Kohonneen verenpaineen hoidon lääkevalinnoissa ja hoidon toteuttamisessa huomattavasti parantamisen varaa (Väitös LL Teemu Ahola, 24.5.2013)
Lääketieteen lisensiaatti Teemu Aholan väitöstutkimus osoittaa, että kohonneen verenpaineen hoitoon käytettävien lääkkeiden valinnan tulisi olla rationaalisempaa. Verenpainelääkkeiden valinnassa tulisi tarkemmin huomioida potilaan liitännäissairaudet sekä muut sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijät.
Turun yliopiston väitöstiedote 17.5.2013
Aholan väitöskirjatyössä selvitettiin kohonneen verenpaineen hoidon lääkevalintoja ja -yhdistelmiä vuosina 2000–2006 suhteessa kansallisiin ja kansainvälisiin hoitosuosituksiin. Lisäksi selvitettiin verenpaineen lääkehoidossa ja liitännäissairauksissa tapahtuneita muutoksia erilaisissa potilasryhmissä.
Tutkimuksen yksi keskeisimmistä tuloksista oli, että beetasalpaajien suhteellinen yliedustus muihin verenpainelääkkeisiin nähden jatkui taudin hoidossa etenkin diabeetikoilla ja komplisoitumatonta kohonnutta verenpainetta sairastavilla.
– Yllättävä löydös oli se, että jopa uudemmille verenpainepotilaille määrättiin ensilinjan lääkkeenä kaikista verenpainelääkkeistä muita useammin beetasalpaaja, vaikka ehdotonta lääketieteellistä perustetta beetasalpaajan valinnalle ei ollutkaan, Ahola kertoo.
Yhdistelmälääkehoito lisääntynyt mutta lääkkeiden käyttö silti liian vähäistä
Tarkasteltavalla ajanjaksolla yhdistelmälääkehoito lisääntyi etenkin kolmen tai useamman verenpainelääkkeen käytön osalta. Tutkimusnäyttöön perustuvien uudempien lääkehoitojen, erityisesti angiotensiinireseptorin salpaajien käyttö, lisääntyi huomattavasti. Niiden käyttö oli yleisempää ”uusilla” kuin ”vanhoilla” verenpainepotilailla.
Hoidettavaa kohti laskettu päivittäinen verenpainelääkkeiden käyttö lisääntyi eri potilasryhmien välillä noin 1½ - 2 tabletista kuitenkin keskimäärin vain 0,1 – 0,2 tabletilla.
– Tutkimuksessa todetuista positiivisista muutoksista huolimatta verenpainelääkkeiden liian vähäinen käyttö ja verenpaineen hoitotavoitteessa olevien pieni osuus ovat edelleen huolestuttavia, Ahola toteaa.
Vähäinenkin lääkehoidon lisäys vähentäisi huomattavasti aivohalvauksia ja sydänkohtauksia
2000-luvun alussa alle kolmannes verenpaineen lääkehoidossa olevista komplisoitumatonta kohonnutta verenpainetta sairastavista potilaista alitti silloisen hoidon tavoitetason 140/90 mmHg.
Väitöstutkimuksen mukaan hoitotavoitteen saavuttaisi kaksi kolmesta, jos painetason 140/90 mmHg ylittävien hoitoa tehostettaisiin yhdellä tai tarvittaessa kahdella verenpainelääkkeellä. Lääkehoidon tehostaminen vähentäisi samalla hoidossa olevien aivohalvauksia 28 prosentilla ja sydäninfarkteja 21 prosentilla.
– Väitöstutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa suoraan kliiniseen käytännön työhön lääkäreiden avuksi ja potilaiden parhaaksi, Ahola sanoo.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa ja Turun yliopistossa tehdyssä väitöstutkimuksessa käytettiin kahta aineistoa. Terveys 2000 tutkimusaineisto perustui edustavaan suomalaiseen aikuisväestöotokseen sisältäen 6209 30–99 -vuotiasta henkilöä.
Tutkimushenkilöt osallistuivat vuosina 2000–2001 haastatteluihin, perusteelliseen terveystarkastukseen sekä laboratoriotutkimuksiin.
Kansaneläkelaitoksen reseptitiedoista ja erityiskorvausrekistereistä koottu toinen aineisto käsitti yhteensä 1,59 miljoonaa vähintään 30-vuotiasta suomalaista. Kelan aineisto sisälsi myös tiedot verenpaine- ja kolesterolilääkeostoista Suomessa.
**
Perjantaina 24. toukokuuta 2013 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Petrea, Auditorio, Peltolantie 3) julkisesti tarkastettavaksi lääketieteen lisensiaatti Teemu Aholan väitöskirja ”Antihypertensive Drug Therapy in Finland. Utilization of Antihypertensive Medication, Control of Blood Pressure, and Achievable Reduction of Cardiovascular Morbidity with Intensified Treatment” (Kohonneen verenpaineen lääkehoito Suomessa. Verenpainelääkeiden käyttö, verenpaineen hallinta, ja tehostetulla hoidolla saavutettavissa oleva sydän- ja verisuonisairauksien vähentyminen). Virallisena vastaväittäjänä toimii dosentti Ilkka Tikkanen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Jorma Viikari.
LL Teemu Ahola on syntynyt 1972 Kivijärvellä ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1991 Kauhajoen lukiosta. Hän on valmistunut lääkäriksi Tarton yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta vuonna 2000, sisätautien erikoislääkäriksi Turun yliopistosta vuonna 2008 ja kardiologian erikoislääkäriksi Turun yliopistosta vuonna 2012. Ahola toimii kardiologina Turun yliopistollisen keskussairaalan (TYKS) sydänkeskuksessa. Väitös kuuluu sisätautiopin alaan.