Koulusurmat lisäsivät sekä yhteisöllisyyttä että ristiriitoja (Väitös: VTM Johanna Nurmi 3.10.2014, sosiologia)
Suomessa koulusurmia kokeneet yhteisöt painottivat selviytymisstrategiana joko yhteistä suremista tai nopeaa arkeen palaamista. Tapaukset lisäsivät tilapäisesti yhteisöllisyyttä, mutta myös ristiriitoja paikallisyhteisöissä. Ilmiöt havaitsi valtiotieteiden maisteri Johanna Nurmi Turun yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa.
Turun yliopiston tiedote 25.9.2014
Sosiologian alan väitöstutkimus valottaa väkivaltatapausten yhteisöllisiä seurauksia.
Koulusurmat koettiin eri tavoin
Usein kriisien tai katastrofien jälkeen yhteisöllisyys vahvistuu, mutta yhteisön tiivistymiseen liittyvät myös ulossulkemisen käytännöt. Nurmen havaintojen mukaan Jokelassa osa asukkaista määritteli tekijän perheen yhteisön ulkopuolelle. Kauhajoella taas koko koulusurmatapaus ulkoistettiin, koska tekijä ja uhrit olivat ulkopaikkakuntalaisia.
Eri keinot palauttaa turvallisuuden tunnetta
Paikallisyhteisöt pyrkivät palauttamaan koulusurmien heikentämää turvallisuuden tunnetta kahdella tavalla: joko palaamalla nopeasti arkeen, kuten Kauhajoella, tai Jokelan tapaan muistelemalla ja suremalla yhdessä. Nurmen mukaan nämä molemmat tavat edistävät yhteisöllisyyttä omalla tavallaan.
Monilla oli voimakas tarve keskustella ja jakaa kokemuksiaan.
– Yhteiset tilaisuudet ja keskustelut muiden yhteisön jäsenten kanssa loivat yhteisöllisyyttä ja olivat monille tärkeitä, sillä vaikka kriisiapu oli periaatteessa kaikkien saatavilla, eivät monet kokeneet sitä tarvitsevansa tai olevansa siihen oikeutettuja, toteaa Nurmi.
Yksi tutkimuksen anneista olikin nostaa esille yhteisön merkitys kriisin hetkellä. Esimerkiksi koulusurmien käsittelemistä paikallisyhteisöissä on tutkittu maailmanlaajuisestikin vasta vähän. Nurmen paikallisten asukkaiden kokemuksiin pohjautuva väitöstutkimus on Suomessa alan pioneerityö.
– Meillä on paljon tietoa siitä, miten yksilö reagoi kriisin hetkellä, mutta vain vähän tietoa, miten siitä, miten väkivalta koetaan yhteisön tasolla ja mitä seurauksia sillä on paikallisyhteisölle. Ja kuitenkin yhteisötaso vaikuttaa myös yksilön kokemukseen. Uuden tiedon perusteella voimme miettiä, miten tukea kriisin hetkellä yhteisöä. Esimerkiksi koulusurmien jälkihoitohankkeissa painottui yksilötason kriisiapu, Nurmi sanoo.
Kriisin jälkeinen yhteisöllisyys voi kannatella turvaverkkona, tukea toipumista ja edistää hyvinvointia pitkällä aikavälillä. Toisaalta yhteisöllisyydellä oli myös kielteisiä seurauksia, esimerkiksi Jokelassa kollektiivinen syyllisyydentunne, yhteisön jakautuminen sekä kokemus paikkakunnan leimautumisesta.
Nurmen tutkimusta varten haastateltiin 43 Jokelan ja Kauhajoen asukasta, sekä 11 kriisityöntekijää vuosina 2009–2010. Suomessa vuosina 2007 ja 2008 tapahtuneet koulusurmat voidaan nähdä osana globaalia kouluampumisilmiötä. Koulusurmien määrä on ollut kasvussa viimeisten 20 vuoden ajan, ja suurin osa tapauksista sattuu Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa.
**
Perjantaina 3. lokakuuta 2014 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Publicum, Pub3-auditorio, Assistentinkatu 5, Turku) julkisesti tarkastettavaksi valtiotieteiden maisteri Johanna Nurmen väitöskirja Let Go and Remember. How Finnish Communities Experienced and Memorialized School Shootings. Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Glenn Muschert Miamin yliopistosta Yhdysvalloista ja kustoksena professori Pekka Räsänen Turun yliopistosta.
VTM Johanna Nurmi on syntynyt 1982 Nousiaisissa ja kirjoittanut ylioppilaaksi 2001 Kastun lukiosta Turusta. Valtiotieteiden maisteriksi Nurmi valmistui 2009 Turun yliopistosta, jossa hän parhaillaan toimii tohtorikoulutettavana. Väitös kuuluu sosiologian alaan.