Uusi tutkimusmenetelmä luo mahdollisuuksia eturauhassyövän tarkempaan diagnoosiin (Väitös: FM Riina-Minna Väänänen, 3.10.2014, molekulaarinen biotekniikka ja diagnostiikka)

25.09.2014

Turun yliopistossa tehdyssä väitöstutkimuksessa havaittiin tiettyjen geenien sopivan mahdollisesti uusiksi eturauhassyövän diagnostisiksi merkkiaineiksi. Kyseisten geenien ilmenemisessä havaittiin muutoksia syöpäpotilailla sekä syöpäkasvaimen alueella että heidän normaalikudoksessaankin.

 

​Turun yliopiston tiedote 25.9.2014

FM Riina-Minna Väänänen havaitsi väitöskirjatutkimuksessaan PCA3-, PSCA-, SPINK1- ja KLK15-geenien sekä TMPRSS2-ERG-fuusiogeenin kenties sopivan uusiksi eturauhassyövän merkkiaineiksi. Kyseisten geenien RNA-tuotteiden määrät olivat geenistä riippuen joko laskeneet tai nousseet eturauhassyöpäkasvaimissa verrattuna samojen potilaiden normaalikudoksista mitattuihin määriin.

– Väitöskirjassa tutkittiin eturauhas- ja virtsarakkosyöpäpotilaiden kudoksia yhteistyössä Turun yliopistollisen keskussairaalan ja Skånen yliopistollisen keskussairaalan kanssa. Kehitin tutkimusta varten käänteiskopiointipolymeraasiketjureaktioon perustuvat, herkästi ja tarkasti mataliakin RNA-tasoja mittaavat määritykset, Turun yliopistossa väittelevä Väänänen kertoo.

Molekyylitason muutoksia tapahtuu jo ennen kasvaimen syntymistä

Tutkimuksessa löydettiin molekyylitason eroja histologian eli kudoksen mikroskooppisen tutkimuksen perusteella normaaliksi määritellyistä eturauhaskudoksista sen mukaan, oliko kudos peräisin terveestä vai kasvaimen jossain kohtaa sisältävästä eturauhasesta.

– Esimerkiksi TMPRSS2-ERG-fuusiogeenin RNA:ta löydettiin eturauhassyöpäpotilaiden histologisesti normaalista kudoksesta, vaikka terveissä eturauhasissa sitä ei ilmennyt lainkaan, Väänänen kertoo.

Samankaltaisia eroja terveen henkilön ja syöpäpotilaan normaalikudosten välillä löydettiin myös PCA3- ja SPINK1-geenien ilmenemisessä.

Normaalin solun muuttuminen syöpäsoluksi tapahtuu asteittain, ja syöpää enteileviä molekyylitason muutoksia voi tapahtua soluissa jo ennen mikroskoopilla tai silmillä havaittavan kasvaimen syntymistä. Kaikki muutokset eivät kuitenkaan välittömästi johda syöpäsoluksi muuttumiseen. Väänäsen tutkimuksessa tehdyt havainnot ovatkin todennäköisesti näitä varhaisia muutoksia. Ilmiö on eturauhassyövän lisäksi laajalti tunnettu useiden muidenkin syöpien yhteydessä.

Normaalikudoksen muutoksia voitaisiin hyödyntää diagnostiikassa

Eturauhassyövän ilmaantuvuus on jatkuvassa kasvussa, ja sen diagnosoinnissa ja taudin ennustamisessa on edelleen useita haasteita.

– Aggressiivisen tyypin syöpätapausten tunnistaminen hitaasti etenevien, jopa hoitoa tarvitsemattomien syöpien joukosta on nykyisillä menetelmillä vaikeaa. Lisäksi edustavien kudoskoepalojen ottaminen eturauhasesta on ultraääniohjauksesta huolimatta haastavaa. Mikäli koepalaneula ei osu syöpäkasvaimeen, voi tauti jäädä huomaamatta, Väänänen sanoo.

Herkkien molekyylitason määritysten avulla normaalikudoksestakin saatava lisäinformaatio voisi kenties auttaa jälkimmäisessä ongelmassa.

– Tällä hetkellä eturauhassyövän diagnosointi perustuu pohjimmiltaan potilailta otettujen koepalojen mikroskooppisiin kudostutkimuksiin, mutta mikäli myös geenien RNA-tasoja määritettäisiin samoista koepaloista, mahdollista syövän riskiä saatettaisiin pystyä arvioimaan paremmin, Väänänen ehdottaa.

***

Perjantaina 3. lokakuuta 2014 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Biocity, Presidentti-auditorio, Tykistökatu 6, Turku) julkisesti tarkastettavaksi filosofian maisteri Riina-Minna Pauliina Väänäsen väitöskirja ”Quantitative analysis of novel prostate cancer markers in tissue” (Uusien eturauhassyöpämerkkiaineiden kvantitatiivinen analysointi kudoksesta). Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Guido Jenster Erasmus Medical Centeristä Alankomaista ja kustoksena professori Kim Pettersson.

FM Riina-Minna Väänänen on syntynyt 1980 Pirkkalassa ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1999 Joensuun lyseon lukiosta. Filosofian maisteriksi Väänänen valmistui 2007 Turun yliopistosta, jossa hän parhaillaan toimii projektitutkijana. Väitös kuuluu molekulaarisen biotekniikan ja diagnostiikan alaan.

Luotu 25.09.2014 | Muokattu 26.07.2021