Valkuaisvirtsaisuus voi kumota diabetespotilaan liikunnan hyödyt (Väitös LL Teemu Vepsäläinen 4.10.2013)

27.09.2013

Yksilöllisten hoitokeinojen valinnan merkityksellisyys korostuu tyypin 2 diabetespotilaiden hoidossa. Esimerkiksi diabetekseen liittyvä valkuaisvirtsaisuus saattaa osittain kumota matalan verenpaineen ja liikunnan hyödyt. Tulokset paljastuivat lääketieteen lisensiaatin Teemu Vepsäläisen Turun yliopistoon tekemässä väitöstutkimuksessa.

Turun yliopiston tiedote 27.9.2013

Vepsäläisen väitöskirja koostuu neljästä osatutkimuksesta, jotka lähestyvät tyypin 2 diabeteksen hoitoa eri näkökulmista. Tutkimuksen aikana paljastui useampia tekijöitä, jotka korostivat yksilöllisen hoidon merkitystä.

– Ajatellaan vaikka liikunnan vaikutusta. Siitä ei ollut sairauden hoidon kannalta hyötyä niillä potilailla, joiden virtsassa oli valkuaista. Sen sijaan ne potilaat, joilla ei ollut virtsassa valkuaista, hyötyivät liikunnasta, Vepsäläinen sanoo.

Myös elimistön kroonisesta tulehdustilasta kertova arvo antaa viitteitä riskeistä.

Kohonnut herkkä-CRP kuvaa matala-asteista kroonista tulehdusta sekä ennustaa sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta, jolloin keinot vähentää tulehdusta mahdollisesti vähentävät myös riskejä. Tutkimuksessa havaittiin, että mikäli herkkä-CRP oli koholla, liikunta vähensi sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta, mutta diabeetikot, joilla oli matala herkkä-CRP ei liikunta riskiä pienentänyt.

Vepsäläinen havaitsi myös, että valkuaisvirtsaisuuden rinnalla vallitseva liian alhainen verenpaine on tyypin 2 diabetespotilaille riski.

– Mikäli henkilön virtsassa oli valkuaista ja samaan aikaan hänen systolinen verenpaineensa, niin kutsuttu yläpaine alittaa 130 mmHg, kuolleisuus lisääntyy. Siis toisin kuin nykyisten verenpainesuositusten mukaan olisi olettanut, Vepsäläinen sanoo.

Sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden riski vähentyi, jos diabeetikko oli fyysisesti aktiivinen eikä hänellä ollut valkuaista virtsassa.

– Paras ennuste oli potilailla, joilla verenpaine oli välillä 130-139 mmHg. Mikäli virtsassa ei ollut valkuaista, matala verenpaine oli yhteydessä vähentyneeseen kuolleisuuteen. Kuitenkaan tämä yhteys ei saavuttanut tilastollista merkitsevyyttä.

Pidentynyt P-aalto kertoo aivohalvausriskistä

Väitöskirjan tulokset viittaavat varhaiseen sydän- ja verisuonitautien ehkäisyn tärkeyteen jo ennen merkittävien ja usein peruuttamattomien komplikaatioiden ilmaantumista.

– Tulokset korostavat yksilöllisen hoidon tärkeyttä sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden ehkäisyssä sekä auttavat tyypin 2 diabeetikkojen sydän- ja verisuonisairauksien ennustamisessa, Vepsäläinen sanoo.

Virtsassa olevan valkuainen, EKG sekä verenpaine mitataan vuotuisissa diabeteskontrolleissa. Kaikkea tietoa ei kuitenkaan hyödynnetä.

– Toistaiseksi vähälle huomiolle on jäänyt sydämen eteisten kuormitusta kuvaava P-aalto, jonka pidentyminen on liitetty eteisvärinään ja jopa aivohalvauskuolleisuuteen. Niillä tyypin 2 diabeetikoilla, joilla oli oireinen sydän- ja verisuonisairaus, pidentyneellä P-aallolla näytti tutkimuksessani olevan yhteys lisääntyneeseen aivohalvauskuolleisuuteen, Vepsäläinen sanoo.

Diabeteksen huono hoito lisää muitakin riskejä

Tyypin 2 diabetes on yksi nopeimmin kasvavista kansansairauksista maailmassa. Pelkästään Suomessa tautia arvioidaan sairastavan jo yli 500 000 ihmistä, joista puolet ei tiedä itse sairastavansa tätä.

Tyypin 2 diabetesta sairastavilla on 2–4 kertaa niin suuri riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin kuin diabetesta sairastamattomilla. Lisäksi diabetekseen voi liittyä pienten verisuonten sairauksia kuten nefropatiaa eli munuaissairautta. Ne kaikki kuormittavat potilasta, tämän omaisia sekä terveydenhuoltoa.

– Näiden muiden sairauksien komplikaatiot ovat yhteydessä etenkin huonosti hoidettuun diabetekseen ja ennustavat myös itsenäisesti kuolleisuutta, Vepsäläinen toteaa.

Väitöskirja pohjautuu Itä–Länsi -tutkimukseen, jossa seurattiin reilua tuhatta 45–64-vuotiasta tyypin 2 diabeetikkoa 18 vuoden ajan tai heidän kuolemaansa asti. Alkututkimus suoritettiin vuosina 1982-1984 Turussa ja Kuopiossa. Osallistujille tehtiin kattava kliininen tutkimus, jossa selvitettiin mm. sepelvaltimotaudin olemassaoloa ja riskitekijöitä, sekä diabetekseen liittyviä verisuonikomplikaatioita, kuten munuaissairautta.

****

Perjantaina 4. lokakuuta 2013 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Mikron auditorio, Kiinamyllynkatu 13) julkisesti tarkastettavaksi lääketieteen lisensiaatti Teemu Vepsäläisen väitöskirja ”Factors predicting mortality in type 2 diabetic patients: With special reference to physical exercise, blood pressure, proteinuria, inflammation and P wave duration” (Tekijät, jotka ennustavat kuolleisuutta tyypin 2 diabeetikoilla. Erityisesti fyysinen aktiivisuus, verenpaine, proteinuria, inflammaatio ja P-aallon kesto). Virallisena vastaväittäjänä toimii dosentti, ylilääkäri Heikki Oksa Tampereen yliopistollisesta sairaalasta ja kustoksena professori Tapani Rönnemaa.

LL Teemu Vepsäläinen on syntynyt vuonna 1983 Helsingissä ja kirjoittanut ylioppilaaksi 2002 Ressun lukiosta. Hän on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi 2012 Turun yliopistosta. Vepsäläinen toimii terveyskeskuslääkärinä Keravan terveyskeskuksessa. Väitös kuuluu sisätautiopin alaan.

Luotu 27.09.2013 | Muokattu 07.07.2021