Paikkatietoanalyysi paljasti roomalaisen keramiikkakaupan monimuotoisuuden (Väitös FM Harri Kiiskinen, 18.5.2013)
FM Harri Kiiskinen hyödynsi kulttuurihistorian väitöskirjassaan paikkatietoanalyysia. Antiikin Rooman keramiikkakauppa osoittautui maantieteellisesti laajamittaisemmaksi kuin aiemmin on luultu.
Turun yliopiston väitöstiedote 8.5.2013
Väitöskirjaansa varten Kiiskinen on tutkinut keramiikan tuotantoa ja kaupankäyntiä roomalaisessa Etruriassa, nykyisen Keski-Italian alueella vuosien 50 eKr. ja 150 jKr. välisenä aikana. Tutkimus osoittaa roomalaisen keramiikan kaupan olleen maantieteellisesti laajamittaista ja monipuolista.
– On yllättävää, miten tärkeässä asemassa maakuljetukset ovat olleet keramiikan levittämisessä. Yleensä kauppatavaran on ajateltu kulkeneen pääsääntöisesti vesitse, ja maakuljetuksia on pidetty kaupallisesti kannattamattomina, Kiiskinen sanoo.
Poikkeuksellinen aineisto mahdollisti määrällisen analyysin
Tutkimuksessa käytettiin aineistona yli 30 000 esineen keramiikkatietokantaa. Se tarjosi mahdollisuuden paikkatietojärjestelmien ja -analyysien käyttöön aineiston käsittelyssä.
– On harvinaista, että antiikin ajoista on käytettävissä aineistoa määrällisten menetelmien vaatimia määriä. Aineisto tarjosi oivan mahdollisuuden tutkia keramiikkakauppaa sen konkreettisista tuloksista käsin, Kiiskinen kertoo.
Tuloksena onkin useita keramiikan kauppaa koskevia tulkintoja, jotka laajentavat ymmärrystämme roomalaisen talousjärjestelmän luonteesta.
– Perspektiivi on aivan toinen kuin tekstilähtöisessä talouden tutkimuksessa. Tutkimuksen aineistona käytetty keramiikka oli yleisesti käytettyä ja laajalle levinnyttä, hyvälaatuista keramiikkaa.
Kulkukauppiaat avainasemassa?
Entuudestaan tiedettiin, että keramiikan vienti Rooman pohjoisille rajaseuduille, erityisesti Germanian vastaisen rajan sotilasleireihin, on ollut keskitetysti organisoitua.
Aineiston perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että keramiikkakauppa antiikin aikaisessa Keski-Italiassa eli Etrurian alueen sisällä on ollut luonteeltaan hyvin järjestäytymätöntä ja pienten toimijoiden, kenties kulkukauppiaiden varassa. Kauppiaat eivät näytä sopineen toiminta-alueistaan keskenään.
– Tunnetaan monia erilaisia toimintamalleja, joita on sovellettu roomalaisessa vähittäiskaupassa. Tutkimukseni perusteella näyttäisi siltä, että luonnollisin ympäristö keramiikan kaupalle ovat olleet viikoittaiset nundina-markkinat, joita tunnetaan erityisesti Keski-Italian alueelta, Kiiskinen kertoo.
***
Lauantaina 18. toukokuuta 2013 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (päärakennus, Tauno Nurmela -sali, Yliopistonmäki) julkisesti tarkastettavaksi filosofian maisteri Harri Kiiskisen väitöskirja ”Production and Trade of Etrurian Terra Sigillata pottery in Roman Etruria and beyond between c. 50 BCE and c. 150 CE” (Terra sigillata -keramiikan tuotanto ja kaupankäynti roomalaisessa Etruriassa vuosien 50 eKr. ja 150 jKr. välisenä aikana). Virallisena vastaväittäjänä toimii Associate Professor Birte Poulsen Aarhusin yliopistosta Tanskasta ja kustoksena professori Hannu Salmi.
FM Harri Kiiskinen on syntynyt vuonna 1973 Turussa ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1992 Puolalanmäen lukiosta. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi 2001 Turun yliopistosta. Väitös kuuluu kulttuurihistorian alaan.