Sosiaalinen eriytyminen kasvanut Turun kaupunkiseudulla (Väitös VTM Jarkko Rasinkangas, 23.8.2013)
Turun kaupunkiseudun sosiaaliset erot eri asuinalueilla ovat kasvaneet 1990-luvun lamasta lähtien. Tämä selviää Jarkko Rasinkankaan Turun yliopistoon tekemästä väitöstutkimuksesta. Se on ensimmäinen laaja sosiaalisen eriytymisen analyysi Turun kaupunkiseudusta.
Turun yliopiston tiedote 15.8.2013
Rasinkangas tutki Turun eri kaupunginosien sekä kahdeksan Turun naapurikunnan sosiaalisia eroja. Mittareina hän käytti muun muassa kotitalouksien rakennetta, koulutustasoa, tulotasoa, työttömien osuutta, vieraskielisen väestön osuutta ja toimeentulotukiasiakkuutta.
Tutkimuksen mukaan sosiaalinen eriytyminen alkoi voimistua 1990-luvun laman aikana ja on jatkunut siitä lähtien. Sosiaalisen huono-osaisuuden ongelmiin on kuitenkin liittynyt osin taloudellisten suhdanteiden mukaista eritahtista elpymistä.
Rasinkankaan tutkimus paljasti, että kun muut asuinalueet kehittyvät ja sosiaalinen tilanne paranee, tietyt lähiöalueet ovat jääneet jälkeen yleisestä kehityksestä.
Ilmiöstä ei ole seurannut kokonaisten alueiden taantumiskierteitä. Rasinkangas arvioi sen johtuvan kahdesta tekijästä. Asuinalueen asukaskunta on monipuolinen kun suomalaisittain samalla asuinalueella on sekä omistus- että vuokra-asuntoja. Sosiaaliturva puolestaan on estänyt huono-osaisuuden noidankierteen syntymisen.
– Vaikka kansalaisten kahtiajako on viime vuosina voimistunut, sosiaaliturvan rakenne on pystynyt kannattelemaan suomalaisia niin, että ei ole tapahtunut jyrkkää putoamista. Meillä on kuitenkin menossa kahtiajakautumisen kehityskulku ja siihen on syytä havahtua, Rasinkangas sanoo.
Alueen sosiaalista asemaa muokkaa koulutus ja kieli
Turussa ja pääkaupunkiseudulla sama kehitys
Kansainvälisessä aihepiiriä koskevassa keskustelussa on korostettu paikallisten analyysien tarvetta. Tietyistä sosiaalisen eriytymisen säännönmukaisuuksista huolimatta on havaittu, että hyvinvointivaltiotyypillä, historiallisella rakentumisella, paikallisella suunnittelutraditiolla ja asumista koskevalla sääntelyllä on tärkeä osa siinä, miten kaupunkien sosiaalinen eriytyminen ilmenee.
Suomessa asuinalueiden sosiaalista eriytymistä on aiemmin tutkittu pääkaupunkiseudulla.
– Tärkeänä tutkimuslöydöksenä voidaankin pitää sitä, että Turun kaupunkiseudulla esiintyy samankaltainen sosiaalisen eriytymisen kehityssuunta kuin pääkaupunkiseudulla siitä huolimatta, että väestörakenne poikkeaa sosiaalisesti monelta osin pääkaupunkiseudusta ja että näiden kaupunkiseutujen välinen kokoero on suuri, Rasinkangas sanoo.
Hän nosti omassa tutkimuksessaan esille Turun erityispiirteen: puolet kaupungin asuinkunnista on yksinasuvia, ja ilmiö näkyy erityisen vahvasti keskusta-alueella.
– Turun keskusta näyttäytyy vahvasti pienten talouksien – opiskelijoiden, eläkeläisten, yksin asuvien – alueena, ja siellä asuu sosiaalisesti sekä hyvä- että huono-osaisia. Sosiaalinen hyväosaisuus paikantuu aiempaa selvemmin keskuskaupungin ulkopuolelle, Rasinkangas sanoo.
**
Perjantaina 23. elokuuta 2013 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Publicum, Pub3-auditorio, Assistentinkatu 7) julkisesti tarkastettavaksi valtiotieteiden maisteri Jarkko Tapio Rasinkankaan väitöskirja ”Sosiaalinen eriytyminen Turun kaupunkiseudulla - tutkimus asumisen alueellisista muutoksista ja asumispreferensseistä” (Siirtolaisuusinstituutti, tutkimuksia A 43). Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Mari Vaattovaara Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Veli-Matti Ritakallio.
VTM Jarkko Rasinkangas on syntynyt 1967 Helsingissä ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1987 Turun klassikon lukiosta. Hän on valmistunut valtiotieteiden maisteriksi 1996 Turun yliopistosta, jossa hän parhaillaan toimii tutkijana. Väitös kuuluu sosiaalipolitiikan alaan.