Varhainen stressialtistus vaikuttaa vauvan itsesäätelyyn – vaikutukset kuitenkin vähäisiä ja yksilöllisiä (Väitös: PsM, KM Saara Nolvi, 1.12.2017, lastenpsykiatria)

23.11.2017

Sikiöaikaisen ja vauvavaiheen stressialtistuksen tiedetään vaikuttavan lapsen tunne-elämän kehitykseen. Tällä hetkellä tiedetään kuitenkin melko vähän siitä, ketkä ovat erityisen alttiita stressin vaikutuksille. PsM Saara Nolvi selvitti Turun yliopistoon tekemässään väitöskirjatutkimuksessa varhaisen stressialtistuksen, kuten äidin psyykkisen oireilun ja rintamaidon stressihormonipitoisuuden, vaikutusta vauvan pelkoreagoivuuteen ja itsesäätelykykyyn. Nolvi selvitti tutkimuksessaan myös, miten vauvan sukupuoli ja altistuksen ajoitus ohjaavat stressin vaikutusta kehitykseen.

​Turun yliopiston tiedote 23.11.2017

Voimakkaalle stressille altistumisen joko raskausaikana tai vauvavaiheessa tiedetään olevan yksi lapsen kehityksen riskitekijä. Nykytiedon valossa stressi vaikuttaa kuitenkin eri ihmisiin varsin eri tavoin.

– Vanhemmat ovat usein huolissaan kokemastaan stressistä ja sen vaikutuksesta lapseen. Stressi on kuitenkin kehitykselle välttämätön asia. Lisäksi stressille altistuminen näyttää vaikuttavan lapsiin eri tavoin, minkä vuoksi yksiselitteisiä johtopäätöksiä vaikutuksista yksilötasolla on vaikeaa tehdä, Saara Nolvi toteaa.

Esimerkiksi äidin psyykkinen oireilu voi heijastua äidin stressinsäätelyjärjestelmien toimintaan tai vanhemmuuteen, ja siten altistaa lasta stressille. Nolvi havaitsi väitöstutkimuksessaan, että äidin psyykkisellä oireilulla oli yleisväestöstä kerätyssä tutkimusaineistossa vain pieni vaikutus vauvan tunne-elämän piirteisiin, kuten pelkoreagoivuuteen ja toiminnanohjauskykyyn, jolla viitataan itsesäätely- ja muistitaitoihin. Lisäksi vaikutus oli erilainen poika- ja tyttövauvoilla: äidin oireet olivat voimakkaammin yhteydessä tyttövauvojen tunne-elämän kehitykseen ensimmäisen vuoden aikana.

– Tämänhetkisen näkemyksen mukaan varhainen stressialtistus saattaa näkyä herkemmin tyttöjen kuin poikien tunnereagoinnissa ja -säätelyssä. Aikaisempi tutkimustieto toisaalta viittaa siihen, että pojilla varhainen stressialtistus heijastuisi esimerkiksi tiedolliseen ja motoriseen kehitykseen, joita meidän tutkimuksessamme ei mitattu. Erot liittyvät mahdollisesti tyttöjen ja poikien aivojen rakenteellisiin ja toiminnallisiin eroavaisuuksiin sekä taitojen erilaiseen kehitystahtiin tytöillä ja pojilla, Nolvi selventää.

Myös stressin jatkuvuudella ja ajoituksella läpi raskaus- ja vauva-ajan oli erilainen vaikutus lapsen pelkoreagoivuuteen ja toiminnanohjaukseen. Tutkimustulokset vahvistavat sitä käsitystä, että stressin vaikutukset lapseen riippuvat lukuisista lapsen ja hänen kasvuympäristönsä ominaisuuksista.

Myös rintamaidon stressihormonipitoisuus voi ohjata lapsen kehitystä

Tutkimuksen yhtenä osana Nolvi selvitti myös rintamaidon stressihormoni kortisolin pitoisuuden vaikutusta lapsen pelkoreagoivuuteen. Korkeampi stressihormonipitoisuus oli yhteydessä tyttövauvojen voimakkaampaan pelkoreagointiin. Aiemmat tutkimukset aiheesta on tehty pääasiassa eläimillä.
 
– Vaikka imetyksen myönteisestä vaikutuksesta lapsen kehitykseen on paljon tietoa, emme oikeastaan tiedä paljonkaan siitä, millä tavoin rintamaito välittää lapselle tietoa ympäristöstä. Tämän teeman ympärille on syntymässä kokonaan uusi tutkimusalue, jolla voi olla merkitystä imetyksen vaikutusten ymmärtämisessä, Nolvi sanoo.

Tutkimus on osa monitieteistä syntymäkohorttia

Väitöskirjatutkimus on osa FinnBrain-syntymäkohorttitutkimusta, jossa selvitetään monitieteisesti ympäristön ja perimän vaikutusta lapsen kehitykseen. Mukana on yli 4000 lapsiperhettä, joita seurataan raskausajasta pitkälle aikuisuuteen.

Väitöskirjatutkimuksessa hyödynnettiin vuosina 2011–2016 kerättyä kyselyaineistoa sekä 8 kuukauden iässä kerättyä kokeellista havainto- ja testausaineistoa noin 400 perheen osalta. Tutkimuksessa Nolvi tarkastelee poikkeuksellisen monitieteellisellä tavalla biologisen ja psykologisen stressialtistuksen vaikutusta lapsen varhaiseen tunne-elämään ja itsesäätelyn kehitykseen. Tämä poikkitieteellisyys näkyy erinomaisesti myös siinä, että Nolvin vastaväittäjänä toimii psykobiologian professori Carolina de Weerth Radboudin yliopistosta Hollannista.

***

PsM, KM Saara Nolvi esittää väitöskirjansa The Role of Early Life Stress in Shaping Infant Fear Reactivity and Executive Functioning - Findings from the FinnBrain Birth Cohort Study julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 1.12.2017 kello 12 (Turun yliopisto, Medisiina, Osmo Järvi -luentosali, Kiinamyllynkatu 10, Turku).

Vastaväittäjänä toimii professori Carolina de Weerth, Radboud Universiteit, Alankomaat ja kustoksena professori André Sourander, Turun yliopisto. Tilaisuus on englanninkielinen.

PsM, KM Saara Nolvi on syntynyt vuonna 1988 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Ruoveden yhteiskoulun lukiossa vuonna 2007. Nolvi suoritti korkeakoulututkintonsa Jyväskylän yliopistossa vuosina 2011 (KM) ja 2013 (PsM). Väitöksen alana on lastenpsykiatria. Nolvi työskentelee Turun yliopistossa tohtorikoulutettavana.

Väittelijän yhteystiedot: p. 0505240343, saara.nolvi@utu.fi 

Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/nolvi_saara.jpg

Väitöskirja on julkaistu sähköisenä http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7016-2 


 

Luotu 23.11.2017 | Muokattu 23.11.2017