Satsaus ergonomiaan paransi huomattavasti vanhustenhoidossa työskentelevien kokemaa työkykyä (Väitös: THM Kristiina Hellstén, 10.10.2014, työterveyshuolto)

03.10.2014

Vanhustenhoidossa työskentelevien kokemus omasta työkyvystä koheni merkittävästi, kun työolojen ergonomiaa parannettiin. Turun vanhustenhoidossa toteutettua uudistusta väitöstyössään tutkinut Kristiina Hellstén havaitsi, että työntekijöiden käsitys omasta työkyvystä nousi kolmivuotisen projektin aikana 8,1:stä 8,3:een asteikon ollessa 1–10. Näin tapahtui, vaikka tutkimusjakson aikana työn kuormittavuus kasvoi, työntekijöiden keski-ikä nousi ja heille kertyi tuki- ja liikuntaelinvaivoja.

– Työ on raskasta, mutta parantamalla ergonomiaa ja johtamista voidaan parantaa työkykyä, terveydenhuollon maisteri Kristiina Hellstén sanoo.

Turun kaupungin Vanhuspalvelujen ympärivuorokautisenhoidon johtajana työskennellyt Hellstén tutki väitöstyössään Turun vanhuspalvelussa toteutettua muutosta, johon sisältyi vuosina 2010–2012 toteutettu ergonomian kehittäminen.

Jo alkutilanteen kartoitus paljasti yllättäviä ongelmia.

– Useimmissa hoitopaikoissa suurimpia kuormittavia tekijöitä ovat vanhusten siirtämiseen liittyvät tilanteet. Meillä Turussa kuormittavimpia olivatkin pesutilanteet, sillä pesutilat olivat liian pieniä ja siksi ergonomia huono. Kun siirsimme osan tehtävistä, esimerkiksi sukkien pukemisen tehtäväksi vuoteessa ja hankimme korkeussäädettyjä suihkutuoleja, henkilökunta koki pesutilanteiden parantuneen merkittävästi, Hellstén sanoo.

Hellstén analysoi tutkimuksessaan vanhusten ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä työskentelevien työntekijöiden työn kuormittavuutta ja työhön liittyviä riskejä. Eniten työskentelyä haittasivat alaselän, niska-hartiaseudun sekä ranteiden ja käsien vaivat.

– Ergonomiakoulutus vähensi eniten koettua fyysistä kuormittavuutta. Mahdollisuus vaikuttaa työaikoihin puolestaan vähensi psyykkistä kuormittavuutta. Aiempaa paremmaksi arvioitu työkyky ja kehityskeskustelut vähensivät sekä fyysistä että psyykkistä kuormittavuutta, Hellstén sanoo.

Hellsténin tutkimuksen tekee kansainvälisestikin harvinaislaatuiseksi se, että tutkimuksessa selvitettiin samanaikaisesti sekä työn fyysistä että psyykkistä kuormittavuutta.

– Tulokset toivat esille jopa paradokseja. Esille nousi se, että mitä raskaammasta työstä oli kysymys, sitä palkitsevammaksi se koettiin. Kun työ koettiin palkitsevaksi, työntekijät eivät olleet väsyneitä ja uupuneita. Tyytymättömyys työhän sen sijaan lisäsi sekä fyysistä että psyykkistä kuormittavuutta, Hellstén sanoo.

Kuormittavuuden luonne vaihteli työtehtävittäin

Työssä jaksamiseen ja työhyvinvointiin vaikuttaa työntekijän voimavarojen lisäksi työ kokonaisuudessaan: työn sisältö ja vaatimukset, työolosuhteet, työyhteisö ja organisaatio sekä esimiestyö ja johtaminen.

Turun tietojen lisäksi Hellstén käytti hyväkseen Työterveyslaitoksen kunta-alan henkilöstölle suunnattua Kunta10-tutkimusta, jossa on mukana viisi suurta ja viisi pienempää suomalaista kaupunkia.

–Työterveyslaitoksen Kunta10-kyselyt paljastivat, että johtamisen laatu vaatii parantamista, sillä esimerkiksi kohtelu ja päätöksenteon oikeudenmukaisuus arvioitiin kyselyssä suhteellisen heikoksi, Hellstén sanoo.

Hellsténin mukaan tulokset todensivat sen, että muutoksen aikaansaaminen vaatii aikaa.

– Tutkimuksen taustalla on huoli vanhustenhoidon työntekijöiden työssä jaksamisesta, työhyvinvoinnista sekä ammattitaitoisten hoitajien riittävyydestä ja alan vetovoimaisuudesta. Työntekijöiden työhyvinvoinnin tiedetään heijastuvan monella tapaa myös hoidon laatuun, Hellstén sanoo.

Kuormittavuus vaihteli ammattiryhmittäin ja toimintamuodoittain. Lähihoitajat kokivat työnsä fyysisesti kuomittavimmaksi, sairaanhoitajien työ sijoittui tässä vertailussa toiselle sijalle. Sairaanhoitajien työ oli puolestaan lähihoitajien työtä psyykkisesti kuormittavampaa. Hoitotyötä tai -työssä avustavien työn fyysinen ja psyykkinen kuormittavuus oli kolmannella sijalla. Fyysisesti kuormittavimmaksi työ koettiin pitkäaikaissairaanhoidossa, psyykkinen kuormitus kasvoi eniten tehostetussa palveluasumisessa. Vanhainkodit sijoittuivat näiden väliin.

***

Perjantaina 10. lokakuuta 2014 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (paikka: Kuntoutuskeskus Petrea, luentosali, Peltolantie 3, 20720 Turku) julkisesti tarkastettavaksi terveydenhuollon maisteri Kristiina Hellsténin väitöskirja Työn fyysinen ja psyykkinen kuormittavuus vanhustenhoidossa - seurantatutkimus ergonomisen kehittämistyön tuloksista (Work-related physical and phychological stress in elderly care - Follow-up study of the implementation and impact of an ergonomic intervention). Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Kaija Saranto, Itä-Suomen yliopistosta ja kustoksena professori Tuula Putus Turun yliopistosta.

THM Kristiina Hellstén on syntynyt 1953 ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1972 Turun Suomalaisesta Yhteiskoulusta. Terveydenhuollon maisteriksi hän valmistui 1995 Turun yliopistosta. Hellstén toimii Turun kaupungin Hyvinvointitoimialan hankejohtajana. Väitös kuuluu työterveyshuollon alaan.

Luotu 03.10.2014 | Muokattu 26.07.2021