Jääkausi oli Suomessa enimmäkseen jäätön (Väitös FL Reijo Pitkäranta, 25.10.2013)
Viimeisintä Pohjois-Euroopan jääkautta kutsutaan Veikseliksi. Sen alkuvaiheessa, noin 74–115 tuhatta vuotta sitten, jäätiköiden kasvu oli rajoittunutta. Aiemmin ei ole löydetty selviä todisteita jäätikön etenemisestä Lapin eteläpuoliselle alueelle Suomessa. Uudet havainnot viittaavat kuitenkin siihen, että jäätikkö eteni Veikselin alkuvaiheessa tarkasteltavana olevaan Suomen läntisimpään kolkkaan mutta ei sitä edemmäksi itään tai etelään.
Turun yliopiston tiedote 18.10.2013
FL Reijo Pitkärannan väitöstutkimuksessa tehtyjen havaintojen sekä muiden viimeaikaisten pohjoismaisten tutkimusten perusteella on päätelty, että 10 000 vuotta sitten päättynyt Veiksel-jääkausiaika oli valtaosaltaan jäätön.
– On arvioitu, että jäätikkö peitti Länsi-Suomen noin 25–35 prosenttisesti Veiksel-vaiheesta, pääasiassa sen loppuvaiheessa, Pitkäranta kertoo.
Länsi- ja samalla koko eteläisessä Suomessa ilmasto kuitenkin vaihteli tuona ajanjaksona lähes nykyisenkaltaisesta hyvin kylmiin, suunnilleen nykyisin Tunturi-Lapin kylmimmillä alueilla vastaaviin oloihin.
Suupohjassa tehdyissä tutkimuksissa paljastui lukuisia päällekkäisiä kerrostumia
Pitkäranta teki maaperätutkimuksia Suupohjassa Etelä-Pohjanmaalla. Tutkimuksissa löydetyt kerrostumat edustavat mahdollisesti jopa kuutta erillistä vaihetta, jolloin mannerjäätikkö peitti Länsi-Suomen. Näiden väleissä on sedimenttejä, jotka ovat kerrostuneet mannerjäätikön sulamisen yhteydessä tai täysin jäättöminä aikoina.
– Suupohja on hyvä tutkimuskohde, sillä se tarjoaa mainion arkiston menneiden ilmastovaiheiden tutkimukseen. Se voisi olla myös potentiaalinen geomatkailukohde, Pitkäranta kertoo.
Suupohjan kerrostumissa on päällekkäin edustettuina useita sedimenttiyksiköitä, joista kukin on kerrostunut toisiinsa nähden hyvin poikkeavissa olosuhteissa: on suoraan jäästä kerrostuneita sedimenttejä, jäätikön sulamisvaiheessa kerrostuneita jäätikköjokikerrostumia, seisovaan veteen kerrostuneita hienorakeisia sedimenttejä, ranta-aallokon huuhtelemaa soraa ja hiekkaa sekä tuulen kerrostamaa hiekkaa ja hietaa.
Nämä kaikki kertovat omaa kieltään alati muuttuneista ympäristöolosuhteista kymmenien tuhansien vuosien aikana.
Alueelta löytyy myös nuorempien maakerrosten alle peittyneitä vanhoja maannoshorisontteja. Ne on tulkittu kehittyneen muinoin suunnilleen nykyistä vastaavassa ilmastossa, jolloin alueella kasvoi havupuumetsiä. Lähialueilla maannoksen syntyhetkellä oli myös muun muassa pähkinäpensasta, mikä ilmentää nykyistä lämpimämpää ilmastoa tällä alueella.
Toisaalta merkkejä on myös hyvin kylmistä oloista, jolloin ei kuitenkaan ollut jäätikkö peittämässä Suomea. Tällaisia ikiroudan merkkejä ovat jääkiilat ja erilaiset ikiroudan pintaosan sulamisesta ja jäätymisestä johtuvat häiriörakenteet.
Maannokset ja ikiroudan aiheuttamat rakenteet vaativat muodostuakseen yleensä tuhansia vuosia.
***
Perjantaina 25. lokakuuta 2013 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Calonia, Cal 2 -auditorio, Caloniankuja 3) julkisesti tarkastettavaksi filosofian lisensiaatin Reijo Pitkärannan väitöskirja ”Lithostratigraphy and age of pre-Late Weichselian sediments in the Suupohja area, western Finland” (Suupohjan seudun Myöhäis-Veikseliä vanhempien maaperäkerrostumien kerrosjärjestys ja ikä). Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Matti Saarnisto Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Matti Räsänen.
FL Reijo Pitkäranta on syntynyt vuonna 1963 Isojoella ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1982 Kristiinankaupungin lukiosta. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi vuonna 1992 Turun yliopistosta ja suorittanut lisensiaatintutkinnon 1997. Pitkäranta toimii vanhempana asiantuntijana Sito Oy:ssa. Väitös kuuluu geologian alaan.