Ohjeet Turun yliopistossa väittelevälle

Suomalaisissa yliopistoissa väitöskirjan tarkastusprosessi on kaksivaiheinen: siihen kuulu esitarkastus ja julkinen väitöstilaisuus. Esitarkastuksessa kaksi ulkopuolista asiantuntijaa arvioi käsikirjoituksen ja molempien tarkastajien täytyy kirjallisissa lausunnoissaan todeta, että käsikirjoitus täyttää väitöskirjalle asetetut vaatimukset. Täten esitarkastajat samalla puoltavat työn etenemistä toiseen vaiheeseen, julkiseen väittelyyn. Esitarkastuksella on määräaika, 2–3 kuukautta (tiedekunnasta riippuen).

Esitarkastuksen jälkeen työ arvioidaan lopullisesti julkisessa väitöstilaisuudessa, jossa tarkastuksesta vastaa 1–2 tiedekunnan nimeämää vastaväittäjää. Väitöstilaisuudessa vastaväittäjä johtaa työn kriittistä ja arvioivaa käsittelyä ja keskustelua. Suomalaisissa yliopistoissa väitöstilaisuus on julkinen ja kaikille avoin. Myös väitöstutkimuksen täytyy olla julkistettu ja yleisesti saatavilla viimeistään 10 päivää ennen väitöstä.

Arviointia varten saatetaan joissakin tiedekunnissa nimetä vastaväittäjän lisäksi myös arvostelutoimikunta, joka osallistuu sekä väitöskirjan että väitöstilaisuuden arviointiin.

    Väitöskirjaprosessi kaaviona
    1. Esitarkastajien lausuntojen saavuttua tiedekuntaan lausunnot toimitetaan tohtorikoulutettavalle. Väitöskirjan tekijälle varataan yliopistolain (2009/558) 44 §:n 2 momentin mukaan mahdollisuus antaa kirjallinen vastine esitarkastajien lausunnosta ennen väittelyluvan käsittelyä.​
       
    2. Riippuen tiedekunnasta, tohtorikoulutettava toimittaa esitarkastusprosessissa muokatun väitöskirjakäsikirjoituksensa tai kirjallisen selvityksen esitarkastuslausuntojen perusteella väitöskirjakäsikirjoitukseen tekemistään muutoksista tiedekuntaan (katso tiedekuntasi ohjeet).
       
    3. Tiedekunta päättää väittelyluvan myöntämisestä esitarkastajien lausuntojen perusteella. Väitöstilaisuuteen nimetään vastaväittäjä, kustos sekä mahdollinen arvostelutoimikunta. Joissakin tiedekunnissa väittelylupaa ja/tai vastaväittäjän ja kustoksen nimeämistä pitää hakea siihen tarkoitetulla lomakkeella (katso tiedekuntasi ohjeet).
       
    4. Väittelijä huolehtii yliopiston ohjeiden mukaisesta väitöstiedottamisesta.
       
    5. Väittelijä huolehtii väitöskirjan julkaisemisesta, mahdollisesta painatuksesta, julkistamisesta, painetun väitöskirjan jakelusta ja väitöstilaisuuden järjestelyistä.
    Väitöskirjakäsikirjoitus esitarkastukseen

    Väittelijä toimittaa tiedekuntaan väitöskirjan käsikirjoituksen sekä ehdotuksen esitarkastajien ja mahdollisesti jo vastaväittäjän ja kustoksen nimeämiseksi. Liitteenä on todistus suoritetusta Turnitin-tarkastuksesta ja muut tiedekunnan edellyttämät liitteet.

    Tiedekunta varmistaa, että esitarkastajat ovat esteettömiä ja päteviä sekä käsikirjoitus on sisällöllisesti ja muodollisesti valmis. Tiedekunta päättää esitarkastuksen aloittamisesta. Esitarkastusprosessin aikana noudatetaan tiedekunnan ohjeita menettelystä esitarkastajien kanssa.

    Esitarkastusprosessissa on tiedekuntakohtaisia eroja. Yhteistä kaikkia koskevaa ohjeistusta ei ole, vaan ohjeet tulee tarkistaa oman tiedekunnan www-sivuilta. Alla on esitetty prosessi Turun yliopistossa pääpiirteissään.

    Esitarkastusprosessi pääpiirteissään

    1. Esitarkastusprosessin aloittaminen

    • tohtorikoulutettava toimittaa tiedekuntaan väitöskirjan käsikirjoituksen sekä ehdotuksen esitarkastajien ja mahdollisesti jo vastaväittäjän nimeämiseksi; hakemuksessa on liitteinä Turnitin-todistus ja muut tiedekunnan edellyttämät liitteet
    • hakemuksen allekirjoittajina ovat tohtorikoulutettava, kaikki ohjaajat ja mahdollisesti oppi-/pääaineen vastuuhenkilö

    2. Esitarkastajien nimeäminen

    • tohtori-/jatkokoulutustoimikunta tai muu tiedekunnan määräämä asiantuntija varmistaa, että käsikirjoitus on sisällöllisesti ja muodollisesti valmis esitarkastukseen, ja että esitarkastajat ovat esteettömiä ja päteviä
    • dekaani tai johtokunta nimeää esitarkastajat

    3. Esitarkastus (2–3 kk riippuen tiedekunnasta)

    • tiedekunnasta toimitetaan tohtorikoulutettavalle tieto esitarkastajien nimeämisestä sekä ohjeet esitarkastajille
    • tiedekunnan ohjeiden mukaan joko tiedekunta tai tohtorikoulutettava lähettää käsikirjoituksen esitarkastajille
    • tiedekunta määrittelee esitarkastusprosessin aikaiset käytännöt tohtorikoulutettavan ja esitarkastajien yhteydenpidosta sekä väitöskirjan työstämisestä esitarkastusprosessin aikana

    4. Esitarkastajat toimittavat lausuntonsa tiedekuntaan

    Väittelylupa

    Väitöskirjan painattamiseen, julkaisuun, julkistamiseen ja julkiseen puolustamiseen tarvitaan väittelylupa tiedekunnalta.

    Tiedekunta (dekaani, varadekaani tai johtokunta) myöntää väittelyluvan sekä nimeää väitöstilaisuuden vastaväittäjän ja kustoksen. Turun kauppakorkeakoulussa, Humanistisessa tiedekunnassa, Kasvatustieteiden tiedekunnassa ja Yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa nimetään myös arvostelutoimikunta/arvosteluryhmä.

    Väittelylupa voidaan myöntää, kun

    1. väittelylupaa puoltavat esitarkastuslausunnot ovat saapuneet
    2. jatkotutkintoon vaadittavat opinnot on kokonaisuudessaan hyväksytysti suoritettu

    Väittelylupaan johtavassa prosessissa niin kuin esitarkastusprosessissakin on tiedekuntakohtaisia eroja. Yhteistä kaikkia koskevaa ohjeistusta ei ole, vaan ohjeet tulee tarkistaa oman tiedekunnan www-sivuilta. Alla on esitetty prosessi Turun yliopistossa pääpiirteissään.

    Väittelylupaan johtava prosessi pääpiirteissään

    1. Esitarkastajien lausuntojen saavuttua tiedekuntaan lausunnot toimitetaan tohtorikoulutettavalle. Väitöskirjan tekijälle varataan yliopistolain (2009/558) 44 §:n 2 momentin mukaan mahdollisuus antaa kirjallinen vastine esitarkastajien lausunnosta ennen väittelyluvan käsittelyä.
    2. Riippuen tiedekunnasta, tohtorikoulutettava toimittaa esitarkastusprosessissa muokatun väitöskirjakäsikirjoituksensa tai kirjallisen selvityksen väitöskirjakäsikirjoitukseen tekemistään muutoksista tiedekuntaan (katso tiedekuntasi ohjeet).
    3. Tiedekunta päättää väittelyluvan myöntämisestä esitarkastajien lausuntojen perusteella. Väitöstilaisuuteen nimetään vastaväittäjä, kustos sekä mahdollinen arvostelutoimikunta. Joissakin tiedekunnissa väittelylupaa ja/tai vastaväittäjän ja kustoksen nimeämistä pitää hakea siihen tarkoitetulla lomakkeella (katso tiedekuntasi ohjeet).
    Väitöskirjan julkaiseminen ja painatus

    Väittelijä päättää pääsääntöisesti itse, millä tavalla hän väitöskirjansa julkaisee. Yleisin toimintatapa on, että väitöskirja sekä julkaistaan verkossa että siitä painatetaan paperinen kirjaversio.

    Verkkojulkaiseminen edistää tieteen avoimuutta ja tieteellisen tiedon saatavuutta ja on siksi suositeltavaa. Väitöskirjaa ei välttämättä tarvitse painattaa kirjaksi, jos väittelijä julkaisee väitöskirjansa verkossa. Artikkeliväitöskirjan verkkoversiossa eivät ole mukana väitöskirjaan kuuluvat artikkelit. Väitöskirjaa ei tarvitse kuitenkaan julkaista verkossa, mikäli väittelijä ei sitä perustellusta syystä halua. Tällöin väitöskirja tulee painattaa.

    >> Ohjeet molempiin julkaisumuotoihin sekä vain sähköiseen julkaisemiseen (libguides)

    Yliopiston yhteisten muotovaatimusten mukaiset word-asiakirjapohjat Annales-julkaisusarjan väitöskirjalle (Annales fi ja Annales en):
    >> Annales Universitatis Turkuensis-sarjan graafiset ohjeet (libguides)

    Asiakirjapohjaa käytetään avuksi väitöskirjatekstin tuottamisessa ulkoasultaan oikeaan muotoon. Asiakirjapohjassa on valmiina esim. oikeat kirjasintyypit ja marginaalit.

    Huom: Word-pohjissa ei ole huomioitu tiedekuntakohtaisia vaatimuksia esim. otsikoinnissa ja kappalejärjestyksessä, eli ne tulee väittelijän lisätä tiedekunnan ohjeistuksen mukaan:

    Painatus

    Mikäli väitöskirja painatetaan, väittelijän on huolehdittava väittelyluvan saatuaan siitä, että painettu väitöskirja tulee julkiseen jakeluun viimeistään 10 päivää ennen väitöstilaisuutta. Kirjapainoon tulee ottaa yhteyttä jo hyvissä ajoin. Painoon voi olla yhteydessä ja kysellä painon työtilannetta ja aikatauluja jo ennen väittelyluvan saantia. Näin kannattaa toimia erityisesti silloin jos aikataulun tietää olevan kireä. Painatusprosessiin on hyvä varata aikaa noin 20 päivää. Jos väitöskirjan sisäsivujen taitto hoidetaan painossa (kansi, nimiölehti ja irtolehti taitetaan aina automaattisesti), painatusprosessiin pitää varata 30 päivää aikaa.

    Mikäli yliopiston painatustukea käytetään, painatuspaikka tulisi olla jokin yliopiston kilpailuttamista painotaloista. Yliopiston kilpailuttamia sopimuspainotaloja ovat:

    • Grano Oy (yhteyshenkilö: Ilkka Mäki, puh. 0400 783480, ilkka.maki@grano.fi)
    • Painotalo Painola Oy (yhteyshenkilö: Rauno Gustafsson, puh. 044 333 3000, rauno@painola.fi)
    • Paino-Kaarina Oy (yhteyshenkilö: Jani Johansson, jani.johansson@paino-kaarina.fi, puh. 040 5840 226)
    • AS Spin Press (yhteyshenkilö: Timo Kassinen, puh. +358 453 507 313, timo@spinpress.ee)

    >> Ohje väitöskirjan painattamiseen (PDF, sisältää tiedot tarjouspyyntöön ja tilaukseen)
     
    Vastuu teoksen oikoluvusta ja painoluvan (vedoksen hyväksyminen painamista varten) on väittelijällä. Myös vastuu teoksen ulkoasusta on väittelijällä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, että työ vastaa muotovaatimuksiltaan yliopiston ja oman tiedekunnan vaatimuksia ja että työstä löytyvät myös tiivistelmät sekä suomeksi että englanniksi.

    Yliopiston Annales-julkaisusarjan graafiset ohjeet kansiin ja sisäsivuihin (Annales graafinen ohje, pdf):
    >> Annales Universitatis Turkuensis-sarjan graafiset ohjeet (libguides)

    Painosmäärät

    >> Yliopiston ohje väitöskirjan minimipainatusmääristä ja jakelusta (PDF)

    Tarkentavia ohjeita saat omasta tiedekunnastasi (yhteystiedot alla).

    Painatustuki

    Väitöskirjan painattamista varten on mahdollista saada painatustukea. Painatustuki vaihtelee sen mukaan, julkaistaanko väitöskirja Turun yliopiston Annales Universitatis Turkuensis -sarjassa vai muualla. Mikäli yliopiston painatustukea käytetään, painatuspaikka tulisi olla jokin yliopiston kilpailuttamista painotaloista (lisätietoa hankintapäälliköltä, p. 050 383 9896).

    Painotalo toimittaa suoraan verkkolaskun yliopistolle. Laskutusohjeet löytyvät tiedostosta Ohje väitöskirjan painattamiseen (PDF). Laskutusta varten väittelijän tulee ilmoittaa tiedekuntakohtainen sisäinen tilaus (kustannuspaikan numero):

    Humanistinen tiedekunta: 26003181
    Lääketieteellinen tiedekunta: 26002330
    Kasvatustieteiden tiedekunta: 26003160
    Luonnontieteiden ja tekniikan tiedekunta: 2606000
    Oikeustieteellinen tiedekunta: 26001563
    Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta: 2603000

    Turun kauppakorkeakoulussa teoksen painopaikan voi valita vapaasti, ja väittelijä itse vastaa painon laskun maksamisesta. Väitöskirjan julkaisurahoitusta voi hakea Turun kauppakorkeakouluseuralta (hakemuksen saa TSE:n tohtoriohjelman koordinaattorilta), ja se maksetaan valmistumisen jälkeen.

    >> Turun kauppakorkeakoulun ohjeet

    Myös säätiöt ja rahastot myöntävät apurahoja väitöskirjan julkaisuun liittyviin kustannuksiin. Näistä saat lisätietoa Aurora-rahoitustietokannasta.

    Jakelu ja julkistaminen

    Väitöskirjan julkistamisella tarkoitetaan sitä, että väittelijä toimittaa väitöskirjansa yliopistolle.

    Väittelijä toimittaa sähköisenä julkaistavan väitöskirjan yliopiston pääkirjastoon julkaisuvalmiina tallenteena (pdf) 15 päivää ennen väitöstilaisuutta. Väitöskirja julkaistaan julkaisuarkistossa viimeistään 10 päivää ennen väitöstilaisuutta. Jos väitöskirja julkaistaan vain painettuna tai sekä sähköisenä että painettuna, painettu versio tulee luovuttaa yliopistolle viimeistään kymmenen päivää ennen väitöstilaisuutta klo 12:een mennessä osoitteeseen: Feeniks-kirjasto, Yliopistonmäki, 20014 TURUN YLIOPISTO.

    Dekaani voi myöntää julkistamiseen jatkoaikaa. Päätös jatkoajasta on toimitettava määräaikaan mennessä yllä mainittuun Feeniks-kirjastoon, jonne myös väitöskirjan painettu kappale valmistuttuaan toimitetaan julkaistavaksi sekä Julkaisemisen palveluihin osoitteeseen julkaisut@utu.fi.

    Painetun väitöskirjan jakelu

    >> Yliopiston ohje väitöskirjan minimipainatusmääristä ja jakelusta (PDF)

    Tarkentavia ohjeita saat omasta tiedekunnastasi (yhteystiedot alla). 

    Väitöskirja on toimitettava myös vastaväittäjälle ja kustokselle. Joissain oppiaineissa edellytetään väittelijän luovuttavan väitöskirjaansa myös muille tahoille. Asiaa voi tiedustella kustokselta.

    Väitöksestä tiedottaminen

    Väitöstiedote tarjoaa sinulle tilaisuuden kertoa tutkimuksestasi sekä harjoitella tutkimuksen popularisointia, tieteen tunnetuksi tekemistä.

    Väitösilmoitus

    Kun tiedekunta on myöntänyt sinulle painatusluvan sekä määrännyt vastaväittäjän ja kustoksen, saat tiedekunnalta väittelyluvan. Sen jälkeen voit täyttää väitösilmoituksen viestintäyksikköön väitöstiedotusta varten.

    Älä täytä väitösilmoitusta ennen, kun olet saanut tiedekunnalta väittelyluvan.

    > Tee väitösilmoitus viestinnälle

    Väitöstiedote - käyntikortti tutkimukseesi

    Väitöksestä laaditaan tiedote suomeksi. Väitöstiedote lähetetään valtakunnallisesti yli neljällesadalle tiedotusvälineelle ja toimittajalle. Tiedote voi toimia uutisena sellaisenaan tai juttuvinkkinä toimittajille, jotka kiinnostuessaan saattavat ottaa sinuun yhteyttä.

    Toimittajat tekevät mahdolliset haastattelut yleensä ennen väitöstilaisuutta. Siksi on hyvä varmistaa, että olet väitösviikolla tavoitettavissa puhelimitse.

    Viestintäyksikkö auttaa laatimaan lopullisen tiedotteen

    Laadi suomenkielistä tiedotetta varten mieluiten alle sivun mittainen tiedoteluonnos. Lähetä luonnos ja suurikokoinen kuvasi noin kolmea viikkoa ennen väitöstäsi viestintäyksikköön: viestinta@utu.fi

    Työstät luonnosta lopulliseen muotoonsa yhdessä yliopiston tiedottajan kanssa.Tiedottaja ottaa sinuun yhteyttä ennen tiedotteen lähettämistä. Yliopiston viestintäyksikkö lähettää valmiin tiedotteen medialle noin viikkoa ennen väitöstilaisuuttasi.
     
    Tiedote on kaksiosainen. Tiedotteen aloittaa varsinainen tiedoteteksti. Tiedotteen loppuosan kirjoittaa viestintäyksikkö, ja siinä kerrotaan väitöksesi perustiedot väitösilmoituksessa antamiesi tietojen pohjalta.

    Aloita väitöstiedote tuloksista

    Väitöstiedote on suunnattu yleistoimittajille. Siksi on tärkeää käyttää selkeää yleiskieltä ja pyrkiä välttämään erikoistermistöä. Tiedote kirjoitetaan päinvastaisessa järjestyksessä kuin tieteellinen artikkeli:

    • aloita tutkimuksesi tärkeimmällä tuloksella
    • taustoita ja syvennä tulostasi tekstin loppua kohden.

    Näin teet toimivan tiedoteluonnoksen:

    • Otsikko: Pyri keksimään napakka ja koukuttava otsikko. Valitse otsikkoon yleisesti käytössä olevia sanoja.
    • Ingressi on muutaman rivin mittainen tiivistelmä tutkimuksestasi ja johdanto varsinaiseen tekstiin. Pyri aloittamaan ingressi lyhyellä ja toteavalla lauseella, esimerkiksi tutkimuksesi keskeisimmällä tuloksella. Ingressissä voit myös kertoa miksi tutkimuksesi on tärkeä. Vältä pitkiä virkkeitä ja pidä ingressi lyhyenä.
    • Leipäteksti on tiedotteesi varsinainen tekstiosa. Se on hyvä mahtua yhdelle sivulle. Aloita tuloksistasi ja mieti, mitä uutta tietoa tutkimus on tuonut. Avaa vierasperäiset termit ensimmäisellä kerralla käytettäessä. Keskity vain olennaisimpaan ja tiivistä. Kirjoita lyhyitä kappaleita.
    • Väliotsikot jäsentävät kokonaisuutta ja helpottavat lukemista.
    • Sitaatit tekevät tekstistä lähestyttävän ja tuovat tekstiin tutkijan ääntä. Sitaatit myös helpottavat tekstin hyödyntämistä mediassa.

    >> Mallia tiedotteen tekemiseen voit katsoa aiemmista väitöstiedotteista.

    Kysymyksiä tiedottamisesta?

    Tuomas Koivula, viestinta@utu.fi

     

    Väitöstilaisuuden kulku ja pukeutuminen

    Pukeutuminen​

    Ohjeet koskevat väittelijää, vastaväittäjää ja kustosta, jotka noudattavat arvokasta, tilaisuuteen sopivaa pukeutumista. Ohjeet ovat perinteen mukaiset eikä niitä vaadita noudattamaan kirjaimellisesti.

    Yleisön pukeutuminen väitöstilaisuudessa on vapaa.

    Tumma puku

    Miehillä yksi tai kaksirivinen, musta, tummansininen tai tummanharmaa puku. Kangas voi olla himmeäraitainen ja mahdolliset liivit samaa kangasta tai puvun väriin sointuvat. Valkoinen paita ja hillitty, puvun väriin sointuva, (mutta ei valkoinen) solmio tai solmuke, tummat sukat ja ohutpohjaiset kengät.

    Naisilla hienostunut musta (tumma) leninki, kevyt jakkupuku tai housuasu. Kevyet avokkaat ja esimerkiksi kenkien väriin soinnutetut sukat.

    Frakki

    Miehillä musta pitkäliepeinen hännystakki, mustat liivit, valkoinen frakkipaita, jossa on kovitettu edusta ja kaulukset. Housujen sivusaumassa on satiininauhat. Frakin kanssa käytetään aina valkoista solmuketta. Mustien liivien kanssa käytetään ohutpohjaisia kenkiä ja mustia sukkia, ei taskuliinaa eikä rannekelloa. Päivällisellä ja illalla käytetään valkoista liiviä ja kiiltonahkakenkiä. Valkoisten liivien kanssa pidetään myös taskuliinaa, ellei ole kunniamerkkejä. Ns. herrapäivällisillä pidetään myös illalla mustia liivejä. Päällysvaatteina pidetään mustaa takkia tai viittaa sekä valkea kaulaliinaa ja valkeita käsineitä.

    Naisilla tämä tarkoittaa mustaa, täyspitkää ja pitkähihaista hametta, jakku- tai housupukua ja siroja juhlakenkiä. Hameessa ei saa olla avaraa pääntietä. Päivällisellä ja ulkona voi pitää myös mustia käsineitä.

    Tohtorinviitta

    Mikäli joku edellä mainituista käyttää tohtorinviittaa, sopivat muut keskenään joko tummaan pukuun tai frakkiin pukeutumisesta.

    Väitöstilaisuuden kulku

    Tilaisuuden alku

    Väitöstilaisuuteen tultaessa saliin astuu ensin väittelijä, sitten kustos ja viimeisenä vastaväittäjä.

    Kustos ja vastaväittäjä, mikäli ovat valmistuneet tohtoreiksi suomalaisesta yliopistosta, pitävät tohtorinhattua kädessään saapuessaan saliin.
     
    Kun kaikki ovat asettuneet paikoilleen, kustos avaa väitöstilaisuuden lausuen: "...tiedekunnan määräämänä kustoksena julistan väitöstilaisuuden alkaneeksi".

    Väittelijä pitää seisaaltaan lectio praecursoriansa (lähtökohtaisesti suomen kielellä, suomea osaamaton voi pitää myös englanniksi), joka saa kestää enintään 20 minuuttia. Ulkomaiselle vastaväittäjälle annetaan käännös lectio praecursoriasta.

    Kuulijoita tervehditään järjestyksessä: "Arvoisa kustos, arvoisa vastaväittäjä, arvoisat kuulijat".

    Lectio praecursorian päätyttyä väittelijä lausuu: "Pyydän Teitä, arvoisa professori (tohtori jne.) ... tiedekunnan määräämänä vastaväittäjänä esittämään ne muistutukset, joihin katsotte väitöskirjani antavan aihetta".

    Vastaväittäjä esittää seisaaltaan lyhyen lausunnon, jossa hän koskettelee väitöskirjan aihepiirin asemaa ja merkitystä tieteessä ja muita yleisluonteisia kysymyksiä. Lausunnon jälkeen vastaväittäjä ja väittelijä istuutuvat.

    Työn tarkastus

    Varsinaisen tarkastuksen alkupuolella vastaväittäjä kohdistaa ensin huomion metodisiin ja yleisiin kysymyksiin, minkä jälkeen seuraa yksityiskohtainen tarkastus.

    Vastaväittäjä saa käyttää tarkastukseensa enintään neljä tuntia, jotta mahdollisille ylimääräisille vastaväittäjille jäisi riittävästi aikaa. Jos tarkastus vie runsaasti aikaa, voidaan pitää tauko, jonka kustos ilmoittaa. Väitöstilaisuus saa kestää enintään kuusi tuntia.

    Painovirheiden oikaiseminen jätetään pois. Väittelijä voi sen sijaan antaa vastaväittäjälle kirjallisen luettelon huomaamistaan virheistä, jonka vastaväittäjä liittää tiedekunnalle jätettävään lausuntoonsa.

    Tilaisuuden päätös

    Päätettyään tarkastuksen vastaväittäjä seisaalleen nousten esittää loppulausuntonsa, jota väittelijä kuuntelee seisaaltaan.

    Väittelijä esittää seisaaltaan kiitoksensa vastaväittäjälle.

    Väittelijä kääntyy yleisön puoleen ja lausuu: "Tämän jälkeen kehotan niitä arvoisia läsnäolijoita, joilla on jotakin huomauttamista väitöskirjani johdosta, pyytämään puheenvuoron kustokselta".

    Kustos johtaa puhetta jakaen puheenvuorot ja valvoen, että väittelijä saa vastata välittömästi kuhunkin huomautukseen ja ettei käytetyissä puheenvuoroissa siirrytä syrjään asiasta.

    Kustos päättää seisaalleen nousten väitöstilaisuuden lausuen: "Väitöstilaisuus on päättynyt".

    Tilaisuuden jälkeen on yleensä kahvitilaisuus esimerkiksi luentosalin edessä.

    Karonkkaperinne

    Teksti: professori Matti Sillanpää

    Turussa ollaan jo Turun akatemian ajoista ylläpidetty akateemisia traditioita. Erityisesti lääketieteellinen tiedekunta yhtenä Turun yliopiston vanhimmista tiedekunnista on pyrkinyt vaalimaan perinteitä silloinkin, kun yhteiskunnan tai tapakulttuurin murros on ravistellut myös akateemista maailmaamme.

    Seurattuani lähes neljän vuosikymmenen ajan tohtorinkaronkkoihin osallistuneena niiden kulkua olen voinut panna merkille toisaalta vakavaa pyrkimystä säilyttää entiset menot ja toisaalta pyrkiä seuraamaan ajan ilmiöitä ja muuttamaan karonkkaa niiden mukaan. Keskustelut kollegoiden kanssa ovat osoittaneet, että tiedot siitä, miten traditionaalinen tohtorinkaronkka järjestetään, ovat painuneet monen kohdalla unhoon tai käsitykset traditioista muuttuneet toisenlaiseksi, kuin mitä ne ovat alun perin olleet. Monet pienet muutokset ovat jääneet elämään ja antaneet sen virheellisen käsityksen, että ne kuuluvat asiaan.

    Tämän kirjoituksen tarkoituksena on olla omalta osaltaan ohjenuorana niille, jotka haluavat ylläpitää vanhoja akateemisia perinteitä väitellessään tohtoriksi ja juhlistaessaan tätä ainutkertaista saavutustaan samana iltana järjestämässään karonkassa.

    Väitöstilaisuus

    Itse väitöstilaisuudesta yliopisto jakaa väitökseen viran puolesta osallistuville kirjalliset ohjeet, joten niihin ei ole tarpeen tässä puuttua. Lienee kuitenkin hyvä muistuttaa vanhasta kauniista tavasta lähettää erityisesti miespuolisen vastaväittäjän puolisolle kukkia jonkinlaisena palkkiona niistä uhrauksista, jotka tämä on joutunut tekemään puolisonsa ollessa poissa ja valmistautuessa väitöstilaisuuteen.

    Karonkan tarkoitus

    Karonkka järjestetään vastaväittäjän kunniaksi. Vastaväittäjä on siten karonkan kunniavieras, joka tulee paikalle viimeisenä. Kohteliaisuus vastaväittäjää kohtaan edellyttää, että muut ovat jo paikalla häntä vastaanottamassa hänen saapuessaan karonkkahuoneistoon. Karonkka ei siis ole perhe- eikä sukujuhla, johon ulkopuoliset kutsutaan seuraamaan enemmän tai vähemmän vaivautuneina perheen ja suvun sinänsä iloista tapahtumaa. Sellainen on syytä pitää erikseen varsinaisen karonkkatilaisuuden ulkopuolella. Näin siitäkin huolimatta, että karonkka ei ole itsessään täysi akateeminen vaan puoliakateeminen tilaisuus, joka kuitenkin liittyy kiinteästi akateemiseen väitöstilaisuuteen.

    Karonkkakutsu

    Alun perin karonkkaan kutsuttiin vasta sen jälkeen, kun vastaväittäjä oli väitöstilaisuuden päätteeksi ilmoittanut tulevansa esittämään tiedekunnalle väitöskirjan hyväksymistä opinnäytteenä tohtorinarvoa varten. Koska nykyisin epävarmuutta väitöskirjan hyväksymisestä ei käytännössä ole ja koska karonkkavalmistelut ovat huomattavan paljon mittavampia kuin entisaikoina, valmisteluihin voidaan ryhtyä hyvissä ajoin ennen väitöstilaisuutta. Hyviin tapoihin kuuluu, että väittelijä tiedustelee vastaväittäjältä ennen väitöstilaisuutta, voiko hän ruveta karonkkavalmisteluihin. Karonkkakutsun saaneet voivat väitöstilaisuudessa henkilökohtaisesti todeta, tuleeko vastaväittäjä esittämään hyväksymistä ja onko karonkkakutsu siten voimassa!

    Karonkkaan on tarkoitus kutsua ne, jotka ovat olleet suoranaisesti myötävaikuttamassa väitöskirjan tekemiseen ja valmistumiseen. Sen seikan taas arvioi yksinomaan väittelijä. Itseoikeutettuja ovat kuitenkin vastaväittäjä ja kustos. Aikoinaan tuli kutsua aina myös tiedekunnan dekaani ja varadekaani sekä ne tiedekunnan professorit, joiden tieteenalaan väitöskirja kuului, mutta tästä tavasta on luovuttu jo ajat sitten.

    Vanhan tavan mukaan väitöstilaisuuden ylimääräiset vastaväittäjät eli yleisön joukosta väittelijän kehotuksesta kysymyksiä tai kommentteja tekevät väittelijä kutsuu paikan päällä osallistumaan karonkkaan, mutta heidän tulee aina kieltäytyä kunniasta.

    Väittelijä voi kutsua mukaan myös puolisonsa tai nykytyylin mukaan avopuolisonsa ja muutamia lähiomaisiaan karonkkaansa.

    Karonkkakutsussa on aina mainittava tavanomaisten paikan ja ajankohdan lisäksi myös toivottavan asun luonne (ks. myöh.). Varsinkin aikaisemmin oli käytössä maininta "Juhlapuku (valkoiset liivit)" tai "Juhlapuku (mustat liivit)". Tämä tapa on edelleen mahdollinen ja hyväkin erityisesti tilanteissa, joissa epäselvyyttä voisi syntyä, kuten kutsuttaessa ulkomaisia henkilöitä karonkkaan.

    Pukeutuminen

    Miespuolisen henkilön väitöstilaisuudessa hänen asunsa (ja kustoksen asu) on juhlapuku, ts. frakki, jossa on mustat liivit ja mustat kengät, ei kuitenkaan kiiltonahkakengät. Valkoinen rintanenäliina ei kuulu väitöstilaisuuden mustien liivien kanssa käytettäväksi. Naispuolisen väittelijän asuna on lyhyt musta asu ("pikkumusta"), joka ei ole huomiota herättävän avokaulainen tai muuten paljastava. Jos kutsuttu vieras on väitellyt, hänellä on myös tohtorinhattu. Asu on peräisin varhaisemmilta ajoilta, jolloin professoreilla oli univormu virka-asemansa merkkinä.

    Väitöskaronkassa asuna on aina, ellei erikseen toisin mainita, miehellä juhlapuku eli frakki, jossa on tummat liivit, mikäli ei yhtään daamia ole paikalla. Sekavuuksien välttämiseksi ja varmuuden vuoksi, koska karonkan osanottajissa on käytännössä aina ainakin yksi ja tavallisimmin useampia naisia ja ilman muuta jos väittelijä on nainen, miehellä on oltava frakissaan valkoiset liivit ja valkoinen rintanenäliina. Kengät voivat olla tavalliset mustat tai kiiltonahkakengät. Naispuolisella väittelijällä samoin kuin juhlapukuisen miehen daamilla on pitkä, joko musta tai hillityn värinen muu pitkä asu.

    Karonkkakutsussa pitää olla maininta asusta, kuten edellä on todettu. Tavallisimmin asumaininta on 'Juhla tai tumma puku'. Maininta juhlapuvusta sisältää yleisen tavan mukaan myös mahdollisuuden käyttää sotilaspukua tai papinpukua. Tumma puku on yleisen tavan mukaan frakin vaihtoehto, kun taas smokki ei sitä ole. Daamin asu määräytyy miehen asun mukaan. Myös kansallispuku tulee daamilla kysymykseen, joskaan sitä ei näe karonkkatilaisuuksissa käytettävän.

    Kysymys kunniamerkkien käytöstä karonkassa on noussut esiin sen jälkeen, kun eräissä tiedekunnissa on menty tähän käytäntöön. En näe siihen mitään estettä, sillä mm. Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan Ritarikuntien ansiomerkkiohjesäännön mukaan kunnia- ja ansiomerkkejä voidaan käyttää virallisissa ja yksityisissä juhlatilaisuuksissa frakissa tai tummassa puvussa ja naisilla vastaavassa juhlapuvussa. Karonkkakutsuun olisi tällöin syytä merkitä '"Juhla- tai tumma puku ja kunniamerkit", ettei esiintyisi turhaa kirjavuutta tässäkään suhteessa. Muuten on karonkassakin noudatettava, mitä kunniamerkkien käytöstä ja kantamisjärjestyksestä on erikseen ohjeistettu.

    Pöytäjärjestys

    Pöytäjärjestys noudattelee tavanomaisia muotoja, jotka riippuvat siitä, montako osallistujaa karonkassa on. Sen mukaan myös pöytä voi olla pitkänmuotoinen, jolloin väittelijä istuu joko pöydän päässä tai sen keskikohdalla, T-kirjaimen, avoneliön tai E-kirjaimen muotoinen.

    Kunniapaikalla, väittelijän oikealla puolella, on joka tapauksessa vastaväittäjä. Kustos istuu väittelijän vasemmalla puolella. Jos paikalla on vain miespuolisia henkilöitä, muiden istumajärjestys määräytyy sen mukaan, miten väittelijä sen arvioi käyttäen apuna ikää, virka-asemaa ym. tekijöitä.

    Jos väittelijä on mies ja hänen vaimonsa on mukana karonkassa, järjestys on sama kuin edellä, mutta vaimo on yleensä sijoitettuna vastaväittäjän viereen tämän daamiksi. Jos väittelijä on nainen ja hänen miehensä on läsnä, mies ei esiinny illan isäntänä vaan omaisena ja istuu yleensä suhteellisen kaukana väittelijästä.

    Pöytäpuheet

    Puheet aloittaa "paistin jälkeen" väittelijä, joka kiittää ensin vastaväittäjää ja sen jälkeen kustosta. Tämän jälkeen hän siirtyy kiittämään tärkeysjärjestyksessä niitä henkilöitä, jotka ovat olleet suoranaisesti auttamassa häntä väitöskirjatyön tekemisessä. On huomattava, että kiitettävä siirtyy kiitosjärjestyksessä sitä kauemmaksi puheen loppupäähän, mitä läheisemmässä henkilökohtaisessa suhteessa väittelijä häneen on. Tästä seuraa, että aviopuolisoa kiitetään aina viimeiseksi. Jos väittelijä haluaa noudattaa perinteitä, hän ei kiitä karonkkatilaisuudessa muita läheisiään kuin puolisoaan. Väittelijän nostaessa kiitoksensa lopuksi maljan kulloisellekin kiitoksensa kohteelle tai tämän nostaessa maljan onnitellakseen väittelijää se tapahtuu kahden kesken, ts. muut läsnäolijat eivät yhdy maljaan.

    Väittelijän puheeseen vastaa välittömästi tämän lopetettua vastaväittäjä, hänen jälkeensä kustos, jonka tehtävänä on kohdistaa onnittelunsa väittelijälle ja kiittää häntä illan kulinaarisista nautinnoista, ja näiden puhujien jälkeen muut läsnäolijat tavallisesti siinä järjestyksessä, kuin väittelijä on heitä kiitospuheessaan muistanut. Myös muiden väittelijän kiitospuheeseen vastaavien tulisi lähinnä kohdistaa puheensa väittelijälle. Koska karonkassa saattaa olla melko runsaastikin osanottajia, olisi hyvä sopia ennakolta siitä, että yksi ryhmästä kiittäisi kollektiivisesti ryhmän muiden jäsenten puolesta. Näin säästettäisiin aikaa ja samojen asioiden toistamista.

    On huomattava, että perinteen mukaan aviopuolison ei kuulu vastata väittelijän kiitospuheeseen, vielä vähemmän muiden paikalla olevien sukulaisten. Heidän aikansa tulee, kun väitöstä juhlitaan myöhemmin perhepiirissä.

    Puheille ei ole myöskään tapana taputtaa lukuun ottamatta mahdollisia spontaaneja taputuksia hauskoista sutkautuksista tai muista aivan erityisistä syistä. Jos väittelijälle ojennetaan väitöksen johdosta lahjoja, hän kiittää parilla sanalla, mutta hänen ei tule enää uudestaan ruveta pitämään puhetta, sillä hän on jo kerran kiitoksensa sanonut, ja sen kuuluu riittää. Hänen ei kuulu ruveta myöskään vastauspuheista kiittelemään, vaan hän istuu illan isäntänä vain kuunnellen ja arvokkaasti paikallaan. Puhekierroksen loputtua tunnelman voi antaa hillitysti rentoutua vapaan keskustelun, musiikin ym. ohjelman merkeissä.

    Jälkikaronkka

    Viime vuosina on tullut tavaksi järjestää samana iltana välittömästi varsinaisen karonkan jälkeen laajempi jälkikaronkka, johon osallistuu varsinaisen karonkan osanottajien lisäksi suuri joukko muita väittelijän ystäviä, tuttavia ja sukulaisia. Tunnelma on kevyen hilpeä seurustelun, pienen iltapalan, musiikin ja tanssin merkeissä. Tätä järjestelyä on pidettävä erittäin onnistuneena. Se ei mitenkään häiritse perinteistä karonkkaa mutta antaa hyvän mahdollisuuden väittelijälle juhlia suuremmalla joukolla, vapaamuotoisemmin ja vailla samanlaisia puku- ym. muotovaatimuksia, mitä perinteinen karonkka edellyttää.

    Lopuksi

    Kaikki se, mitä edellä on sanottu, on tarkoitettu rakentavaksi ohjeeksi, ei jäykän sitovaksi laiksi. Ohjeesta voidaan poiketa, jos se tapahtuu tyylikkäästi ja tilanteen arvokkuuteen hyvin istuvalla tavalla. Asianmukaisella pukeutumisella ja hillityllä käytöksellä osoitetaan sitä kunnioitusta ja arvonantoa, minkä väittelijän ponnistelut niin väitöksen kuin karonkankin onnistumiseksi ovat ansainneet.

    Väitöksen jälkeen

    Väitöskirjan hyväksymisprosessi

    Väitöstilaisuuden jälkeen seuraa väitöskirjan hyväksyminen sekä tohtorintutkinnon myöntäminen tiedekunnassa. Vastaväittäjä(t) kirjoittaa lausunnon väitöskirjasta ja toimittaa sen tiedekuntaan tiedekunnan ohjeistuksen mukaisesti. Lausunnossa vastaväittäjä esittää väitöskirjan hylkäämistä tai hyväksymistä. Joissakin tiedekunnissa vastaväittäjä voi myös tehdä ehdotuksen väitöskirjan arvosanaksi. Toisissa tiedekunnissa arvosanaehdotuksen tekee arvosteluryhmä/-toimikunta. Arvostelussa otetaan huomioon myös väittelijän puolustautuminen väitöstilaisuudessa.

    Kopio lausunnosta toimitetaan tiedekunnasta väittelijälle ja osassa tiedekunnista myös ohjaajille. Väitöskirjan tekijälle varataan yliopistolain (2009/558) 44 §:n 2 momentin mukaan mahdollisuus antaa kirjallinen vastine vastaväittäjän lausunnosta. Mahdollinen vastine tulee toimittaa tiedekuntaan tiedekunnan ohjeiden mukaisessa aikataulussa.

    Johtokunta tai dekaani päättää väitöskirjan hyväksymisestä tai hylkäämisestä sekä siitä annettavasta arvosanasta.

    Väitöskirja arvioidaan tiedekunnissa eri asteikoilla:

    • Humanistinen tiedekunta: hylätty-hyväksytty-kiittäen hyväksytty
    • Kasvatustieteiden tiedekunta: hylätty-hyväksytty arvosanalla 1 (välttävä) - 5 (erinomainen)
    • Lääketieteellinen tiedekunta: hylätty-hyväksytty-kunniamaininnalla hyväksytty
    • Luonnontieteiden ja tekniikan tiedekunta: hylätty-hyväksytty-kiittäen hyväksytty
    • Oikeustieteellinen tiedekunta: hylätty-hyväksytty
    • Turun kauppakorkeakoulu: hylätty- hyväksytty arvolauseella approbatur – laudatur
    • Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta: hylätty-hyväksytty arvolauseella approbatur - laudatur

    Tutkintotodistus

    Kun väitöskirja on hyväksytty, voi tohtorikoulutettava anoa tutkintotodistusta tiedekunnasta. Todistuksen saaminen voi viedä muutaman viikon. Lääketieteellisessä tiedekunnassa ja Oikeustieteellisessä tiedekunnanssa tutkinto valmistuu ja tutkintotodistus kirjoitetaan väitöskirjan hyväksymisen päivämäärällä ilman erillistä anomusta. Tohtorin tutkintotodistus annetaan kahtena kappaleena, toinen suomen ja toinen englannin kielellä. Lisäksi annetaan Diploma Supplement, joka on kansainväliseen käyttöön tarkoitettu englanninkielinen tutkintotodistuksen liite. Liite antaa tietoja tutkinnon myöntäneestä yliopistosta, tutkintotodistuksessa tarkoitetuista opinnoista ja opintosuorituksista ja opintojen tuottamasta kelpoisuudesta sekä tutkinnon tasosta ja asemasta kansallisessa koulutusjärjestelmässä.

    Promootio

    Tohtorin tutkinnon suorittanut saa heti tohtorin arvon. Oikeus tohtorinarvon tunnusmerkkien, tohtorinhatun ja -miekan, käyttämiseen on perinteisesti myönnetty juhlallisessa promootiossa. Nykyisin voi kuitenkin ostaa tohtorinhatun halutessaan heti tohtorinarvon saatuaan. Viime vuosina promootio on järjestetty Turun yliopistossa joka toinen vuosi. Lisätietoa promootioperinteestä löytyy täältä.

    Alumni

    Kaikki Turun yliopistossa tai Turun kauppakorkeakoulussa tutkinnon suorittaneet, opiskelleet tai työskennelleet henkilöt ovat alumneja. Alumnitoimintaan osallistuminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Toiminta on monimuotoista, joten jokainen voi valita itselleen sopivimman tavan osallistua. 

    Rekisteröitymällä alumniksi saat tietoa alumnitoiminnan eri muodoista ja pysyt ajantasalla Turun yliopiston kuulumisista. Jäsenyys on maksuton.

    >> Lisätietoja alumnitoiminnasta

    Tiedekuntakohtaiset yhteyshenkilöt

    • Humanistinen tiedekunta: Meri Heinonen, humpostgraduate(a)utu.fi
    • Kasvatustieteiden tiedekunta: Mirkka Ruotsalainen, edupostgraduate(a)utu.fi
    • Lääketieteellinen tiedekunta: Outi Irjala, med-doctoral(a)utu.fi
    • Luonnontieteiden ja tekniikan tiedekunta: Sanna Ranto, sci-docstudies(a)utu.fi
    • Oikeustieteellinen tiedekunta: Laura Mairinoja, laura.j.mairinoja(a)utu.fi
    • Turun kauppakorkeakoulu: Jenni Heervä, tsedoctoralprogramme(a)utu.fi
    • Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta: Vesa Rautio, socpostgraduate(a)utu.fi