EU:n mahtimaat eri linjoilla ihmisten vapaasta liikkuvuudesta (Väitös: VTM, FM Saila Heinikoski, 3.11.2017, valtio-oppi)
Vapaa liikkuvuus on ollut poliittisen keskustelun ytimessä turvapaikkakriisin ja Britannian EU-kansanäänestyksen jälkeen. Turun yliopistossa väittelevän Saila Heinikosken tutkimuksessa eritellään eurooppalaisten poliitikkojen tapoja keskustella vapaan liikkuvuuden periaatteesta. Tutkimus osoittaa, että tarkastelumaiden suhtautuminen eurooppalaiseen liikkuvuuteen vaihtelee merkittävästi.
Turun yliopiston tiedote 30.10.2017
Heinikoski tarkastelee väitöstutkimuksessaan sitä, millaisilla argumenteilla suurimmissa EU-maissa puolustetaan ja kritisoidaan ihmisten vapaan liikkuvuuden periaatetta. Heinikosken tutkimusaineisto koostuu Saksan, Ison-Britannian, Ranskan, Italian, Espanjan ja Romanian valtionpäämiesten ja sisäministerien puheista vuosina 2004–2015 sekä vapaasta liikkuvuudesta vastaavien EU-komissaarien puheista.
– Kiinnostuin aiheesta David Cameronin vuonna 2010 alkaneen ensimmäisen pääministerikauden aikana. Tuolloin Itä-Euroopasta tulevat EU-kansalaiset herättivät Britannian kansalaisissa kritiikkiä, ja Cameron käyttikin tilannetta hyväkseen lupaamalla EU-kansanäänestyksen seuraavien vaalien jälkeen, Heinikoski kertoo.
Vapaa liikkuvuus on kohdannut haasteita jatkuvasti. 2000-luvulla esimerkiksi Italian ja Ranskan keskustaoikeistolaiset valtapuolueet pyrkivät rajoittamaan romanien vapaata liikkuvuutta. Kesän 2010 romanikarkotuskohun jälkeen päähuomio on kuitenkin siirtynyt EU:n ulkopuolelta tuleviin ihmisiin. Myös suurimmat kiistakapulat Italian ja Ranskan välillä ovat koskeneet turvapaikanhakijoiden vapaata liikkuvuutta.
– Italiassa Silvio Berlusconin viimeisen hallituskauden aikana myönnettiin Schengen-viisumeita oleskeluluvan saaneille turvapaikanhakijoille. Tästä Ranskassa vallassa ollut Nicolas Sarkozy ei pitänyt vaan vaati unionille yhteisiä maahanmuuttosäännöksiä.
Vapaata liikkuvuutta ei politisoitu kaikkialla
Heinikoski loi väitöskirjassaan uuden käsitteellisen viitekehyksen, jonka avulla hän eritteli poliittisia diskursseja sen mukaan, millaisiin moraalikäsityksiin lausumat pohjautuvat. Tutkimus osoittaa, että väitteiden perustelut olivat hyvin samanlaisia siitä huolimatta, että esitetyt mielipiteet olivat usein vastakkaisia.
– EU-säännöksillä koettiin olevan vakuuttava asema, sillä poliitikot vetosivat unionin sääntöihin. He perustelivat usein kansallisia toimenpiteitä EU-sääntöjen vaatimuksilla, toisinaan myös ilman perustetta. Lisäksi oman valtion oletetuilla hyödyillä ja haitoilla spekulointi oli hyvin tavallista.
Saksassa, Espanjassa ja Romaniassa poliittinen linja on pysynyt hyvin samanlaisena läpi tarkasteluajanjakson, vallassa olleesta puolueesta riippumatta. Näissä maissa liikkuvuuteen suhtauduttiin varsin myönteisesti ja korostettiin niin taloudellisia hyötyjä kuin sen asemaa EU-kansalaisten perusoikeutena. Samoilla linjoilla olivat myös EU-komissaarit, jotka korostivat liikkuvuuden hyötyjä koko EU:lle.
– Poliitikot eivät kyseenalaistaneet itse vapaan liikkuvuuden periaatetta. Toisaalta tämä on ymmärrettävää, onhan Brexitkin osoittanut, että poliittisten pikavoittojen haaliminen vapaan liikkuvuuden kustannuksella voi tulla kalliiksi, Heinikoski huomauttaa.
***
VTM, FM Saila Heinikoski esittää väitöskirjansa European Borders of Justice – Practical Reasoning on Free Movement within the European Union julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 3.11.2017 kello 12.00 (Turun yliopisto, Arcanum, Arc 1, Arcanuminkuja 4, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Peo Hansen (Linköpings Universitet, Ruotsi) ja kustoksena professori Juha Vuori (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen.
VTM, FM Saila Heinikoski suoritti korkeakoulututkintonsa vuonna 2012 (VTM) ja vuonna 2011 (FM) Turun yliopistossa. Väitöksen alana on valtio-oppi.
Väittelijän yhteystiedot: p. 0400678584, ssshei@utu.fi
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/heinikoski_saila.jpg
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6972-2
