Väittelijä kyseenalaistaa ilmastonmuokkauksen eettiset perusteet (Väitös: VTM Sanna Joronen, 6.11.2015, filosofia)
Ilmastonmuokkausta on ehdotettu yhdeksi vaihtoehdoksi ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Etiikan tutkija Sanna Joronen toteaa Turun yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa, että ilmaston muokkaamiseen liittyy useita eettisiä ongelmia.
Turun yliopiston tiedote 29.10.2015
Suunnitelmat ilmaston muokkaamiseksi muodostavat Jorosen mukaan monimutkaisten eettisten kysymysten sarjan koskien ihmiskunnan ja elinympäristömme tulevaisuutta.
– Mikäli ilmastonmuokkausta pidetään eräänlaisena suunnitelma B:nä, ei oteta huomioon sitä, että muokkaus edellyttää sitoutumista kasvihuonekaasujen hillinnän lisäksi myös laajoihin sosiaalisiin muutoksiin. Ilmastonmuutoksen ihmiskunnalle asettamia haasteita ei pystytä selvittämään yksinomaan teknisillä ratkaisuilla, Joronen sanoo.
Ilmastonmuokkauksella viitataan keinotekoisiin menetelmiin maapallon viilentämiseksi. Maapallolle tulevaa auringon säteilyä voitaisiin vähentää esimerkiksi viemällä avaruuteen heijastavia peilejä.
– Pahimmillaan ilmastonmuutoksen haitallisten vaikutusten voidaan katsoa johtavan niin sanottuun ilmastohätätilaan, johon ilmastonmuokkausta on ehdotettu yhtenä tai jopa parhaana lääkkeenä. Perusteena on, että kasvihuonekaasujen hillinnän ja päästövähennysten katsotaan olevan toistaiseksi riittämättömiä keinoja ilmastonmuutoksen haittojen vähentämiseksi, Joronen sanoo.
Vaikka ilmastonmuokkaamiseen liittyvä tekninen osaaminen olisi riittävällä tasolla, etiikan tutkija ei uskaltaisi näyttää toimien suunnittelulle ja toteuttamiselle vihreää valoa.
– Ratkaisematta on vielä useita eettisiä ja oikeudellisia kysymyksiä. Tämä tieteisfiktiolta kuulostava kummajainen voisi käytännössä olla toteutettavissa, mutta tekniset toteutusmahdollisuudet eivät vielä tarkoita sitä, että hanke olisi eettiseltä näkökannalta toteuttamiskelpoinen.
Ilmastonmuokkauksen taustalla piilee useita motiiveja
Joronen esittelee väitöskirjassaan myös uuden soveltavan etiikan tutkimusalueen, sääetiikan. Se on ilmastoetiikan osa-alue, jossa kiinnitetään huomiota ajallisesti ja paikallisesti rajattuihin sään- ja ilmastonmuokkaukseen liittyviin eettisiin ja poliittisiin kysymyksiin.
– Sään- ja ilmastonmuokkaus ei ole mikään uusi ilmiö, mutta laajamittaiset ideat ilmastonmuokkauksesta ovat nousseet tutkijayhteisössä keskustelun aiheiksi vasta ilmastonmuutoksen myötä. Säänmuokkaus koskee laajuudeltaan suppeampaa aluetta kuin ilmastonmuokkaus, mutta sisältää samanlaisia eettisiä ongelmia kuin laajemmassa mittakaavassa toteutettavaksi suunniteltu ilmastojärjestelmän muokkaus, Joronen toteaa.
Jorosen mukaan on olemassa erilaisia motiiveja muokata säätä ja ilmastoa alkaen sadon parantelusta aina strategiseen sodankäyntiin saakka. Muokkaustoimien eettistä oikeutusta ei hänen mukaansa kuitenkaan voida arvioida yksinomaan haittojen ja hyötyjen perusteella.
– On otettava huomioon muun muassa taustamotiivit, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvät kysymykset sekä laajamittaiset ja mahdollisesti ennalta arvaamattomat vaikutukset biosfääriin eli elonkehään, Joronen huomauttaa.
***
Perjantaina 6. marraskuuta 2015 kello 12.00 esitetään Turun yliopistossa (Publicum, luentosali Pub3, Assistentinkatu 7, Turku) julkisesti tarkastettavaksi valtiotieteiden maisteri Sanna Jorosen väitöskirja Climate Change and Ethics of Geoengineering – Implications Of Climate Emergency Ethics. Virallisena vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Finn Arler (Aalborg University) ja kustoksena yliopistonlehtori Markku Oksanen Itä-Suomen yliopistosta.
VTM Sanna Joronen on syntynyt vuonna 1977 ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1996 Rauman lyseon lukiosta. Valtiotieteiden maisteriksi Joronen valmistui 2007. Väitös kuuluu filosofian alaan.