Laihoilla ihmisillä on aktiivisempaa ruskeaa rasvaa (Väitös: LL Janne Orava, 11.4.2014, lääketiede)
Aikuisilla ihmisillä osoitettiin ensimmäistä kertaa olevan aktiivista ruskeaa rasvaa. Väitöstutkimuksessa havaittiin myös, että laihoilla ihmisillä ruskeaa rasvaa löytyy useammin ja sen aineenvaihdunta on vilkkaampaa kuin ylipainoisilla. Ruskea rasva polttaa kaloreita aktivoituessaan, joten heikentyneellä ruskean rasvan toiminnalla voi olla merkitystä lihavuuden kehittymisessä.
Lääketieteen lisensiaatti Janne Oravan väitöstutkimuksessa osoitettiin ensimmäistä kertaa, että terveillä aikuisilla on toiminnallista ruskeaa rasvaa, jonka aineenvaihdunta kasvaa moninkertaiseksi kylmäaltistuksen myötä.
– Tutkimuksessamme ruskean rasvan aktiivisuuden todettiin olevan yhteydessä ihmisen suurentuneeseen energiankulutukseen. Havaitsimme myös, että insuliini lisää sokeriaineenvaihduntaa enemmän ruskeassa rasvassa kuin tavallisessa valkeassa rasvakudoksessa, Orava kertoo.
Tutkimus osoitti, että ylipainoisilla ruskean rasvan aineenvaihdunta ei lisäänny kylmässä eikä insuliinin vaikutuksesta yhtä paljon kuin laihoilla ihmisillä. Lisäksi tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että laihduttaminen lisää ruskean rasvan aktiivisuutta. Ruskean rasvan alentunut toiminta voi altistaa lihavuuden kehittymiselle.
Oravan väitöstutkimuksessa osoitettiin ensimmäistä kertaa, että ihmisen ruskean rasvan toimintaan liittyy aivojen aktiivinen rooli. Tiettyjen aivoalueiden aktiivisuus kasvoi ruskean rasvan aktivoituessa. Kylmäaltistuksen aikana lihavilla ihmisillä aivojen sokerinkulutus oli vähäisempää kuin normaalipainoisilla ihmisillä. Tämä voi osittain selittää sen, miksi ylipainoisilla on heikentynyt ruskean rasvan toiminta.
Tutkimus osoittaa kiistattomasti, että aikuisillakin on aktiivista ruskeaa rasvaa
Jo vuosikymmeniä on tiedetty, että nisäkkäiden ja vastasyntyneiden ihmisten ruskeilla rasvasoluilla on kyky tuottaa lämpöä ja kuluttaa samalla energiaa, kun taas valkoiset rasvasolut toimivat energiavarastona.
Ruskea rasva aktivoituu kylmäaltistuksen vaikutuksesta. Sen toiminnan on tiedetty olevan tärkeää tasalämpöisten nisäkkäiden lämmöntuotannossa, ja sitä säätelee keskushermosto. Aiemmin ei kuitenkaan ollut varmaa, onko terveillä aikuisilla ihmisillä lainkaan aktiivista, toimivaa ruskeaa rasvaa elämänsä aikana.
Ylipainoisten ihmisten osuus väestöstä kasvaa alinomaa. On arvioitu, että maailman aikuisväestöstä noin 35 prosenttia on nykyisin ylipainoisia. Väitöstutkimus osoittaa kiistattomasti, että terveillä aikuisilla ihmisillä on aktiivista energiaa kuluttavaa ruskeaa rasvaa, jonka toimintaa säätelevät ainakin kylmäaltistus ja insuliini.
Lihavuuteen todettiin liittyvän selvästi alentunut ruskean rasvan aineenvaihdunta, joten on mahdollista, että ruskean rasvan toimintaa voimistavat hoitokeinot auttavat painonhallinnassa.
Ruskean rasvan aineenvaihduntaa tutkittiin PET-keskuksessa
Väitöstutkimuksessa ruskean rasvakudoksen aineenvaihduntaa tutkittiin hyödyntämällä positroniemissiotomografiaa (PET), jonka avulla mitattiin ruskean rasvan glukoosin (sokerin) kulutusta ja verenvirtausta kaulan alueella.
Aivojen aktiivisuutta tutkittiin mittaamalla PET-menetelmällä glukoosin käyttöä aivojen eri osissa. Lisäksi tutkimuksessa määritettiin tutkimushenkilöiden koko kehon energiankulutus ja sokeriaineenvaihdunta. Aktiivisen ruskean rasvan olemassaolo varmistettiin kudosnäytteillä, jotka otettiin PET-kuvien osoittamilta vilkkaan aineenvaihdunnan rasvakudosalueilta.
***
Perjantaina 11. huhtikuuta 2014 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (TYKS, U-sairaala, 12. krs, Korva- nenä-kurkku- ja silmätautien luentosali, Kiinamyllynkatu 4-8) julkisesti tarkastettavaksi LL Janne Oravan väitöskirja ”Characterisation of Functional Brown Adipose Tissue in Adult Humans" (Aikuisten ihmisten toiminnallisen ruskean rasvakudoksen karakterisointi). Virallisena vastaväittäjänä toimii dosentti Heikki A. Koistinen Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta ja kustoksena professori Pirjo Nuutila.
LL Janne Orava on syntynyt 1985 Turussa. Lääketieteen lisensiaatiksi Orava valmistui 2011 Turun yliopistosta. Väitös kuuluu kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen alaan.