Yrityskohtaisten ryhmänormien määrä ja merkittävyys on lisääntynyt työoikeudessa (Väitös: OTK, KTM Jari Murto, 21.11.2015, työoikeus)
Paikallisen sopimisen, yhteistoimintamenettelyiden sekä työnantajan johtamis- ja hallinnoimisjärjestelmien kehittyminen ja laajeneminen ovat johtaneet siihen, että työntekijöitä ryhminä koskevien yrityskohtaisten normien määrä ja merkittävyys on lisääntynyt. OTK, KTM Jari Murto havaitsi väitöstutkimuksessaan, että yksittäisen työntekijän sidonnaisuus ryhmänormiin ei kuitenkaan ole aina yksiselitteinen.
Turun yliopiston tiedote 13.11.2015
Yrityskohtaisilla ryhmänormeilla voidaan tarkoittaa muun muassa työehtosopimusten perusteella sovittuja paikallisia sopimuksia sekä palkkaus- tai työaikajärjestelmiä, yhteistoimintamenettelyiden neuvottelutuloksia, työntekijäryhmä- tai työyksikkökohtaisia käytäntöjä tai työnantajan tarjoamia henkilöstöetuuksia ja tulospalkkiojärjestelmiä.
Yrityskohtaisten ryhmänormien asema ja vaikutus on ollut tähän asti työoikeudellisessa normituksessa jäsentymätön. Jari Murto selvittää väitöstutkimuksessaan ryhmänormien asemaa sekä niihin liittyviä oikeudellisia tulkintakysymyksiä.
Yksi keskeinen kysymys ryhmänormien soveltamisessa liittyy siihen, onko yksittäinen työntekijä sidottu ryhmänormiin. Väittelijän mukaan yksittäisen työntekijän sidonnaisuus vaihtelee eri ryhmänormien välillä, mikä on omiaan aiheuttamaan oikeudellisia tulkintaongelmia.
Lainsäädännössä selkeytettävä henkilöstön edustajan asemaa
Koska työvoiman käyttö yrityksessä on ryhmäilmiö, Murto puoltaa tutkimuksessaan pääsääntöisesti yksittäisen työntekijän sidonnaisuutta omaa ryhmään koskevaan ryhmänormiin. Tätä puoltaa myös työnantajaa velvoittava lakisääteinen työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimus.
– Jos sen sijaan yksittäinen työntekijä on nimenomaisesti sopinut asiasta omassa työsopimuksessa ryhmänormista poikkeavasti, voisi tämä antaa työntekijälle mahdollisuuden jättäytyä ryhmänormin soveltamisen ulkopuolelle, Murto toteaa.
– Tutkimustulosten perusteella näyttäisi siltä, että lainsäädännössä olisi tarpeen selkeyttää henkilöstön edustajan asemaa ja tarkentaa, miten henkilöstön edustajan tekemät erilaiset ryhmänormit sitovat yksittäistä työntekijää.
Murron mukaan henkilöstön edustajan aseman selkeyttäminen on keskeistä myös mietittäessä paikallisen sopimisen kehittämistä. Myös työntekijäryhmän edustajan mahdollisuutta nostaa ryhmäkanne, johon yksittäinen työntekijä voisi liittyä, voisi tulla harkittavaksi työntekijöiden oikeussuojan parannuksena.
**
Lauantaina 21. marraskuuta 2015 esitetään Turun yliopistossa julkisesti tarkastettavaksi oikeustieteen kandidaatti Jari Murron väitöskirja Ryhmänormit yrityksessä. Tutkimus työntekijäryhmiä koskevien normien asemasta. Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Niklas Bruun (Svenska handelshögskolan) ja kustoksena professori Seppo Koskinen (Turun yliopisto).