Suomalaisten nuorten aikuisten siirtyminen aikuisuuteen poikkeaa monen eurooppalaisen ikätoverin tavoista (Väitös: VTM Henna Isoniemi, 17.3.2017, sosiaalipolitiikka)
Eurooppalaisten nuorten siirtymä aikuisuuteen vaihtelee huomattavasti eri maissa. Valtiotieteiden maisteri Henna Isoniemi havaitsi Turun yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa, että myös käsitys siitä, miten aikuisuuteen siirtyminen mielletään, vaihtelee kulttuureittain. Eri mittareiden myötä maat ryhmittyvät omiksi kokonaisuuksiksi. Pohjoismaalaisten nuorten aikuisten keskuudessa oli havaittavissa yhteneväisiä piirteitä näkökulmasta riippumatta.
Turun yliopiston tiedote 10.3.2017
Henna Isoniemi selvitti sosiaalipolitiikan oppiaineeseen tekemässään tutkimuksessa 18–34-vuotiaiden nuorten aikuisten siirtymää aikuisuuteen monesta eri näkökulmasta. Tutkimuksessa hyödynnettiin kvantitatiivisia, laajoja kyselyaineistoja sekä tilastoja. Tehtyjen analyysien perusteella tutkimukseen valitut 20 Euroopan maata ryhmittyivät erilaisiksi aikuisuuteen siirtymisen maaklustereiksi. Maiden ryhmittymistä toisiinsa määrittivät keskeisesti käytetty näkökulma sekä käytettävät indikaattorit.
– Kun aikuisuuteen siirtymistä tarkasteltiin perinteisten demografisten mittareiden – kuten muuttona pois lapsuudenkodista tai työelämään siirtymisen – avulla, huomattiin, että nuoret aikuiset määrittivät aikuisuutta eri tavoin: pohjoismaalaiset ja hollantilaiset pitävät keskeisenä aikuisuuteen siirtymisen merkkinä muuttoa pois lapsuudenkodista, ikätoverit esimerkiksi Belgiassa, Espanjassa ja Sloveniassa näkevät ennemmin kokopäivätyössä työskentelyn keskeisimpänä siirtymänä, Isoniemi sanoo.
Hyvinvointivaltioregiimit tai maantiede eivät maita samaan ryhmään välttämättä luokittele. Aiemmissa tutkimuksissa esimerkiksi Itä-Euroopan maat on tyypillisesti sijoitettu yhteen samaan maaryhmään. Nuorten aikuisten ajatukset aikuisuudesta tai käyttäytymistavat aikuisuuteen siirryttäessä poikkeavat kuitenkin näiden maiden välillä paljonkin toisistaan.
Mittarin valinnalla maaryhmiä muodostettaessa oli merkitystä myös esimerkiksi siinä tapauksessa, kun tarkastelun keskiöön otettiin myöhään, vasta kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen tapahtuvat siirtymät. Käytetty mittari kertoi silloin, mitkä siirtymät eivät olleet tapahtuneet vielä 30–34-vuoden ikään mennessä.
– Bulgariassa, Slovakiassa ja Sloveniassa sekä Espanjassa ja Portugalissa siirtymä aikuisuuteen tapahtuu erityisesti näin pohjoismaalaisesta näkökulmasta tarkasteltuna kovin myöhään. Asia on huolestuttava toki sosiaalipoliittisesti tarkasteltunakin, Isoniemi jatkaa. Kun esimerkiksi lapsuudenkodista muutetaan myöhään, tarkoittaa se usein myös sitä, että lapset hankitaan myöhään. Tällä on taas väestöpoliittisia vaikutuksia. Pohjois- ja Länsi-Euroopassa myöhäinen siirtymä aikuisuuteen ei puolestaan ole lainkaan niin tyypillistä.
Se, että maiden välillä ilmenee eroja ja se, että analyysien perusteella muodostetut maaryhmittymät eroavat toisistaan, ei ole Isoniemen mukaan yllätys. Eurooppa on edelleen hyvin heterogeeninen, eivätkä kansalliset erot ole kadonneet globalisaation myötä.
– EU-tasolla Eurooppa nähdään usein kovin homogeenisena, mutta todellisuus on tutkimukseni mukaan toisenlainen. Toisinaan ajatus heterogeenisestä Euroopasta tuntuu unohtuvan. Esimerkiksi Eurooppa 2020 -ohjelmassa esitetyt tavoitteet liittyen nuorten aikuisten tilanteen parantamiseksi ovat tiettyjen maiden osalta paikoin kovin optimisia, Isoniemi sanoo.
Hän kuitenkin toteaa, että kukin jäsenvaltio on räätälöinyt Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet omiksi kansallisiksi tavoitteiksi, mutta tietyissä tapauksissa kunnianhimoa ei niistä ainakaan puutu.
– Erityisen haastava tilanne on nyt, sillä vuonna 2008 alkanut taloudellinen taantuma on iskenyt erityisesti nuoriin – tietyissä maissa vieläpä poikkeuksellisen voimakkaasti, Isoniemi toteaa.
***
VTM Henna Isoniemi esittää väitöskirjansa European Country Clusters of Transition to Adulthood julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 17.3.2017 klo 12.00 (Turun yliopisto, Publicum, Pub 3 -luentosali, Assistentinkatu 7, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Jonathan Bradshaw (University of York, Iso-Britannia) ja kustoksena professori Veli-Matti Ritakallio (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen.
VTM Henna Isoniemi on syntynyt vuonna 1974 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Raision lukiossa 1993. Korkeakoulututkintonsa (VTM) Isoniemi suoritti Turun yliopistossa vuonna 2000. Väitöksen alana on sosiaalipolitiikka. Isoniemi työskentelee yliopisto-opettajana Turun yliopistossa.
Väittelijän yhteystiedot: p. 040-5383960, hejosa(at)utu.fi
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/isoniemi-henna.jpg
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://www.doria.fi/handle/10024/133705
**
Kaikki Turun yliopiston tiedotteet: www.utu.fi/tiedotteet