Tajutonkin voi olla tajuissaan (Väitös: M.Sc. Valdas Noreika, 2.10.2014, psykologia)

25.09.2014

Nukkuva tai lääkkein nukutettu ei reagoi ympäristöönsä, mutta hänellä voi olla tajunnallisia kokemuksia, selviää Turun yliopistossa väittelevän Valdas Noreikan tutkimuksesta. Väitöstutkimus osoittaa, että tajuttomuuden perinteinen määritelmä voi olla harhaanjohtava, sillä nukutetut potilaat saattavat nähdä unia.

 

​Valdas Noreika havaitsi väitöstutkimuksessaan, että yli puolet eri nukutusaineilla kevyesti nukutetuista potilaista kertoi kokeneensa unennäön kaltaisia kokemuksia. Vaikka henkilöt vaikuttivat ulkoisesti tajuttomilta, subjektiivinen tajunta ei useinkaan ollut täysin sammuksissa. Kliinisessä lääketieteessä potilaan reagoimattomuus ulkoisiin ärsykkeisiin on perinteisesti ollut pääasiallinen tajuttomuuden kriteeri.

– Tämä löydös osoittaa, että ulkoiseen käyttäytymiseen perustuva tajuttomuuden määrittely saattaa joskus olla harhaanjohtava. Tajunnan psykologinen määritelmä sen sijaan perustuu subjektiivisten kokemusten läsnäoloon henkilön tajunnassa. Reagoimattomia potilaita ei tulisi siten automaattisesti määritellä tajuttomiksi, Noreika toteaa.

Noreikan väitöstutkimus käsittelee useita erilaisia muuttuneita tajunnantiloja ja kuvaa uusia havaintoja niiden aikana ilmenevistä subjektiivisista kokemuksista. Väitöskirja sisältää sekä teoreettisia että empiirisiä osatutkimuksia erilaisista muuttuneista tajunnantiloista, kuten unennäkö, nukutusaineiden vaikutukset tajuntaan, hypnoosi sekä psykoosiin liittyvät tajunnanilmiöt.

– Subjektiivisten tajunnanilmiöiden systemaattista kartoitusta on aiemmin tehty vain niukalti. Väitöskirjani pyrkii osaltaan tuomaan lisävalaistusta muuttuneiden tajunnantilojen luonteeseen ja siihen, miten erilaiset muuttuneet tilat suhtautuvat ihmisen normaaliin tajunnantilaan, Noreika summaa.

Alkuyön unet ovat kuvia ja näkymiä

Noreika kehitti uniraporttien keräämiseksi uuden laboratoriomenetelmän, jossa koehenkilöt herätettiin useita kertoja peräkkäin alkuyön univaiheista ja heitä pyydettiin välittömästi kuvaamaan tajunnansisältöjään edeltävän unen aikana.

– Koehenkilöt kertoivat nähneensä hyvin yksinkertaisia unia, jotka tyypillisesti koostuivat yksittäisistä kuvista tai näkymistä. Unet eivät yleensä vastanneet niitä monimutkaisia, ajallisesti eteneviä, pitkiä ja elokuvamaisia unia, joita loppuyön univaiheissa tavallisesti nähdään, Noreika kertoo.

Heti nukahtamisen jälkeen uneksijan aivot ovat fysiologisesti kaikkein syvimmässä unen vaiheessa. Tällöin nukkuja vaikuttaa ulkoisesti olevan syvästi tajuttomassa tilassa ja häntä on haastavaa herättää. Mikäli nukkuja herää kotiolosuhteissa alkuyön unesta, hän muistaa vain harvoin nähneensä unta.

– Vaikka koemme alkuyöstä yksinkertaista unennäköä, se ei jätä jälkiä pitkäkestoiseen muistiimme, varsinkaan mikäli emme herää kesken unennäön. Emme siten kykene aamulla muistamaan mitään alkuyön unennäöstä, Noreika sanoo.

Skitsofreniapotilaiden valvetila muistuttaa unta

Unennäön aikana pidämme yleensä unen tapahtumia totena niiden mahdottomista sisällöistä huolimatta. Tietyt uniteoriat ovatkin esittäneet, että unennäkö vastaa psykoottisen potilaan valvetilassa kokemia todentuntuisia hallusinaatioita.

Noreika osoittaa tutkimuksessaan, että skitsofreniapotilaiden tajunnantilat ovat samalla tavalla eriskummallisia sekä unessa että valveilla. Tutkimuksessa analysoitiin sekä terveiden verrokkien että skitsofreniapotilaiden kirjoittamia raportteja heidän unisisällöistään sekä valvetajunnan sisällöistä.

– Skitsofreniapotilaiden uni- ja valveraporttien sisältö todettiin hyvin samankaltaiseksi, kun taas verrokkien unet olivat erotettavissa heidän valveraporteistaan. Tätä havaintoa ei kuitenkaan pidä tulkita yksiselitteiseksi tueksi teorioille, jotka pitävät unennäköä psykoosia muistuttavana tajunnantilana, Noreika muistuttaa.

Unenaikaisten tajunnansisältöjen teoreettinen selittäminen vaatii Noreikan mukaan monipuolisemman teoriapohjan, eikä terveiden henkilöiden unitajuntaa voida tyhjentävästi selittää vain rinnastamalla se psykoottisiin tajunnantiloihin.

Noreika painottaa, että muuttuneet tajunnantilat tarjoavat useita aiemmin käyttämättä jääneitä tilaisuuksia kehittää ja testata teorioita ihmisen tajunnasta. Muuttuneiden tajunnantilojen avulla voidaan empiirisesti testata tärkeitä teoreettisia kysymyksiä, joihin pelkästään normaalia valvetajuntaa tutkimalla ei saada vastausta.

***

Torstaina 2. lokakuuta 2014 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Publicum, Pub3-auditorio, Assistentinkatu 7, Turku) julkisesti tarkastettavaksi M.Sc. Valdas Noreikan väitöskirja Alterations in the States and Contents of Consciousness:  Empirical and Theoretical Aspects (Muuttuneet tajunnantilat: Empiirisiä ja teoreettisia näkökulmia). Virallisena vastaväittäjänä toimii professori George Mashour Michiganin yliopistosta Yhdysvalloista ja kustoksena professori Antti Revonsuo Turun yliopistosta.

M.Sc. Valdas Noreika on syntynyt 1980 Liettuassa ja kirjoittanut siellä ylioppilaaksi 1998. Master of Science -tutkinnon Noreika suoritti vuonna 2004 Vilnan yliopistossa. Parhaillaan hän toimii tutkijana Cambridgessä. Väitös kuuluu psykologian alaan.

Luotu 25.09.2014 | Muokattu 26.07.2021