Kansainvälisesti adoptoidut tietävät vähän biologisesta syntyperästään (Väitös: HTM Heidi Ruohio, 17.6.2016, sosiaalityö)
Heidi Ruohio tutki väitöskirjassaan kansainvälisesti adoptoitujen perheeseen ja kansaan kuulumista heidän kahden syntyperänsä – biologisen ja adoption kautta luodun – kehyksessä. Ruohio havaitsi, että samalla kun adoptioperheessä ollaan itsestään selvästi omia, perheen ulkopuolella adoptoidun kuuluminen sekä perheeseen että kansaan usein kyseenalaistaan.
Turun yliopiston tiedote 8.6.2016
Kansainvälinen adoptio on usein mediassa näkyvä aihe, joka herättää ihmisissä tunteita ja mielipiteitä. Silti aiheesta on Suomessa toistaiseksi vähän tutkittua tietoa. Tyypillistä on, että adoptiota lähestytään sekä mediassa että tutkimuksissa useimmiten perheenperustamisen näkökulmasta, ja samalla ohitetaan heidät, joille adoptio tapahtuu – eli adoptoidut itsensä.
– Käsitteellisesti keskustelua kyllä käydään lapsen edusta, mutta sekin tuntuu jähmettyneen lähinnä lapsen edun kannalta ”oikeanlaisen” perheen määrittelyyn, Ruohio sanoo.
Ruohio on haastatellut väitöskirjaansa varten 24 aikuisikäistä kansainvälisesti adoptoitua siitä, millaisia merkityksiä adoptoitujen biologinen syntyperä saa erilaisissa ympäristöissä sekä millaisia perheeseen ja kansaan kuulumisen kokemuksia heillä on. Ruohion haastattelemat kansainvälisesti adoptoidut ovat syntyneet yhteensä yhdeksässä eri maassa yleisimpien synnyinmaiden ollessa Venäjä, Etiopia, Intia ja Kolumbia.
Ruohio havaitsi, että adoptioperheen sisällä adoptoitu lapsi ja adoptiovanhemmat tekevät toisensa omiksi, mutta perheen ulkopuolella lapsen kuuluminen sekä perheeseen että kansaan usein kyseenalaistaan.
– Tämä johtuu siitä, että ”oikean” lapsi–vanhempi-suhteen oletetaan perustuvan biologiseen sukulaisuuteen sekä siitä, että ”suomalaisen” oletetaan olevan Suomessa syntynyt suomalaisten vanhempiensa biologinen jälkeläinen ja sen seurauksena ulkonäöltään tietynlainen, Ruohio toteaa.
Biologisten sukulaisten ulkonäkö kiinnostaa
Tutkimuksen mukaan kansainvälisesti adoptoitujen tieto omasta biologisesta syntyperästään on vähäistä, pirstaleista ja epävarmaa verrattuna siihen, mitä henkilön kulttuurisesti oletetaan näistä tietävän. Ruohion mukaan adoptoitujen kiinnostus näiden tietojen selvittämiseen kuitenkin vaihtelee runsaasti.
– Jotkut kokevat biologisen syntyperänsä hyvin keskeiseksi osaksi omaa identiteettiään, ja haluavat saada siitä lisää tietoja ja ovat valmiita jopa etsimään biologista sukuaan. Osa taas suhtautuu asiaan välinpitämättömästi ainakin niin kauan, kunnes joku muu asian ottaa esille.
Biologisten sukulaisten, ja erityisesti biologisen äidin, ulkonäkö herättää kiinnostusta. Se kiinnostaa usein myös niitä adoptoituja, jotka eivät halua etsiä biologista äitiään. Erityisen kiinnostuneita adoptoidut ovat biologisten sukulaistensa, ja etenkin biologisen äitinsä, ulkonäöstä: Kaikki on äideille ja tyttärille, et kun sulla on sun äidin nenä, että kenen nenä mulla on?
– Yhdennäköisyyden kaipuu on varsin ymmärrettävää yhteiskunnassa, jossa lapsen ja vanhemman yhteen kuulumista arvioidaan heti synnytyssairaalassa etsimällä heistä keskinäistä samankaltaisuutta, Ruohio sanoo.
Ruohio havaitsi, että vaikka kansainvälisesti adoptoitu olisi kiinnostunut biologisesta syntyperästään, hän ei kuitenkaan välttämättä halua etsiä biologisia sukulaisia. Etsimisen mahdollisia seurauksia pohditaan tarkkaan ja monesta eri näkökulmasta. Ne jotka kiinnostuvat biologisten sukulaistensa etsimisestä korostavat, että eivät etsi uusia vanhempia vaan tietoa itsestään. Se on pala mua. Niinku yks tärkeimpiä asioita, kuvasi eräs aineiston ”etsijöistä”.
– Kansainvälisesti adoptoidut, jotka haluavat etsiä biologista sukuaan, haluavat ensisijaisesti täydentää tietoa itsestään ja vasta toissijaisesti he toivovat mahdollisesti voivansa muodostaa toimivan suhteen biologisiin sukulaisiin, Ruohio painottaa.
Suurimmalle osalla kansainvälisesti adoptoiduista oman lapsen syntymä on ainoa mahdollisuus nähdä biologinen sukulainen. Eräs isäksi tullut kuvaa kokemusta näin: Se oli erittäin iso juttu sillä tavalla, koska se [oma lapsi] on ensimmäinen sukulainen, joka oikeasti näyttää samalta kuin mä.
***
Hallintotieteiden maisteri Heidi Ruohio esittää väitöskirjansa Suomalaiset kansainvälisesti adoptoidut - Perheeseen ja kansaan kuuluminen julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 17.6.2016 klo 12 (Turun yliopisto, Publicum, Pub 3 -luentosali, Assistentinkatu 7, Turku).
Vastaväittäjänä toimii yliopistonlehtori Anna-Maija Castrén (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena professori Katja Forssén, Turun yliopisto. Tilaisuus on suomenkielinen.
HTM Heidi Ruohio on syntynyt vuonna 1980 Porvoossa ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1999 Linnankosken lukiossa, Porvoossa. Korkeakoulututkintonsa (HTM) Ruohio suoritti Tampereen yliopistossa 2006. Väitöksen alana on sosiaalityö.
Väittelijän yhteystiedot: p. 044 516 0051, heidi.ruohio(at)utu.fi
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/ruohio_heidi.jpg
Väitöskirjan myynti: Nuorisotutkimusverkoston verkkokauppa www.nuorisotutkimusseura.fi/verkkokauppa