Hapettunut LDL-kolesteroli on merkittävä valtimonkovettumataudin riskitekijä (Väitös: LL Meri Linna, 12.12.2014, terveysliikunta)
Turun yliopistossa väittelevä LL Meri Linna osoittaa tutkimuksessaan, että hapettunut LDL-kolesteroli on keskeinen valtimoiden kovettumiseen johtava tekijä. Esimerkiksi liikapainon ja tupakoinnin yhdistelmä suurentaa valtimonkovettumataudin riskiä.
Turun yliopiston tiedote 3.12.2014
Valtimoiden kovettuminen on tapahtuma, joka etenee tunnetusti koko eliniän ajan. Valtimonkovettumataudille on tyypillistä, että siihen johtavia riskitekijöitä on useita. Riskitekijöistä suurelle yleisölle tunnetuin on kolesteroli: ”paha” LDL-kolesteroli lisää taudin riskiä, ”hyvä” HDL-kolesteroli puolestaan suojaa taudilta.
Uuden kokeellisen tutkimustiedon mukaan LDL-kolesterolin rakenteeseen syntyy hapettumisen myötä muutoksia, jotka käynnistävät verisuonten seinämissä valtimoiden kovettumiseen johtavat tapahtumasarjat.
– Tämän perusteella hapettuneen LDL:n on arveltu olevan yksi keskeinen elementti valtimoiden kovettumisessa. Verraten uutena riskitekijänä sen rooli muiden valtimonkovettumatautia edistävien riskitekijöiden joukossa on ollut heikosti tunnettu, Turun yliopistossa väittelevä Meri Linna kertoo tutkimuksensa lähtökohdista.
Haitallisilla elintavoilla on taipumus kasautua
Väitöskirjatyön tarkoituksena oli tutkia hapettuneen LDL:n yhteyttä muihin merkittäviin valtimonkovettumatautia kuvaaviin riskitekijöihin aikuisiällä. Linna tutki kaikkiaan 2 337 henkilöä, jotka olivat iältään 18–100-vuotiaita. Tutkituista 69 % oli miehiä. Tutkimuksissa verrattiin verinäytteestä mitattua hapettuneen LDL:n määrää tunnettuihin rasva-aineenvaihduntaan liittyviin riskitekijöihin sekä selvitettiin tautiriskiin vaikuttavien tekijöiden vaikutusta. Näitä tekijöitä olivat ikääntyminen, liikapaino ja painonhallinta, insuliiniherkkyys, tupakointi sekä alhainen testosteronipitoisuus.
– Tutkimus osoitti, että liikapainoon liittyy korkea hapettuneen LDL:n pitoisuus, jota laihduttaminen pienentää. Onnistuneella painonhallinnalla alentunut taso voidaan ylläpitää, Linna sanoo.
Myös insuliiniherkkyyden havaittiin olevan yhteydessä kohonneeseen hapettuneen LDL:n määrään. Tupakoivilla pitoisuudet olivat korkeampia kuin ei-tupakoivilla.
– Liikapainon ja tupakoinnin tai tupakoinnin ja matalan seerumin testosteronipitoisuuden yhdistelmä johtaa korkeampiin hapettuneen LDL:n pitoisuuksiin kuin mikään näistä kolmesta tekijästä yksinään. Tämä tukee käsitystä, jonka mukaan haitallisilla elintavoilla on taipumus kasautua ja merkittävästi suurentaa sairastumisriskiä. Hapettunut LDL myös ennusti merkittävästi kokonaiskuolleisuutta iäkkäillä.
Meri Linnan väitöstutkimuksessa saadut tulokset tukevat käsitystä hapettuneen LDL:n moniulotteisesta ja keskeisestä roolista valtimoiden kovettumisessa. Samalla tulokset antavat monipuolista tietoa tämän uuden riskitekijän merkityksestä valtimonkovettumatautiriskin arvioinnissa.
***
Perjantaina 12. joulukuuta 2014 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Sirkkala, Janus-sali, Kaivokatu 12, Turku) julkisesti tarkastettavaksi LL Meri Linnan väitöskirja ”Oxidized LDL lipids as a risk factor for atherosclerosis” (Hapettunut LDL valtimonkovettumataudin riskitekijänä). Virallisena vastaväittäjänä toimii dosentti Leo Niskanen Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimeasta ja kustoksena professori Olli J. Heinonen Turun yliopistosta.
LL Meri Linna on syntynyt 1979 ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1998 Cygnaeus-lukiosta Jyväskylästä. Lääketieteen lisensiaatiksi Linna valmistui 2007 Turun yliopistosta. Väitös kuuluu terveysliikunnan alaan.