän teoksiaan ei vain aina ole luettu taiteilijaromaaneina. Ajateltiin, että naiset eivät voi kirjoittaa taiteilijaromaaneja koska he eivät voi myöskään olla taiteilijoita. Naisten tehtävä on tehdä lapsia, ei taidetta, Westerlund sanoo.
Väitöskirjassa kaunokirjallisuus limittyy tiiviisti teosten ilmestymisajankohdan yhteiskunnalliseen keskusteluun naisen ja äidin paikasta, velvollisuuksista ja mahdollisuuksista.
– Mahdollisuudet olla taiteilija ja äiti ovat aina sidottuja yhteiskunnan tarjoamiin mahdollisuuksiin ja asettamiin rajoihin, Westerlund sanoo.
Suomessa sama ajatus kuin Euroopassa
– Huolimatta ajallisesta erosta tukkimieni teosten välillä kaikissa teoksissa naiset joutuvat kohtaamaan luovuuttaan estävän lasikuvun ja valitsemaan kuoleman ja avioliiton juonten väliltä, mutta naiset yrittävät myös kiertää näitä juonia ja löytää uusia tapoja yhdistää äitiys ja taiteilijuus, Westerlund sanoo.
Tutkimustyönsä aikana Westerlund havaitsi, että hänen tapansa tarkastella naistaiteilijaromaania eivät päde ainoastaan suomalaiseen naistaiteilijaromaaniin. Hänen mukaansa samoja piirteitä on löydettävissä naistaiteilijaromaaneista muualta Euroopasta, mikä kertoo tietoisesta naistaiteilijaromaanin jatkumosta.
Westerlundin mukaan se, että naistaiteilijaromaaneja ei tunnustettu, on merkittävä yhteiskunnallinen asia.
– Taiteilijuus on arvostettu yhteiskunnallisesti korkealle, ja se on myös miehiseksi miellettyä. että naisetkin ovat pystyneet tekemään taidetta ja kirjoittamaan taiteilijaromaaneja, Westerlund sanoo.
Teokset paljastavat äitiyden ja taiteilijuuden yhdistämisen
– 1950-luvulla ei julkaistu ainuttakaan naistaiteilijaromaania. Sen jälkeen alkoi toisen aallon feminismin aika, jolla oli suuri vaikutus. Vaihtoehtoista kirjallisuutta alkoi olla enemmän, Westerlund sanoo.
Vuosisadan alussa naisten taiteilijuus osoittautuu sirpaleiseksi.
– Vaikka naistaiteilijuus ei välttämättä muodosta eheää juonta, se on tutkimieni teosten naistaiteilijoille keskeinen tapa määrittää itseä ja suhdetta maailmaan, Westerlund sanoo.
Hän keskittyi tutkimuksessani äitiyteen, joka on kautta aikojen koettu ongelmaksi taiteilijuuden kannalta.
– On ajateltu, että naisen kuuluu käyttää luovat voimansa äitiyteen, eikä hän tällöin voi olla taiteilija. Tutkimuksessani kyseenalaistan nämä väitteet, Westerlund sanoo.
Westerlund lähestyy valitsemiaan teoksia kronotooppien eli ajan ja tilan yhdistävän käsitteen, juonien ja naistenvälisten siteiden kautta.
***
Lauantaina 7. syyskuuta 2013 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Sirkkala, Janus-sali, Kaivokatu 12) julkisesti tarkastettavaksi filosofian maisteri Nora Jasmine Westerlundin väitöskirja ”Murtumia lasikellossa. Naisten kirjoittamat taiteilijaromaanit Suomessa 1900-luvun alkupuolella”. Virallisena vastaväittäjänä toimii professori emerita Liisi Huhtala Oulun yliopistosta ja kustoksena professori Päivi Lappalainen.
FM Jasmine Westerlund on syntynyt 1982 Espoossa ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 2002 Helsingin Rudolf Steiner -koulusta. Westerlund on valmistunut filosofian maisteriksi 2007 Turun yliopistosta, jossa hän parhaillaan toimii jatko-opiskelijana. Väitös kuuluu kotimaisen kirjallisuuden alaan.