Avoimen väylän opintoihin suositellaan usein varaamaan vähintään kaksi lukuvuotta. Netta Marttila päätti tavoitella opiskelupaikkaa kuitenkin jo ensimmäisessä haussa, vaikka se tarkoitti poikkeuksellisen tiivistä opiskelutahtia. Määrätietoinen työ palkittiin lopulta opiskelupaikalla Turun yliopiston oikeustieteellisessä, jonka hän saavutti suorittamalla 101 opintopistettä vain seitsemässä kuukaudessa.
Netta toimii oikeustieteellisen tiedekunnan avoimen yliopisto-opetuksen opiskelijoiden mentorina sekä uusien tutkinto-opiskelijoiden tuutorina lukuvuonna 2026 - 2027.
– Oikeustieteen opiskelu oli minulle pitkään haave, jota en uskaltanut sanoa ääneen. Se tuntui kaukaiselta tavoitteelta ihmiselle, joka ei koskaan pitänyt itseään erityisen lahjakkaana opiskelijana.
Oikishaaveeni sai alkunsa jo yläasteella, kun en tiennyt yhtään, mitä haluaisin tulevaisuudeltani. Olin keskiverto opiskelija, eikä mikään oppiaine saanut minua erityisesti innostumaan. Siksi ajattelin, ettei opiskelu voisi koskaan olla minulle aidosti mielekästä. Ajatus oikeustieteestä kävi usein mielessäni, mutta torppasin sen aina saman tien. Olin vakuuttunut siitä, että oikikseen pääsevät vain kympin oppilaat eikä minulla olisi mitään mahdollisuuksia päästä sinne.
Lukiossa huomasin kuitenkin palaavani samaan haaveeseen yhä uudelleen. Lukion lakitiedon kurssi oli ensimmäinen koulukurssi, jonka sisältö aidosti innosti minua. En puhunut ajatuksistani jatko-opinnoista kenellekään, mutta useampi läheiseni sanoi näkevänsä minussa juristin työhön sopivia piirteitä. Jokainen kommentti sai minut uskomaan hieman enemmän siihen, ettei haave ehkä ollutkaan niin kaukaa haettu. Samalla ymmärsin, että olin luopunut haaveestani liian aikaisin vain siksi, etten uskonut sopivani siihen mielikuvaan, joka minulla oli tyypillisestä oikisopiskelijasta.
Askeleet haaveesta tavoitteeksi
Jossain vaiheessa huomasin, etten enää etsinyt syitä sille, miksi en voisi päästä oikikseen, vaan aloin etsiä keinoja päästä sinne. Etsin jo lukion ensimmäisenä vuonna tietoa eri hakureiteistä oikeustieteelliseen. Silloin törmäsin ensimmäistä kertaa avoimeen yliopistoon ja avoimen väylään. Lukion alussa tekemäni muutamat avoimen opinnot olivat minulle kuitenkin enemmänkin tapa testata itseäni kuin suunnitelma päästä yliopistoon. Jo muutama avoimen kurssi riitti muuttamaan käsitykseni itsestäni opiskelijana. Ymmärsin, ettei ongelma ollut koskaan siinä, etten osaisi opiskella. En ollut vain vielä löytänyt aihealuetta, jonka eteen olin valmis tekemään töitä.
Abivuonna päätin panostaa tavoitteeseeni täysillä. Käytin ylioppilaskirjoituksiin valmistautumisen sijaan lähes kaiken aikani oikeustieteen valintakokeisiin lukemiseen. Keväällä 2024 opiskelupaikka jäi kuitenkin vielä saavuttamatta. Pettymys oli suuri, mutta tällä kertaa en jäänyt siihen kiinni. Aloin heti pohtia, mikä olisi seuraava askel kohti tavoitettani.
Päätin, etten halunnut käyttää seuraavaa vuotta vain odottamiseen. Halusin, että jokainen päivä veisi minut lähemmäs tavoitettani. Avoin väylä tuntui oikealta reitiltä, sillä siinä ratkaisee pitkäjänteinen sitoutuminen opiskeluun ja tavoitetta voi edistää joka päivä.
Avoimen väylän opinnot yhdessä lukuvuodessa
Perehtyessäni avoimen väylän hakuun törmäsin usein samaan neuvoon: opintoihin kannattaisi varata vähintään kaksi lukuvuotta. Tarvittava opintopistemäärä ja hyvä keskiarvo tuntuivat yhdistelmältä, jota harva piti realistisena saavutuksena yhdessä lukuvuodessa. En ollut siinä vaiheessa myöskään kuullut vielä kenestäkään, joka olisi onnistunut tavoitteessa niin lyhyessä ajassa.
Halusin kuitenkin päästä Turun yliopiston oikeustieteelliseen avoimen väylän kautta jo seuraavassa haussa. Rakensin opintosuunnitelman itsenäisesti: laskin opintopisteitä, vertailin kurssien aikatauluja ja mietin, missä järjestyksessä opinnot kannattaisi suorittaa. Kun suunnitelma alkoi hahmottua, päätin sitoutua siihen täysillä.
Seuraavista kuukausista tuli elämäni intensiivisimmät. Kävin samaan aikaan osa-aikatyössä, joten lähes jokainen päivä oli suunniteltava etukäteen. Huomasin nopeasti, että pienikin lipsuminen vaikutti koko aikatauluun, sillä käynnissä saattoi olla jopa seitsemän tenttiperiodia yhtä aikaa. Opiskelin usein kirjastossa tai kahviloissa, sillä koin keskittyväni niissä paremmin kuin kotona. Rakensin lähes jokaisesta kurssista omat muistiinpanot, taulukot ja kertausmateriaalit, jotta kokonaisuudet pysyivät hallinnassa.
Kevään edetessä aloin ymmärtää, että epärealistiselta vaikuttanut tavoite olikin oikeasti mahdollista saavuttaa. Seitsemän kuukauden määrätietoisen työn jälkeen olin suorittanut 101 opintopistettä ja opiskelupaikka oikeustieteellisestä avoimen väylän kautta varmistui heittämällä!
Tutkinto-opintoja ja mentorointia
Vasta tutkinto-opintojen alettua ymmärsin, että avoin yliopisto oli antanut minulle paljon muutakin kuin opiskelupaikan. Opintojen aikana löysin tavan opiskella, joka toimii minulle edelleen. Se on auttanut minua hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia, omaksumaan uutta nopeasti ja pitämään opiskelun hallinnassa myös tutkinto-opinnoissa. Samoista taidoista on ollut hyötyä myös työelämässä.
Muistan hyvin, miten paljon kaipasin avoimen aikana konkreettisia kokemuksia ihmisiltä, jotka olivat kulkeneet saman reitin ennen minua. Avoimen opiskelijana huomasin välillä olevani aika yksin omien pohdintojeni kanssa. Siksi tuntuu hienolta päästä nyt itse mentoriksi. Toivon voivani olla sellainen ihminen, jolle olisi itsekin aikanaan uskaltanut laittaa viestiä. Ehkä joku myös löytää tarinastani omille tavoitteilleen saman rohkaisun, jota itse aikanaan etsin.
Netta Marttila