Professoriluento | Tommi Inkinen

Talousmaantiede on tutkimusala, joka yhdistää talouden eri muodot spatiaalisiin eli tilasidonnaisiin järjestelmiin. Taloudellinen toiminta tehdään aina fyysisissä sijainneissa, vaikkakin paikattomuudesta ja sijaintien merkityksen häviämisestä on puhuttu jo vuosikymmeniä Internetin alkuajoista lähtien. Yleisesti talousmaantieteessä tutkitaan erilaisia ajan ja paikan yhdistelmiä taloudellisen toiminnan näyttämönä.

Talousmaantieteellä on vakiintunut teoreettinen pohja ja esimerkiksi keskusten ja niiden vaikutusalueiden välistä suhdetta tarkastellaan usein tuotanto- ja jakeluverkostojen vertikaalishorisontaalisina kytkentöinä, alueellisena kehittyneisyytenä sekä näiden suhteina. Perinteisesti talousalueiden teoriassa tarkastellaan kahta perustavanlaatuista kysymystä: “Miksi toiset alueet kasvavat nopeammin kuin toiset?” ja “Miksi kasvu keskittyy enemmän toisille alueille kuin toisille?” Ensimmäinen kysymys koskee alueiden välisiä suhteita, kun taas jälkimmäinen alueellisia prosesseja.

Talousmaantieteen lähitieteenaloja ovat kansantalous-, liiketalous- ja yhteiskuntatieteet. Nykyisin myös alueellisten innovaatiojärjestelmien ja teknologioiden tutkimus on merkittävää. Tutkimusaiheiden kirjon monipuolisuus näkyy käytettävien aineistojen ja menetelmien laajuutena. Esimerkkeinä voidaan mainita paikkatietojärjestelmät, tilastotiede ja erilaiset laadulliset menetelmät.

Taloudellisten ominaispiirteiden maantieteellinen tutkimus auttaa ymmärtämään erilaisten alueiden ja niiden keskusten menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Talousmaantieteellinen tutkimus kohdentuukin useasti kasvukeskuksiin tai yleisemmin kaupunkeihin. Kaupungit ovat tutkitusti taloudellisen kasvun moottoreita. Yleistietona mainittakoon, että maailman väestöstä yli puolet asuu kaupungeissa ja 300 suurinta metropolialuetta tuottavat noin puolet maailmantalouden arvonlisäyksestä.

Monimutkaisten talousmaantieteellisten järjestelmien analyysi edellyttää monipuolista ja poikkitieteellistä tutkimusosaamista. Lähtökohtana on, että erilaiset toimialat toimivat erilaisilla spatiaalisilla logiikoilla. Näihin toimintatapoihin ja -järjestelmiin liittyy paitsi tuotteen valmistukseen liittyvät tutkimuskohteet niin myös palvelun tai tuotteen jakeluketju loppukuluttajalle. Erityisesti materiavirtojen kiertoon ja logistisen tehokkuuden parantamiseen liittyvät tutkimusaiheet tuovat kuljetukset niin merellä kuin maalla osaksi talousmaantiedettä.

Suurista yhteiskunnallisista megatrendeistä digitalisaatio on vahvasti läsnä talousmaantieteessä. Esimerkiksi robotiikalla, autonomisilla järjestelmillä sekä tekoälyllä on kasvava merkitys nykyaikaisessa tutkimuksessa. Aihepiirin ensimmäisiä globaaleja analyysejä on jo saatu tehtyä. Ne tarjoavat pohjan mielenkiintoisille ja innostaville tulevaisuuden hankkeille. Myös organisaatioiden ja instituutioiden sijaintitutkimus tarjoaa mielenkiintoisia näkökulmia nyky-yhteiskuntaan.

Voidaankin kysyä, miten aluetasot vaikuttavat tutkimuskysymyksiin? Suomessa esimerkiksi valtion, kuntien ja maakuntien suhde vaihtelee. Hallintotutkimuksessa käytetään devoluution käsitettä, jolla tarkoitetaan keskushallinnon (eli valtion) mahdollisuutta hajauttaa toimivaltaansa pienemmille alueyksiköille. Valtioiden sisäisten hallintoalueiden mahdollisuudet vaikuttaa taloudelliseen toimintaan ovat täten erilaisia eri maissa. Esimerkiksi taloudellisten ominaispiirteiden vertaileva tutkimus on perinteinen talousmaantieteen tutkimushaara.

Viranomaispäätökset (erityisesti regulaatio, kaavoitus ja suunnittelu) määrittävät keskusten ja alueiden kykyä kehittyä talouskeskittyminä. Esimerkiksi kaupunkeja on läpi historian suunniteltu (tai jätetty suunnittelematta) erilaisten suunnittelupäätösten ja -paradigmojen puitteissa. Talous- ja kaupunkimaantieteen peruskurssien sanastoihin kuuluvat käsitteet uusista kaupungeista, Chicagon koulukunnasta sekä vyöhyke-, sektori-, ja satelliittimalleista. Toisaalta on tarpeen muistaa, että merkittävää taloudellista toimeliaisuutta voi esiintyä monenlaisilla alueilla etenkin sisällöntuotannon ja tietotyön kohdalla.

Mitä tämä tarkoittaa sitten käytännössä?

Nopeasti kasvaviin keskuksiin voi pääasiallisesti suhtautua kahtaalta: ensinnäkin joko tarkastelemalla niiden kasvua absoluuttisten tai suhteellisten lukujen, eli mittareiden, avulla tai vaihtoehtoisesti miettimällä kaupunkien ominaispiirteitä, polkuriippuvuuksia ja päätöksiä, jotka vaikuttavat muun muassa tuotantotekijöiden hintaan ja kysyntään. Nämä ovat keskeisiä asioita talouskasvun ennakoinnissa ja tulevaisuuden päätöksenteossa.

Suhteellinen tarkastelu on useimmiten paras vaihtoehto, jos verrokit ovat taustaominaisuuksiltaan riittävän samankaltaisia. Tällainen lähestymistapa antaa perustellun lisäkulman erityisesti voimakkaasti kasvavien keskusten ja niiden vaikutusalueiden tutkimukseen. Esimerkiksi keskimääräinen kansantalouden kasvu valtiotasolla ei automaattisesti tarkoita, että se olisi alueellisesti tasaista. Erityisesti Yhdysvalloissa on useita keskimääräistä heikommin menestyneitä kaupunkiseutuja, samoin kuin esimerkiksi moni kiinalainen kaupunki ei yllä lähellekään valtiotason keskimääräisiä kasvulukuja.

Tutkimusryhmäni on tehnyt useita empiirisiä tutkimuksia pääkaupunkiseudusta, Suomen muista kaupungeista ja eurooppalaisista alueista. Olemme erityisesti keskittyneet tietointensiivisyyden keskittymiseen, jakaantumiseen ja spatiaaliseen ryhmittelyyn. Aineistoina olemme käyttäneet paikkatieto-, postinumero- ja asuinaluetilastoja sekä Euroopan unionin aluetilastointiluokitusta eli LAU ja NUTS –luokkia, joka kattaa hallinnolliset aluetasot kunnista aina valtiotasoon.

Tuloksemme osoittavat missä tietointensiivisyyskeskittymät sijaitsevat eri alueskaaloilla ja antavat hienojakoisen kokonaiskuvan havaintoyksiköiden vaihettumisesta sekä yhteisvaihtelusta eli spatiaalisesta autokorrelaatiosta.

Kansainvälinen talous perustuu tavaroiden ja palveluiden saatavuuteen. Talouden virtojen kohdalla olemme tehneet runsaasti merenkulkuun ja etenkin satamien kehittämiseen liittyviä hankkeita ja tutkimusraportteja. Laajasti määriteltynä merisektorin talousmaantieteellinen tutkimus on Suomessa muutenkin tärkeää, koska reilut 85% ulkomaan kaupastamme (siis tuonnista ja viennistä) tapahtuu meritse. Meri ja merenkulku on Turun yliopiston temaattinen tutkimuksen ja opetuksen painoala sekä kiinteä osa yliopistomme nykyistä strategiaa.

Empiiriset tulokset vahvistavat, että taloustoiminnan sijoittuminen noudattaa vahvasti liikenneinfrastruktuuria ja sen solmukohtia. Tärkeä tulos on myös, että tietointensiiviset alat ovat herkästi keskittyviä. Asiaan liittyy myös alueiden kyky hyödyntää erilaisia älyteknologioita, esimerkiksi liikenteessä, sekä organisaatioiden tuottamien innovaatioiden tunnistaminen (siis mitä ja minkälainen) sekä maantieteellinen analysointi (eli missä ja miksi) tarvitsee lisätutkimusta.

Suomalainen talousmaantiede on kansainvälisesti hyvässä asemassa, koska tilasto- ja rekisteriaineistomme ovat maailman parhaiden joukossa. Avoimen datan laajasti omaksutut periaatteet auttavat ja pitänevät tilanteen hyvänä myös tulevaisuudessa. Näistä lähtökohdista Turun yliopistossa tehtävä talousmaantieteellinen tutkimus on hyvissä kantimissa tänään ja tulevaisuudessa.