L. Onerva käytti ironiaa ja parodiaa feministisinä strategioinaan (Väitös: FL Viola Parente-Čapková, 5.4.2014, kotimainen kirjallisuus)
Kirjailija L. Onerva eli Hilja Onerva Lehtinen käytti kirjallisessa tuotannossaan ironiaa, parodiaa ja paradoksia feministisinä strategioinaan. Havainto todentuu filosofian lisensiaatti Viola Parente-Čapkován Turun yliopistoon tekemässä väitöstutkimuksessa.
Parente-Čapková on englanninkielisessä väitöstutkimuksessaan (Ei)sidottu dekadentti uusi nainen: mimeettiset strategiat L. Onervan Mirdjassa analysoinut pääkohteenaan vuonna 1908 ilmestynyttä Miradjaa, mutta viittaa myös muihin L. Onervan julkaistuihin sekä julkaisemattomiin varhaisteksteihin vuosilta 1900–1915. Vertailupohjaa tuo myös Parente-Čapkován tapa tulkita L. Onervan varhaistuotantoa suhteessa miestekijöiden teksteihin sekä naisten kirjoittaman kirjallisuuden perinteen jatkajana.
Dekadenssille ja nietzscheläisyydelle tyypilliset ironia, parodia ja paradoksi kuuluvat tärkeisiin feministisiin strategioihin, joita L. Onerva käytti eri teoksissaan.
Parente-Čapková on tutkinut L. Onervan käyttämiä mimeettisiä – muun muassa jäljitteleviä ja parodioivia – strategioita osana naissubjektiuden luomisen prosessia. Hän myös liittää kyseiset keinot 1900-luvun alun esteettiseen ja historialliseen kontekstiin. Parente-Čapkován havainnon mukaan L. Onervan kirjoitukset keskustelevat monen eurooppalaisen esteettisen ja filosofisen suuntauksen kuten esimerkiksi dekadenssin, symbolismin ja nietzscheläisyyden kanssa.
Mimesiksen analyysini painottavat sitä, miten elämä ja taide, politiikka ja estetiikka olivat erottamattomia sinä aikana. Tämä näkyy myös Mirdjan päähenkilön erilaisten roolien kokeiluissa ja niiden haltuun ottamisessa. Näiden roolien kautta Parente-Čapková lähestyy romaanin keskeisiä aiheita: taiteellisuutta, rakkautta, kaipausta ja äitiyttä Suomen 1900-luvun alun historiallista taustaa vasten.
Parente-Čapková ymmärtää laajasti mimesiksen eli luonnon tai todellisuuden jäljittelemisen ja sen esittämisen taiteen keinoin. Lähestymistapa antaa hänelle mahdollisuuden 1800- ja 1900-luvun vaihteen tärkeiden näkemysten ja aiheiden monipuoliseen tutkimiseen. Tällaisia aiheita ovat elämän ja taiteen yhteen sulautuminen, elämän estetisointi sekä oman luominen taiteen avulla.
***
Lauantaina 5. huhtikuuta 2014 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (PharmaCity, Pha1-auditorio, Itäinen Pitkäkatu 4) julkisesti tarkastettavaksi filosofian lisensiaatti Viola Parente- Čapková väitöskirja ”Decadent New Woman (Un)Bound: Mimetic Strategies in L. Onerva’s ’Mirdja’” [(Ei)sidottu dekadentti uusi nainen. L. Onervan "Mirdjan" mimeettiset strategiat]. Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Pirjo Lyytikäinen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Päivi Lappalainen.
FL Viola Parente-Capkova on syntynyt Prahassa ja kirjoittanut siellä ylioppilaaksi. Master of Arts -tutkinnon Parente-Capkova suoritti Kaarlen yliopistossa (Univerzita Karlova) Prahassa ja filosofian lisensiaatin tutkinnon 2003 Turun yliopistossa, jossa hän parhaillaan toimii tutkijana. Väitös kuuluu kotimaisen kirjallisuuden alaan.