Sitoutumisen puute vaikeuttaa työhyvinvoinnin kehittämistä (Väitös KL Pertti Laine, 4.12.2013)

​Turun yliopiston tiedote 28.11.2013

Yhteiskunnallisessa keskustelussa peräänkuulutetaan työhyvinvointia. Usein esitetään, että meidän pitäisi kehittää työorganisaatioissa työelämän laatua, mikä johtaa parempaan työhyvinvointiin, joka puolestaan johtaa pidempään jaksamiseen työelämässä ja työelämän suurempaan houkuttelevuuteen. Tämä tekee mahdolliseksi eläkeiän nostamisen ja nuorien siirtymisen nykyistä aikaisemmin työelämään.  Työelämän laadun kehittäminen on kuitenkin huomattavasti  vaikeampaa kuin mitä yleiskeskustelusta voisi päätellä.

– Melko vähän on esitetty, miten työelämän laatua ja samalla siis työhyvinvointia tulisi kehittää tai pohdittu kehittämisen käytännön haasteita. Väitöstutkimuksessa havaittiin, että työhyvinvoinnin kehittämistä vaikeuttavat ainakin työhyvinvoinnin käsitteen epämääräisyys, työhyvinvointiedellytysten erilaisuus erilaisissa työpaikoissa, heikko strateginen sitoutuminen ja käytännön vaikeus toteuttaa tiedossa olevia ”hyvän kehittämisen” ideaaleja, Turun yliopistossa väittelevä Pertti Laine sanoo.

Mistä puhumme, kun puhumme työhyvinvoinnista?

Tutkimuksessa havaittiin, että työhyvinvoinnin käsite on tieteellisessä keskustelussa muodostunut pääosin psykologia-tieteenalan näkökulmasta. Keskustelu on korostanut yksilönäkökulmaa ja työhyvinvoinnin ongelmia: stressiä, työuupumusta ja -pahoinvointia ja niitten työkykyvaikutuksia. Tämä on johtanut etsimään keinoja, joilla voitaisiin sopeuttaa yksilöä paremmin työelämän vaatimuksiin. Keinoiksi on yleensä esitetty yksilön terveiden elämäntapojen tukemista, mm. liikuntaa, terveellistä ruokavaliota ja hyvää unta.

– Uudempi näkökulma korostaa työn ja työprosessien kehittämistä työhyvinvoinnin lähtökohtana. Tällöin kehittäminenkin muodostuu työn tekemisen edellytyksiä kehittäväksi. Käytännössä meillä on siis hyvin erilaisia käsityksiä siitä, mitä työhyvinvointi on. Tämä hämmentää myös työhyvinvoinnin kehittämistä, Laine sanoo.

Työhyvinvointia ei nähdä aidosti strategisena kysymyksenä

Työpaikkojen ja samalla töiden kirjo on suuri. Prosessiteollisuuden kolmessa vuorossa tehtävän vaihetyön hyvinvointiedellytykset ovat kovin erilaiset verrattuna vaikkapa tietotyön asiantuntijatehtäviin. Myös käytännön mahdollisuudet toteuttaa kehittämistä vaihtelevat suuresti. Näin ollen kehittämisen ratkaisuja pitäisi etsiä tapauskohtaisesti.

– Tutkimuksessa kokeiltiin kuvaustapaa, jolla voitaisiin konkretisoida työprosessilähtöisten työhyvinvointiedellytysten eroja. Kuvaus tehtiin pelkistettynä neljällä muuttujalla, jotka olivat työn mielekkyys, vaikutusmahdollisuudet, kiire ja työn hallinta. Kuvaustapa osoittautui toimivaksi.

Tutkimuksen havainnot tukivat sitä yleistä käsitystä, että työhyvinvointia ei vielä nähdä aidosti strategisena kysymyksenä. Tämä ilmeni siten, että yrityksissä liiketoimintastrategiaa kysyttäessä avainhenkilöt eivät ottaneet spontaanisti esille työhyvinvointikysymyksiä. Kysyttäessä tärkeys kyllä muistettiin mainita ja sitä korostaa.

– Työhyvinvointi on vielä liian etäällä strategisen keskustelun ytimestä. Tästä seuraa helposti, että työhyvinvointi vastuutetaan jollekin yksittäiselle asiantuntijataholle, esimerkiksi työterveyshuollolle.

Ideaalit ja käytäntö eivät kohtaa

Tutkimukset ja liikkeenjohdon kirjallisuus antavat paljon tietoa siitä, miten kehittämistä pitäisi ideaalisesti toteuttaa. Väitöstutkimuksessa pyrittiin toteuttamaan näitä ideaaleja työhyvinvoinnin käytännön kehittämishankkeissa.

– Soveltaminen oli todella haasteellista. Sitä haittasivat työarjen tutut asiat, mm. vaikeus saada kehittämiseen aikaa kolmivuorotyöstä, tuotannon häiriöt, työpaikkaselkkaukset ja yt-menettelyt. Ongelmia toivat myös kokemukset aikaisempien hankkeiden heikoista tuloksista ja esimiesten ja muiden avainhenkilöiden heikko sitoutuminen kehittämiseen, Laine luettelee.

Kaiken kaikkiaan kehittäminen oli liian etäällä käytännön työarjesta ja kehittämisen ideaalit käytännön mahdollisuuksista. Johtopäätöksenä esitetään, että yhteiskunnallinen keskustelu ja tutkimus pitäisi suunnata nykyistä enemmän keskusteluun siitä, mihin asioihin pitäisi vaikuttaa ja miten.

– Suuri osa hyvinvointiin vaikuttavista ratkaisuista tehdään kuitenkin yksittäisissä työpaikoissa. Sen tukemiseksi tarvitaan lisää tutkimus- ja kehitystyötä, Laine muistuttaa.

***
Keskiviikkona 4. joulukuuta 2013 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Educarium, Edu2-auditorio, Assistentinkatu 5) julkisesti tarkastettavaksi kasvatustieteen lisensiaatti Pertti Antero Laineen väitöskirja ”Työhyvinvoinnin kehittäminen. Hyvän kehittämisen reunaehtoja tutkimassa”. Virallisena vastaväittäjänä toimii dosentti Tuomo Alasoini Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Risto Rinne.

KL Pertti Laine on syntynyt 1948 Turussa ja kirjoittanut ylioppilaaksi Turun lyseosta 1968. Hän valmistui valtiotieteiden kandidaatiksi 1975 ja kasvatustieteen lisensiaatiksi 2001 Turun yliopistosta. Väitös kuuluu kasvatustieteen alaan.