Piilevä kohonnut verenpaine jopa vaarallisempi kuin vain vastaanotolla havaittava kohonnut verenpaine (Väitös: LL Marjo-Riitta Hänninen, 7.3.2014)
Verenpaine saattaa olla normaali vastaanotolla tehdyissä mittauksissa vaikka se on koholla kotioloissa. Tämä niin kutsuttu piilevä kohonnut verenpaine liittyy usein ylipainoon, kohonneisiin verensokeriin ja –rasvoihin ja muihin elintapavaaratekijöihin. Lääketieteen lisensiaatti Marjo-Riitta Hännisen Turun yliopistoon tekemän väitöstutkimuksen mukaan piilevä kohonnut verenpaine lisää sydän- ja verisuonisairauksien vaaraa lähes yhtä paljon kuin pysyvästi sekä vastaanotolla että kotona kohonnut verenpaine.
Väitöskirjatutkimuksen perusteella piilevää kohonnutta verenpainetta esiintyy 8 prosentilla suomalaisesta aikuisväestöstä.
– Potilailla, joilla todettiin piilevä kohonnut verenpaine, oli enemmän verenpaineeseen liittyviä kohde-elinvaurioita sydämessä, verisuonissa ja munuaisissa kuin henkilöillä, joiden verenpaine oli normaali sekä kotona että vastaanotolla. Lisäksi nämä potilaat sairastuivat sydän- ja verisuonisairauksiin kaksi kertaa useammin kuin henkilöt, joiden verenpaine oli normaali. Huomionarvoista on, että vastakkaiseen ilmiöön, jossa on kohonnut vastaanottoverenpaine ja normaali kotiverenpaine, liittyi pienempi sydän- ja verisuonisairauksien vaara kuin piilevään kohonneeseen verenpaineeseen, Hänninen toteaa.
Väitöskirjatutkimuksen yhtenä tavoitteena oli löytää keinoja tunnistaa ne potilaat, joiden kotona mitattu verenpaine eroaa vastaanotolla mitatusta verenpaineesta. Tulosten perusteella kotiverenpaine kannattaa mitata erityisesti silloin, kun potilaalla on tyydyttävä vastaanottoverenpaine (130–139/85–89 mmHg), diabetes, verenpaineeseen liittyvä kohde-elinvaurio tai useita muita sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijöitä. Näitä ovat esimerkiksi suuri painoindeksi, poikkeava veren rasva-arvo, tupakointi ja runsas alkoholin käyttö.
Hänninen käytti väitöskirjatutkimuksessaan kahta väestöaineistoa. Pienempi, lounaissuomalainen väestöaineisto mahdollisti kahden mittausmenetelmän, koti- ja ambulatorisen verenpainemittauksen, vertaamisen. Molempia menetelmiä voi käyttää piilevän kohonneen verenpaineen tunnistamisessa, vaikka ne tunnistavat osin eri henkilöitä.
Suurempi väestöaineisto perustui vuosina 2000–2001 toteutettuun maanlaajuiseen Terveys 2000 -tutkimukseen. Tämä aineisto käsitti yli 2 000 iältään 44–74-vuotiasta henkilöä, joita seurattiin 7 vuoden ajan. Vastaanottoverenpaine määritettiin hoitajan vastaanottokäynnin aikana mitattujen kahden verenpainelukeman perusteella.
Tutkimuksessa mukana olleet henkilöt mittasivat verenpaineen itse kotona kahdesti aamulla ja illalla viikon ajan. Kotiverenpaine oli näiden mittausten keskiarvo. Kohonneen verenpaineen raja-arvona käytettiin vastaanottomittauksissa tasoa 140/90 mmHg ja kotimittauksissa 135/85 mmHg. Sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijät ja verenpaineeseen liittyvät kohde-elinvauriot (vasemman kammion hypertrofia, pulssiaallon etenemisnopeus ja kaulavaltimoiden intima-mediakerroksen paksuus) määritettiin seurannan alussa. Sydän- ja verisuonitautitapahtumia rekisteröitiin seurannan aikana 221 ja kuolemia 142.
Hännisen tutkimus tukee käsitystä siitä, että kotiverenpaine kuvaa sydän- ja verisuonisairauksien vaaraa paremmin kuin vastaanottoverenpaine.
**
Perjantaina 7. maaliskuuta 2014 kello 12 esitetään Turun yliopistossa julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa esitetään julkisesti tarkastettavaksi lääketieteen lisensiaatti Marjo-Riitta Hännisen väitöskirja "Masked hypertension in Finland - an independent cardiovascular risk factor?" (Piilevä kohonnut verenpaine - itsenäinen sydän- ja vesisuosinisairauksien vaaratekijä?). Virallisena vastaväittäjänä toimii LKT, dosentti Hannu Vanhanen Kansaneläkelaitoksesta ja kustoksena ma. professori Päivi Korhonen. LL Marjo-Riitta Hänninen on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Turun yliopistosta. Väitös kuuluu yleislääketieteen alaan.