Kekomuurahaispesät tarjoavat elinympäristön monimuotoiselle niveljalkaisyhteisölle (Väitös: FM Salla Härkönen, 9.12.2017, biologia)
Tohtorikoulutettava Salla Härkönen havaitsi Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan, että kekomuurahaisten pesävieraiden lajimäärä ja esiintymistodennäköisyys laskivat kekojen eristyneisyyden kasvaessa. Myös ympäristön muutoksilla voi olla vaikutusta pesävieraisiin, vaikka ne ovatkin kekojen sisällä hyvin suojattuja ulkoisilta tekijöiltä. Kaikkiaan tutkimuksessa määritettiin suomalaisesta luonnosta yli 80 kekomuurahaispesistä löytynyttä lajia.
Turun yliopiston tiedote 29.11.2017
Formica rufa -ryhmän kekomuurahaiset, joita Suomessa on viisi lajia, ovat boreaalisten metsien ekologisesti merkittävimpiä lajeja. Niillä on muun muassa tärkeä rooli metsäluonnon monimuotoisuuden ylläpitäjinä, sillä niiden pesät pitävät sisällään lajirikkaan yhteisön hyönteisiä ja muita selkärangattomia. Turun yliopistossa väittelevä Salla Härkönen tarkasteli väitöstutkimuksessaan pesävieraslajistoa sekä lajimäärään ja esiintymiseen vaikuttavia tekijöitä. Näytteitä kerättiin Turun ja Kuopion seuduilta.
– Tutkimuksissani määritettiin kaikkiaan yli 80 kekomuurahaispesistä löytynyttä lajia, mukaan lukien 26 myrmekofiiliä eli muurahaisista riippuvaista lajia. Kovakuoriaisia löytyi 42 lajia, joista 21 oli myrmekofiilejä. Tuhatjalkaiset, hämähäkit ja pistiäiset olivat myös hyvin edustettuina, Härkönen kertoo.
Myrmekofiilien lajimäärän on aiemmin todettu kasvavan pesien välisen etäisyyden pienentyessä.
– Nyt kuitenkin havaitsin, että tulos oli myrmekofiilien lisäksi sama myös muilla, muurahaisista riippumattomilla lajeilla. Jotkut tavallisesti kekojen ulkopuolella elävät lajit saattavat kokea keot parempilaatuisina elinympäristöinä ympäröivään metsämaastoon verrattuna. Keot ovat vakaita ympäristöjä, joissa on korkea ja säädelty lämpötila, runsaasti ravintoresursseja sekä suojaa pesien ulkopuolisilta pedoilta ja vaihtelevilta sääolosuhteilta.
Isäntämuurahaisen yhdyskuntarakenteella merkitystä norkomuurahaiselle
Tutkimuksessa tarkasteltiin myös norkomuurahaisten esiintyvyyttä kekomuurahaisten pesissä. Kekomuurahaiset voidaan jakaa yhdyskuntarakenteen mukaan yksi- ja monipesäisiä yhdyskuntia muodostaviin lajeihin.
– Korkea pesätiheys ja pesien suuri koko – molemmat norkomuurahaisen esiintymistodennäköisyyttä lisääviä tekijöitä – ovat tavanomaisempia monipesäisillä kekomuurahaislajeilla. Norkomuurahainen esiintyikin todennäköisemmin yhdyskuntarakenteeltaan monipesäisen kaljukekomuurahaisen kuin yksipesäisen punakekomuurahaisen pesissä.
Näillä tuloksilla on merkitystä erityisesti lajinsuojelullisesta näkökulmasta. Norkomuurahainen kuuluu Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisuusluokituksen mukaan vaarantuneisiin lajeihin. Lajien tehokas suojelu vaati ymmärrystä niiden ekologiasta ja elinympäristövaatimuksista.
– Suomessa norkomuurahainen on vielä suhteellisen yleinen ja se on yksi maamme vastuulajeista. Tämä tarkoittaa, että lajin säilyttämisen on kansainvälisesti sovittu olevan maamme vastuulla. Siksi on tärkeää edistää norkomuurahaisen tutkimusta juuri Suomessa, Härkönen sanoo.
Metsähakkuilla vaikutuksia kekojen sisäiseen pienilmastoon
Tupsukekomuurahaisten pesissä oli merkittävästi kuivempi pintakerros hakkuualueilla kuin metsissä, mikä puolestaan voi vaikuttaa kekojen lämpötilaolosuhteisiin. Kuivissa keoissa lämpötilavaihteluiden on havaittu olevan suurempia kuin kosteissa keoissa. Vaihtolämpöisyytensä ja pienikokoisuutensa takia hyönteiset ovat herkkiä ympäristönsä olosuhteiden muutoksille. Hakkuiden vaikutuksia kekomuurahaisiin on tutkittu paljon, mutta kekojen muut asukit ovat toistaiseksi jäänet huomiotta näissä tutkimuksissa. Tutkimuksessaan Härkönen vertasi kekojen kovakuoriaislajistoa hakkuualueilla ja metsissä.
– Hakkuu- ja metsäkekojen välillä ei ollut merkittävää eroa kovakuoriaisten lajistossa tai lajimäärässä, mutta yksilömäärät olivat suurempia metsäkeoissa. Lisäksi kekojen kosteudella oli positiivinen yhteys kokonaislaji- ja yksilömäärään sekä myrmekofiilien yksilömäärään.
Näytteet kerättiin kolmen vuoden sisällä hakkuista, joten tutkimuksessa selvitettiin ainoastaan hakkuiden lyhytaikaisia vaikutuksia. Voi kuitenkin olla, että vaikutukset lajimäärässä näkyvät vasta pidemmällä viiveellä.
***
FM Salla Härkönen esittää väitöskirjansa Guest ants and ant guests in red wood ant nests julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 9.12.2017 kello 12 (Turun yliopisto, Arcanum, Arc 1, Arcanuminkuja 4, Turku).
Vastaväittäjänä toimii tohtori Elva Robinson (University of York, Iso-Britannia) ja kustoksena dosentti Ilari Sääksjärvi (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen.
FM Salla Härkönen on syntynyt vuonna 1985 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Helsingin kuvataidelukiossa vuonna 2004. Härkönen suoritti korkeakoulututkintonsa vuonna 2012 (FM) Turun yliopistossa. Väitöksen alana on biologia. Härkönen työskentelee Turun yliopistossa tohtorikoulutettavana.
Väittelijän yhteystiedot: p. 050 576 1208, skhark@utu.fi
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/harkonen_salla.jpg
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7042-1