Yhdessä enemmän matemaattista osaamista: vanhempien ja varhaiskasvatuksen suotuisat vaikutukset lapsen taitoihin (Väitös: KM Anne Sorariutta, 9.12.2017, kasvatustiede)

​Turun yliopiston tiedote 4.12.2017

Sorariutan väitöstutkimuksessa selvitettiin, millaisia lyhyt- ja pitkäaikaisvaikutuksia vanhempien ohjausvuorovaikutuksen eri piirteillä leikkitilanteessa ja varhaiskasvatuksen määrällä on lapsen esimatemaattisiin taitoihin varhaislapsuudessa ja matematiikan osaamiseen peruskoulun päättövaiheessa.

– Vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksen yhteyksiä lapsen matemaattisiin taitoihin on tutkittu hyvin vähän eikä niitä ole huomioitu varhaiskasvatuksen tutkimuksissa, Sorariutta kertoo.

Mitä taitavammin vanhemmat ohjasivat lasta kahden vuoden iässä ja mitä enemmän lapsi osallistui varhaiskasvatukseen kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana, sen paremmat esimatemaattiset taidot lapsella oli kolme- ja neljävuotiaana.

Äidin ja isän lapselle antama itsenäisen toiminnan tuki ja oppimisen ohjaus leikkitilanteessa ennustivat suotuisasti lapsen avaruudellisen hahmottamisen ja lukumäärän tunnistamisen taitoja ja varhaiskasvatukseen osallistuminen lapsen suoriutumista lukumäärään liittyvissä tehtävissä.

– Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjen ja toimintojen tulisi tukea monipuolisesti esineen lukumäärään, kokoon, muotoon ja sijaintiin liittyviä taitoja, Sorariutta toteaa. 

Äidin ja isän ohjausvuorovaikutuksen yhdenmukaisuus

Väitöstutkimuksessa tutkittiin vanhempien ohjausvuorovaikutuksen yhdenmukaisuutta, mikä on Sorariutan mukaan harvinaista mutta välttämätöntä luotettavien johtopäätösten tekemiseksi.

– Äidit ja isät tukivat lapsensa itsenäistä toimintaa ja ohjasivat lapsensa oppimista samalla tavalla. Määrällisesti äidit ja isät tukivat yhtä paljon lastensa itsenäistä toimintaa, kun taas äidit ohjasivat lasten oppimista keskimäärin enemmän kuin isät, Sorariutta kertoo.

Vanhempien ohjausvuorovaikutuksen yhteydet olivat yhdenmukaisempia lapsen lukumäärän tunnistamistaitoihin, kun taas isän ja lapsen vuorovaikutuksella oli enemmän yhteyksiä lapsen avaruudellisen hahmottamisen taitoihin kuin äidin ja lapsen vuorovaikutuksella.

– Tulokset vahvistavat näkemystä äidin ja isän pikemminkin samanlaisesta kuin erilaisesta vanhemmuudesta, Sorariutta sanoo. 

Ohjausvuorovaikutuksen kauaskantoiset vaikutukset

Vanhemman ohjausvuorovaikutuksen yhteyksien seuranta oli tutkimuksessa poikkeuksellisen pitkä. Mitä taitavammin äiti tuki yksivuotiaan lapsensa itsenäistä toimintaa leikin aikana, sitä paremmin lapsi menestyi matematiikassa yhdeksännellä luokalla.

– Näyttää siltä, että äidin toiminta lapsen varhaisessa ikävaiheessa saa liikkeelle prosessin, jossa itsenäiseen toimintaan kannustettu lapsi uskaltaa rohkeasti tarttua uusiin haasteisiin. Lapsen itsenäisyyden kokemukset yhdessä pystyvyyden kokemusten kanssa valmistavat lasta jo hyvin varhaisesta iästä lähtien suoriutumaan nuoruusiän akateemisista vaatimuksista, Sorariutta toteaa. 

***

KM Anne Sorariutta esittää väitöskirjansa ”Yhdessä enemmän matemaattista osaamista” – äidin ja isän ohjausvuorovaikutus ja varhaiskasvatuksen määrä lapsen kehityksen ennustajina julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 9.12.2017 kello 12 (Turun yliopisto, Educarium, Edu1 -luentosali, Assistentinkatu 5, Turku).

Vastaväittäjänä toimii professori Marja-Leena Laakso (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena professori Maarit Silvén (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen.

KM Anne Sorariutta on syntynyt vuonna 1961 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Puolalanmäen lukiossa Turussa vuonna 1979. Sorariutta suoritti korkeakoulututkintonsa vuonna 2009 (KM) Turun yliopistossa. Väitöksen alana on kasvatustiede. Sorariutta työskentelee Turun yliopistossa projektitutkijana.

Väittelijän yhteystiedot: p. 0414336180, anne.sorariutta@utu.fi

Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/sorariutta_anne.JPG

Väitöskirja on julkaistu sähköisenä http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7044-5