Susikonfliktin voisi ratkaista vastuunkantoa rakentamalla (Väitös: FM Mari Pohja-Mykrä, 12.12.2014, ympäristötiede)

​Susikonfliktin edessä ei pidä nostaa käsiä pystyyn, toteaa ympäristötieteen alalta väittelevä Pohja-Mykrä. Hänen mukaansa kyseessä on hierarkkinen konflikti, jossa syvä epäluottamus eri toimijoiden välillä on synnyttänyt sosiopoliittisen rikosaallon.

– Tämä näkyy susien salakaadoissa ja niiden tukemisessa. Sosiaalisesti kestävämmän suden kannanhoidon edistäminen vaatii käsitystä arvoristiriitoihin pohjautuvien kiistojen hallinnasta ja uusia työkaluja konfliktin hallintaan, Pohja-Mykrä toteaa.

Lisääntyneisiin susien salakaatoihin on vastattu kiristetyillä julkishallinnon kontrollointikeinoilla, eli asettamalla törkeä metsästysrikos rikoslakiin ja korottamalla riistaeläinten ohjeellisia arvoja.

– Tällaiset keinot eivät tehoa sosiopoliittisessa rikoksessa. Salakaatojen motiivi on virallisen kannanhoidon tavoitteiden ja toimenpiteiden haastaminen, ei taloudellisen hyödyn saavuttaminen. Salakaatajat ja salakaatoja tukevat henkilöt oikeuttavat teot itselleen ja yhteisölleen uskottavalla argumentoinnilla. Eivät he ole eläinten vihaajia tai moraaliltaan kyseenalaisia henkilöitä. Sen sijaan he ovat äärimmäisen turhautuneita, Pohja-Mykrä muistuttaa.

– Mikäli tämä kehityskulku halutaan kääntää, tulee ymmärtää paikallisten ihmisten asenteita susia kohtaan, Pohja-Mykrä lisää.

Nykyinen linja etäännyttää paikallisyhteisöt päättäjistä

Suden kannanhoito on ajautunut viimeisten vuosien aikana kriisiin ja se on näkynyt kannanhoidon ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden vajeena.

– Suden kannanhoidon kompastuskivenä on, että paikallisilta ihmisiltä vaaditaan ohjauksessa tapahtuvaa vastuunkantoa sellaista lajia kohtaan, joka aiheuttaa taloudellista haittaa ja uhkaa turvallisuutta. Toistaiseksi riistahallinnolta on kuitenkin puuttunut näkemys siitä, kuinka tämä vastuunkanto sutta kohtaan rakentuu paikallisissa ihmisissä, toteaa Pohja-Mykrä.

Pohja-Mykrän mukaan salakaatajien ja paikallisyhteisöjen etäisyys virallisesta kannanhoitotahosta kasvaa, jos samalla linjalla jatketaan. Lisäksi kasvaa myös alttius tekojen uusimiseen. Väitöstutkimuksen mukaan salakaatajia tuetaan laajalla rintamalla. Nykyisessä poliittisessa tilanteessa he toimivat yhteisönsä puolesta, sen hyväntekijöinä.

Pohja-Mykrä painottaa väitöstutkimuksessaan, että suurpetoalueilla eläviltä ihmisiltä ei tulisi edellyttää arvomaailman muuttamista, vaan hyväksyä heidän käsityksensä suurpetojen roolista vahingontekijöinä. Suurpetojen välineellistä roolia paikallisyhteisöjen resurssina tulisi vahvistaa, ja siten murtaa käsitystä sudesta ainoastaan vahinkoeläimenä.

Ratkaisuna psykologisen omistajuuden rakentaminen

Pohja-Mykrä tarjoaa väitöstutkimuksessaan kannanhoidon uudeksi työkaluksi paikallisten ihmisten vastuunkannon, eli psykologisen omistajuuden, rakentamista. Tällöin pitää ymmärtää ne kokemusreitit, joiden kautta vastuunkannon syntyminen tapahtuu.

– Meillä kaikilla on perustarve olla vuorovaikutuksessa ympäristömme ja siihen liittyvien objektien kanssa, sekä puolustaa reviiriämme ja tuntea alueellemme kuuluvat objektit. Näihin tarpeisiin vastataan antamalla paikallisille ihmisille konkreettisia vaikutusmahdollisuuksia alueen susiin, tarjoamalla heille mahdollisimman avointa tietoa susista ja osallistamalla heitä kannanhoitoon, Pohja-Mykrä selventää.

Metsästäjät ovat Pohja-Mykrän mukaan kantaneet vastuuta susista vuosisatojen ajan ja muodostaneet samalla vahvan psykologisen omistajuuden lajia kohtaan. Viime vuosikymmenien suojeluaatteen ja -sopimusten myötä yhteiskunnan virallinen tuki on siirtynyt suojelijoiden psykologiselle omistajuudelle. Tällä hetkellä suojelijoiden ja metsästäjien suteen kohdistuva omistajuus on törmäyskurssilla.

– Suden kestävä kannanhoito vaatii riistahallinnon toimintakulttuurin muutosta ja uudenlaista suhdetta eri sidosryhmiin. Tulee tunnistaa ja tunnustaa ne ihmiset ja sidosryhmät, joilla on vahva rooli kansallisen suurpetopolitiikan toteuttamisen onnistumisessa ja sen jälkeen toteuttaa kannanhoito paikallistasoisena, Pohja-Mykrä summaa.

***

Perjantaina 12. joulukuuta 2014 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Publicum, Pub3-auditorio, Assistentinkatu 7, Turku) julkisesti tarkastettavaksi FM Mari Pohja-Mykrän väitöskirja Vahinkoeläinsodasta psykologiseen omistajuuteen – petokonfliktien historiallinen tausta ja nykypäivän hallinta. Virallisena vastaväittäjänä toimii professori emeritus Yrjö Haila Tampereen yliopistosta ja kustoksena dosentti Hanna Tuomisto Turun yliopistosta.

FM Mari Pohja-Mykrä on syntynyt 1971 ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1998. Filosofian maisteriksi Pohja-Mykrä valmistui 2002 Turun yliopistosta. Hän toimii parhaillaan projektipäällikkönä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa. Väitös kuuluu ympäristötieteen alaan.