Oppilaan kekseliäisyys edellyttää riskin ottamista (Väitös: KM Manne Kallio, 12.9.2014, käsityökasvatus)

​Käsityön oppiaineessa oppilaita kasvatetaan kekseliäisyyteen, mutta monen on vaikea ottaa edes aloittamisen riskiä, jos työ ei ole ennestään tuttua ja selviytyminen näyttää epävarmalta. Turun yliopistossa väittelevän Manne Kallion mukaan käsityön opetus on hyvä esimerkki riskien ylikorostamisesta, kun turvallisuuskulttuurissa tavoitellaan täyttä riskittömyyttä.

– Jos opettaja sulkee oppilaan epäonnistumisen riskin pois, oppilas ei voi kokea onnistumistakaan. Siinä piilee ylisuojelevan kasvatuksen vaara, sillä elämässä riskejä ei voi täysin ulkoistaa. Kekseliäisyyteen ja riskeihin varautumiseen kasvattaminen on koko yhteiskunnan kehitykselle tärkeää, Kallio toteaa.

Tutkimuksessaan Kallio testasi kehittämäänsä riskivastuullisuuden mallia 6. ja 9. luokan käsityötä opiskelevilla oppilailla. Mallin mukaan oppilaiden vastuullisuus ohjaa turvallisuustajua, joka ratkaisee oman toiminnan riskirajan. Turvallisuustajulla Kallio tarkoittaa jokaisen yksilöllistä ajattelua, joka tunnistaa riskit ja varautuu niihin.

Riskittömyyskin on riski

Tavoitteet ja riskit liittyvät toisiinsa: kovemmat tavoitteet lisäävät riskiä, mutta jos ei ole tavoitteita, mitään ei tapahdu. Kallion mukaan riskittömän kulttuurin suurin riski on se, että tavoitteista luovutaan.

– Käsityön opetukseen kuuluu tuotteiden ideointia ja suunnittelua, mutta oppilaita tulisi opettaa myös asettamaan tavoitteita, sillä niihin koko tuoteideointi ja suunnittelu perustuvat, Kallio sanoo.

Jos oppilaiden ei anneta ottaa minkäänlaisia riskejä, opettajan vastuu kasvaa sietämättömäksi. Silloin hän on vastuussa kaikista oppilaiden epäonnistumisista.

– Lapsista ja nuorista huolehtiminen tarkoittaa, että heitä kasvatetaan tarttumaan kannattaviin riskeihin, jotta he eivät arkailisi kokeilla oivalluksiaan ja jäisi alisuorittajiksi, Kallio huomauttaa.

Vastuullisuus kasvattaa turvallisuustajua

Nykyään organisaatioita ohjataan usein arvioimaan ja hallitsemaan oman toimintansa riskejä, mutta opetustoimessa sääntöjä ja määräyksiä lisätään edelleen. Riskittömyyden vaatimus voi kuitenkin aiheuttaa enemmän ahdistusta ja luopumista kuin edistää turvallisuutta. Kallion tutkimuksen tulosten mukaan ratkaisuna on riskivastuullisen kulttuurin hyväksyminen riskittömän kulttuurin tilalle.

– Lapset ja nuoret pitää ottaa mukaan rakentamaan yhteistä kulttuuria, sillä he tarvitsevat vastuullisuuden kokemista. Näin lapsista ja nuorista tulee kulttuurin jäseniä ja rakentajia, eikä vain yhteiskunnan palvelun kohteita, joita pitäisi suojella kaikilta riskeiltä, Kallio sanoo.

Tämä ei tarkoita, että lasten pitäisi vastata riskeistään yksin, vaan jokaiselle kuuluu omien edellytystensä mukainen osa riskistä.

– Vastuuta ei voi saada, jos sitä ei voida antaa. Tämä on haasteena lainsäätäjille. Turvallisuustajun kasvattaminen edellyttää, että lasten ja nuorten annetaan kokea omaa vastuullisuutta, Kallio toteaa.

***

Perjantaina 12. syyskuuta 2014 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Opettajankoulutuslaitos, Rauman yksikkö, Toivo Laurilehto -sali, Seminaarinkatu 1, Rauma) julkisesti tarkastettavaksi kasvatustieteen maisteri Manne Kallion väitöskirja Risk-Responsibility in Safety Education Culture (Riskivastuullisuus turvallisuuskasvatuksen kulttuurissa). Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Christina Nygren-Landgärds Åbo Akademista ja kustoksena professori emeritus Juhani Peltonen.

KM Manne Kallio on syntynyt 1975 Helsingissä ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1994 Ressun lukiosta Helsingistä. Kasvatustieteen maisteriksi Kallio valmistui 2008 Turun yliopistosta, jossa hän parhaillaan toimii tohtorikoulutettavana. Väitös kuuluu käsityökasvatuksen alaan.